Onko kaikki eronneet rupusakkia?

Kyllä suurin osa eronneista on varmaan ihan kunnollisia. He vain eivät ole ensimmäisenä kenenkään toivelistalla, kun heillä on painolastina entistä elämää, mitä moni karsastaa.

Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän elämästä ymmärtää.

No täällä olisi mulla antaa yksi 37 vuotias mies. Rupusakiksi sen lasken, pettäjä. Haluatko vieraiden nussijan ? Saat ilmaiseksi.

Ei eronneissa mitään vikaa sinänsä, mutta niitä eronneita karsastan, joilla on jo lapsia. Onhan niitä tapauksia, missä mies on esim. väkivaltainen, mutta suurin osa eroista on pelkkää ihmisten itsekkyyttä ja uusperheellisiä kieltämättä pidän rupusakkina. Jos on hankkinut lapsia kykenemättä antamaan heille ehjää kotia, voisi seuraavat vuodet miettiä omaa huonouttaan ja jättää vastakkaisen sukupuolen perässä ravaamisen aikaan, jolloin jotain henkistä kasvua on jo tapahtunut ja lapset ovat aikuisia. Onnekseni lähipiirissäni ei ole yhäreitä, en pystyisi puhumaan sellaiselle samoin kuin tavallisille ihmisille puhutaan.

Minä olen huomannut että niillä, jotka eivät löydä ketään, rima on liian korkealla. Ei kohdata ihmistä ihmisenä vaan haetaan jotain itse luotua ihannekuvaa. Ja kun sitä ei ole olemassakaan niin sitten valitetaan ja naristaan.

Ei ole mitään eroa siinä, onko takana avioliitto vai pitkä parisuhde. 

Joo, kaikki on rupusakkia. Tietenkin.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 21:32"]

Ei eronneissa mitään vikaa sinänsä, mutta niitä eronneita karsastan, joilla on jo lapsia. Onhan niitä tapauksia, missä mies on esim. väkivaltainen, mutta suurin osa eroista on pelkkää ihmisten itsekkyyttä ja uusperheellisiä kieltämättä pidän rupusakkina. Jos on hankkinut lapsia kykenemättä antamaan heille ehjää kotia, voisi seuraavat vuodet miettiä omaa huonouttaan ja jättää vastakkaisen sukupuolen perässä ravaamisen aikaan, jolloin jotain henkistä kasvua on jo tapahtunut ja lapset ovat aikuisia. Onnekseni lähipiirissäni ei ole yhäreitä, en pystyisi puhumaan sellaiselle samoin kuin tavallisille ihmisille puhutaan.

[/quote]

Ai niillekään, jotka ovat lähteneet suhteesta pettämisen, väkivallan tai juopottelun seurauksena? Mistäs tiedät, ettet itse tule vaikkapa joskus jätetyksi ja petetyksi? Kun nämä asiat eivät ole aina itsestä kiinni.

Mä kyllä tunnistan eronneen naisen heti, aina vähän katkera ja negatiivinen. Valitettavasti.

ja olen nainen siis itsekin.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 22:58"]

Mä kyllä tunnistan eronneen naisen heti, aina vähän katkera ja negatiivinen. Valitettavasti.

ja olen nainen siis itsekin.

[/quote]

No sitten et ole törmännyt minuun :D

Eivät onneksi kaikki

Kaikki eivät edes kaipaa toista parisuhdetta eron jälkeen. Jotkut ihmiset viihtyvät ihan hyvin itsekseen:)

Kolmen lapsen jälkeen mies petti ja jätti mut nuoremman takia. Nyt olen eronnut katkera rupuyhäri. Saa vapaasti halveksia, jos se jonkun oloa helpottaa ja vahvistaa tunnetta oman liiton kestävyydestä.

Oletushan on, etten antanut tarpeeksi pillua/huolehtinut itsestäni/osannut huomioida miestä/antanut miehen harrastaa ja olla kaveriden kanssa/arvostanut miestä tai olin liian kiinni lapsissani/nalkutin/unohdin miehen tarpeet/osasin puhua enää vain kodista ja lapsista jne. Eli oma vika, kun en pitänyt miehestä kiinni ja viitsinyt nähdä vaivaa liittomme eteen, jotta lapsillamme olisi ollut ehjä, oikea koti ja kokonainen kunnon perhe.

Oikeastaan en tehnyt tätä aloitusta morkatakseni eronneita. Mietin vain tuota, että miten niin jonkun tietyn iän jälkeen ei olisi enää tarjolla kunnollisia kumppaniehdokkaita. Oman näkemykseni mukaan siellä näyttäis olevan suunnilleen samat henkilöt kuin parikymppisenäkin, erona vain se että monella on jo takana pitempi parisuhde. Osa tietenkin jää sinne avioliiton satamaan, mutta omassa tuttava ja perhepiirissä melkein useampi eronnut jossain vaiheessa. Eli minne ne kunnolliset menee erojensa jälkeen vai eikö ne olleetkaan alunperinkään kunnollisia. 

Ap

Itse olen korkeasti koulutettu, hyvässä työpaikassa, omistusasunnossa. Erosin koska mieheni oli valehtelija. Hänkin on hyvin toimeentuleva ja siksi varmaan kelpasikin heti seuraavalle. Kunnollisia naisia on varmaan enemmän ja luulen, että monesti ero tulee juuri siksi ettei toinen- yleensä mies- kasva samoin kuin nainen. Ja tietyssä iässä nainen kaipaa oikeasti hyvää, älylliseen toimintaan ja vastuuseen kykenevää miestä. Heitä taitaa olla harvassa. Mun ystäväpiirissä naiset ovat hakeneet eroa, koska mies jää sinne poikamiesmaailmaansa. Yksikään mies ei ole eroa hakenut, on kyllä viritellyt kaikenlaisia juttuja itselleen, ja ottanut myös perhe-elämän palvelut vastaan.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 22:58"]

Mä kyllä tunnistan eronneen naisen heti, aina vähän katkera ja negatiivinen. Valitettavasti.

ja olen nainen siis itsekin.

[/quote]

Se mitä ihminen näkee toisissa kertoo paljon hänestä itsestään. Minä olen eronnut ja nautin elämästäni kaikin mahdollisin tavoin. En toistaiseksi halua vakiintua, on ihanaa kun vihdoin uskaltaa nauttia elämästään. Lapset ovat joka toinen viikonloppu exällään. Enkä ole ainoa jolla näin.  Yllätys oli se, että muutama naimisissa oleva ystäväni on muuttunut vähän takakireäksi, eikä ystävyys ole enää luontevaa. Ei niissä avioliitoissa aina niin ruusuista ole. Joskus eronneen elämä on paljon ruusuisempaa.

Minä en exän kanssa ollut naimisissa, vaikka yhteinen lapsikin oli. 8 vuotta avoliitossa exän kanssa, sitten 26 vuotiaana tapasin nykyisen aviomieheni, jolla ei ollut pitkää parisuhdetta ollut koskaan vaikka oli minua 10 vuotta vanhempi. Mihinkäs laariin minut laitetaan? Entäs mieheni? Nyt ollaan oltu jo 10 vuotta naimisissa, 13 yhdessä, eikä meinata koskaan erota.

Lasketaanko avoeroja koskaan eroiksi? Voiko olla katkera ämmä vaikka ei olisi koskaan ollut naimisissa?

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 22:58"]

Mä kyllä tunnistan eronneen naisen heti, aina vähän katkera ja negatiivinen. Valitettavasti.

ja olen nainen siis itsekin.

[/quote]

Se mitä ihminen näkee toisissa kertoo paljon hänestä itsestään. Minä olen eronnut ja nautin elämästäni kaikin mahdollisin tavoin. En toistaiseksi halua vakiintua, on ihanaa kun vihdoin uskaltaa nauttia elämästään. Lapset ovat joka toinen viikonloppu exällään. Enkä ole ainoa jolla näin.  Yllätys oli se, että muutama naimisissa oleva ystäväni on muuttunut vähän takakireäksi, eikä ystävyys ole enää luontevaa. Ei niissä avioliitoissa aina niin ruusuista ole. Joskus eronneen elämä on paljon ruusuisempaa.

[/quote]

en ole väittänyt että avioliitossa olisi aina ruusuista, haloo. Olen oll

lut naimisissa 20 vuotta, joten tiedän asiasta jotakin. Myös sen, että jokainen valitsee itse kumppaninsa, jotkut paremmin, jotkut huonommin.

se mikä paistaa näissä eronneissa naisissa kilometrin päähän, on se valittava asenne ja katkeruus. Ja esim neljä tuttua eronnutta naista kaikki sanovat olleensa naimisissa narsistin kanssa. Tämän päivä muotidiagnoosi.

mulle on ihan sama kuinka moni eroaa, mutta fakta on että liian helpisti nykypäivänä erotaan, näin yleistettynä.

Olin naimisissa 11 vuotta ja yhdessä miehen kanssa 17 vuotta. Erosin.

Viihdyn yksin. En ole katkera. En halua seurustella. En siksi, etten saisi ketään, vaan siksi, että on niiiiiiin kiva olla yksin. Olen korkeasti koulutettu, asun omistusasunnossa, on uusi auto. En ota ketään elätettävää tai passattavaa itselleni. Haluan olla omassa kodissa omilla ehdoillani. En myöskään käytä irtosuhteita, koska ei kiinnosta.

Mä ehdin olla naimisissa vain 4 vuotta (parisuhteessa 6), kun miehen kaksoiselämä paljastui. Oli pettänyt lukemattomien naisten kanssa mua. Jätin miehen vuosi sitten ja häivyin pienen tyttäremme kanssa kokoilemaan elämääni. Mies jatkoi valitsemallaan tiellä, vuoden sisään naisystäviä on kertynyt jo laskujeni mukaan 6, mulla ei yhtään. En koe kiirettä hakeutua parisuhteeseen, mutta okei, myönnetään että olisihan se ihan kiva joku löytää.

Olen ehkä sitten rupusakkia kun näin 30-vuotiaana olen jo kertaalleen eronnut.