Lue keskustelun säännöt.
Meil vauva 3kk (ensimmäinen) ja miehellä paljastui olevan suhde työkaveriinsa,
04.11.2013 |
suhde alkanut jo ennen meiän lapsen syntymää. Oon ihan rikki ja valvonu monta yötä (enkä siis pelkästään valvottavan vauvan takia). Mies on tavallaan pahoillaan muttei tunnu ainakaan äkkiseltään olevan valmis luopumaan suhteestaan vaan puolustelee sitä meiän liiton ongelmilla joita kyllä on kuten seksittömyys joka alkoi jo raskausaikana mun valtavan pahoinvoinnin ja sitä seuraavan haluttomuuden seurauksena. Synnytys oli myös traumaattinen enkä oo siitä selvinny täysin edes fyysisesti vielä ja seksi on viimenen mikä on mielessä. Vauva myös ei oo helpoimmasta päästä ja hoito kokonaan mun vastuulla koska mies katsoo sen tehtäväkseni koska hän "sentään elättää meidät". Kun suhde kävi ilmi (mies ei edes nähnyt paljoa vaivaa peitelläkseen sitä enää) olin ihan romuna ja raivona mut mies suhtautui aika tyynesti, sanoi ettei periaatteessa halua erota mutta jos mä haluan niin sekin on ihan ok. Odotin edes, että ois suunnilleen itkien anellut anteeksi ja sanonu tehneensä virhen mutta ei.. Jotenkin niin kyyninen ja kylmä asenne. Oon käyny tk:n kautta psyk. sh:lla juttelemassa ja lääkärillä myös joka suositteli ahdistus ja masennuslääkitystä mutta imetän vauvaa enkä haluis sitä alottaa. Vaan kai se on pakko, en meinaa kestää enää.En halua erotakaan, rakastan miestäni ja meiän perhettä ja toivon että asiat jotenkin vielä korjaantuisi. Oon jopa harkinnu yhteyden ottoa tähän miehen tyttöystävään mutta en oo ainakaan toistaseks vielä "uskaltanut" ja mitä edes sanoisin sille? Mun oman arvontunto ja itsetunto on kärsinyt sellaset kolaukset etten tiiä miten selviän. Ja siltikään en haluis erota. Voiko nainen enää säälittävämpi olla?? Eniten loukkaa se ettei miestä tunnu paljoakaan hetkauttavan mun mahdollinen menetys vaikka on oltu vuosikausia yhdessä ja luullakseni onnellisia. Vauva on ihana ja rakastan häntä enemmän kuin elämää mutta silti en voi olla ajattelematta että vauva tavallaan pilasi meiän suhteen. Ja se on kamala tunne. Samoin se etten pysty tässä kunnossa olemaan niin hyvä äiti kun haluisin ja pitäis. Sekavaa tekstiä tiedän... itken vaan nytkin kun tätä kirjoitan, vauva sylissä, mies "jossain" (sen eukon luona kai). Sanokaa kiltit rakkaat jotain lohduttavaa ja mieluiten muuta kuin että eroa, kun mä en todellakaan tiedä pystynkö siihen (siis luulen että en) kaikesta huolimatta
Kommentit (228)
Vauva tai isompi lapsi ei ole syy pettämiselle. Ei se että joku nainen teki aloitteen ja hän vaan löysi itsensä sen ihmisen haaroista.
Syy miksi toinen pettää ei ole sinun. Se on hänen valinta, hänen teko.
Teillä voi olla haasteellinen elämäntilanne, eikä sitä auta että toinen "vaatii" seksiä. Koska seksielämä on halua. Ei sitä pakoteta.
Pitää osata puhua ongelmista ja vaikka erota jos ei elämä yhdessä ole mitä tahdotaan mutta se kaikki on sitä omaa valintaa; kuten se kenen kanssa seksiä harrastaa. Ei siihen kukaan aja. Ihan absurdi väite.
Ei erokaan ole sinusta johtumattomista syistä, tämä siis jonka joskus kuulee. Tottakai se on. Jokainen meistä ON mitä on ja sitä sitten voi olla toisen kanssa tai ei.
Minusta reagoit melko vahvasti. Kyse ei ole kuin siitä että ukko harrastaa seksiä kanssasi ja tulee lapsi. Yhtälailla harrasti seksiä jonkun kanssa ja se joku voisi olla paksuna. Tai saat jonkun kivan taudin kun miehesi sellaisen saa joltain.
Nyt oikeasti tuo ylireagointi ja masennuslätinä kuriin tai olet pitkällä lääkekuurilla vuodesta toiseen, katkeroidut etkä pääse tilanteesta eteenpäin.
Nyt ihan oikeasti istutte alas ja mietitte voitteko jatkaa yhdessä. Älä selvitä tilannettasi tässä koska sun paikka on nyt sen miehesi lähellä puhumassa että mitä te voitte tehdä.
Eli litanjaa: mihin sinä olet tyytymätön/sama miehelle.
Sitten mietitte ne kohdat läpi; mitä voidaan korjata ja miten.
Mikään pakko ei ole oltava toisen kanssa. En lähtisi koskaan ajattelemaan parisuhteessa ettei siitä voisi lähteä ja oltava vaan siinä. Koska se minusta on oltava juuri päinvastoin halu pysyä. Ei siis pakottava pakko. Se ei ole tervettä.
Kyllä jokainen tarvitsee parisuhteen jossa saa olla itsensä. Sinulla on seksihalut jotka ei kohtaa miehen haluja ja se siitä. Ei siihen pakottamiset ja syyllistämiset vaan auta. Enempi se on vaan miehen huonoutta ettei osaa tarjota sinulle hellyyttä ja kosketusta vaan katoaa paikkoihin joissa sitten mahdollisuus pettää.
Miksi olisit hänen kanssaan? Ajattele vaikka äitiyden kautta asiaa: tahdotko että lapsesi saa tuollaisen parisuhteen missä olet?
Suhdetta voi hoitaa ja asioita korjata. Mikään mielenterveyshoitaja ei sinua paranna vaan sinä teet sen itse. Sinä elät elämääsi ja voit joko pahoin jos et itseäsi arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu tosi pahalta sun puolestas, oikeesti. Toi sun "miehes" on ihan älytön, täys paska, sä ansaitset parempaa! Ajattele sun lasta, sit kunnae kasvaa, isällä varmaan tulee jatkossakin olemaan näitä "suhteita", lapsi ei ikinä näe oikeaa rakkautta vanhempiensa välillä. Voit löytää joskus tulevaisuudessa ja kyllä löydätkin, paremman, miehen. Ihan oikeeesti, pettäjät harvoin muuttuu. Valitettavasti. T. Kantapään kautta oppinut
Minulla tuli myös mieleen ettei halua oll se "paha" joka sen eron pistää vireille. Jos i paljon ole salaillut niin sekin mielestäni kertoo jo paljon.
Tuntuu todella pahalta sun puolesta!!
Olisiko mahdolista saada tukea ja apua ystäviltä/sukulaisilta? Jos ei niin koeta hakea apua jostain ns ulkopuoliselta taholta ihan perus asioihin:asunnon hakuun muuttoon vauvan kanssa olemiseen jne ihan mistä vain sosiaalitoimistosta, kirkosta(moni tuttu on kirkosta saanut apua ilman mitään saarnaamista).
VOIMIA!
Ap,
minun miehen sivusuhde paljastui kun poikamme oli 9kk ikäinen. Aikansa äijä ookaili ollako vai eikö olla (siis minun kans), kuitenkin jatkoi sen toisen kanssa pelehtimistä siinä sivussa :( Lopulta minun oli laitettava äijä pihalle, koska olisin tullut täysin hulluksi ahdistuksesta, jos peli olis jatkunut pidempään... Tyyliin kävi kotona syömässä ja suihkussa ja häipyi sitten sen luuskan luokse. Olisihan tuo sitten halunnut takaisin tulla, mutta onneksi olin järkevä!
Ja siitä toisesta naisesta... Hänen oma kohtalonsa oli ollut se, että tullessaan ainoan lapsensa kanssa synnytyslaitokselta miehensä oli nainut kotona jotain vierasta naista ja näin perheensä oli hajonnut heti alkutekijöissään. En todellakaan voi ymmärtää, miten hän pystyi tekemään tämän saman jollekin toiselle naiselle (minulle). Ehkä se sitten oli olevinaan joku kosto (täysin asiaan liittymättömälle ihmiselle?!) tai jotain.
No joka tapauksessa, nyt poikani on 5v ja olen tyytyväinen, että se sika ei pilannut elämääni enempää... Se oli elämäni raskainta aikaa, onneksi en vetänyt itseäni kaulakiikkuun... Mutta Ap, kyllä se siitä helpottaa. Keskity vauvaan ja muista levätä. Ja hae nyt ne lääkkeet, jos tuntuu, ettet pysty hengittämäänkään ilman. Niin minusta tuntui, mutta masennuslääkkeillä sain ajatukseni kasaan ja kun olin päässyt äijästä ja saanut asiat järjestykseen niin jätin lääkkeet pois.
Voi hyvänen aika! Tilanteesi on kyllä niin surullinen ja varmasti raskas! Pelkästään vauvan syntymä on sellainen mullistus ja jaksamista vaaditaan. Ehdottaisin että olisit ihan ekana yhteydessä neuvolaan, jonka kautta saisit hoitoapua vauvallesi. Ja aikaa itsellesi nukkua ja levätä, jotta ajatus olisi mahdollisimman kirkas, kun lähdet miettimään miten jatkatte vauvan kanssa eteenpäin. Jos tarvit lääkärin apua, mene ihmeessä! Sinun ei tarvitse tietää sinne mennessäsi diagnoosia tai lääkitystä, vaan vuosia kouluttautunut ammattilainen kyllä osaa sinua hoitaa.( osa kirjoittajista tuntui dgn täällä jo tehneen ja kehoitti kieltäytymään lääkkeistä..) Syö lääkkeet jos niille on tarvetta ja sitä kautta saat helpotusta tilanteeseen myöskin. Sehän ei tarkoita, että loppuelämäsi olisit lääkkeen tarvitsija. Mutta hae apua itsesi ja ennenkaikkea vauvasi vuoksi. Kun ajatus on selkeä, seuraat sydäntäsi ja osaat varmasti tehdä oikeat ratkaisut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap linjoilla? Mitä sinne kuuluu? Oletko saanut tilanteeseen mitään selkeyttä tai puhunut kenenkään läheisen kanssa?
Tule kertomaan kuulumisia, todella paha mieli sinun ja vauvan puolesta. Mutta tähän ei nyt paha mieli auta. Pitää olla rohkeutta tehdä viisaita päätöksiä. Älä haaskaa kallisarvoista elämääsi ja lapsen elämää jäämällä kitumaan moiseen kamalaan tilanteeseen. Muista, tämä ei ole maailmanloppu. Sinä selviät. Ja voit vielä joku päivä katsoa onnellisena taaksepäin, että oli voimaa irrottautua tuosta tuhoisesta suhteesta.
Ja kyllä. Mies AIVAN VARMASTI kinuaa sitten kyllä takaisin, kun olet tehnyt päätöksen lähteä. Näytä sille kusipäälle millainen voima sinusta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule kertomaan kuulumisia, todella paha mieli sinun ja vauvan puolesta. Mutta tähän ei nyt paha mieli auta. Pitää olla rohkeutta tehdä viisaita päätöksiä. Älä haaskaa kallisarvoista elämääsi ja lapsen elämää jäämällä kitumaan moiseen kamalaan tilanteeseen. Muista, tämä ei ole maailmanloppu. Sinä selviät. Ja voit vielä joku päivä katsoa onnellisena taaksepäin, että oli voimaa irrottautua tuosta tuhoisesta suhteesta.
Ja kyllä. Mies AIVAN VARMASTI kinuaa sitten kyllä takaisin, kun olet tehnyt päätöksen lähteä. Näytä sille kusipäälle millainen voima sinusta löytyy.
Ihan ensimmäisenä: vauva ei syypää mihinkään tässä tilanteessa, älä ajattele niin. Etkä sinä. Miehesi on. Hän on itsekäs pelkuri, joka muita ajattelematta päättää juosta toisen naisen syliin heti kun joku asia ei häntä itseään miellytä. Oikeasti vahva ja rakastava ihminen pysyy puolisonsa rinnalla vaikka mikä olisi. Eikä kyse ole enää edes teistä kahdesta. Mies vähät välittää edes teidän lapsestanne, siitä sinun pitäisi olla eniten huolissasi. Lapsi ansaitsee rakastavan ja tasapainoisen kodin, jota te kaksi ette yhdessä pysty antamaan. Sinun tehtäväsi ainoana välittävänä vanhempana on hänelle se taata, mitä se ikinä sinulta vaatiikaan. Olet nyt vastuussa jostain paljon suuremmasta kun itsestäsi. Toivon teille (sinulle ja ihanalle pienelle lapsellesi) kaikkea hyvää ja onnea elämään. Jättäkää se epäkypsä "mies" ja tehkää pienestä kahden hengen perheestänne maailman onnellisin.
Hae apua neuvolasta, sekä puhu, puhu ja puhu. Kelle vaan. Kaikille. Rehellisesti ja kaunistelematta, niin saat ajatuksesi järjestykseen ja voimia tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästä itseäsi enemmältä ja ota ero. Saat mahdollisuuden uuteen onneenkin. Mies ei arvosta tippaakaan sinua eikä lastaan. Ero on paljon vaikeampi sitten kun lapsi on vanhempi. Pyydä neuvolassa apua tai käy vaikka psykologin juttusilla.
No pariskunnan välinen seksi liimaa puoliskot aika hyvin yhteen. Jos sitä ei ole, kiintymyshormoni heikkenee. Jos meiltä loppuisi seksielämä, niin kyllähän tuo mielessä kävisi. Tai ehkä kuitenkin etsisin uuden miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap rakas! Tuli surullinen olo puolestasi. Ei kukaan nainen ansaitse tuollaista. Toivon sinulle voimaa jättää mies. Mitään viisaita sanoja minulla ei ole tarjota, mutta jos asut pääkaupunkiseudulla ja kaipaat ystävää, vauvanhoitoapua tai mitä vaan, täällä ollaan!
Kannattaa jättää mies. Ei hänellä ainakaan pitäisi olla mahdollisuutta lapsen huoltajuutta saada, koska tähänkin mennessä jättänyt lapsen aina äidin vastuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se toinen nainen vaatii varmasti miestä jättämään sinut jossain vaiheessa ja mies suostuu siihen jos on noin rakastunut.
Hei, ei tuossa nyt oikein muuta voi kuin neuvoa eroamaan. Onko sinulla oma äiti tai sisaruksia lähistöllä, jotka voisivat auttaa eroassa ja vauvan kanssa. Mies on hyvin itsekäs, eikä varmasti samaan asuntoon jääminen tee hyvää sinulle.
Olen pahoillani puolestasi. Et todellakaan ansaitse tulla kohdelluksi tuolla tavalla. Miehesi ajatusmaailmaa en ymmärrä ollenkaan, vaikka olen nähnyt vastaavia petturimiehiä työpaikalla. Parisuhteesta luopuminen on valitettavasti ainoa oikea ratkaisu, koska pettäjä ikävä kyllä pettää jatkossakin. Toivon, että saat elämäsi järjestykseen parhaalla mahdollisella tavalla ja elät onnellista elämää ihanan vauvasi kanssa. :)
Siis todellako täällä kaikki miestä syyttää? Mies ollut ilman seksiä lähes vuoden (tai siis ilman vaimon kanssa harrastettua seksiä), eikä kenellekään tule mieleen ajatella miehen tunteita ja haluja. Mä en kyllä yhtään enää ihmettele lapsen saaneiden pariskuntien erolukuja. Seksi- ja muu intiimielämä erottaa sen parisuhteen muista suhteista. Koska se on kotoa loppunut, mies on yksinkertaisesti hakenut rakkauselämänsä muualta.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 09:21"]
Siis todellako täällä kaikki miestä syyttää? Mies ollut ilman seksiä lähes vuoden (tai siis ilman vaimon kanssa harrastettua seksiä), eikä kenellekään tule mieleen ajatella miehen tunteita ja haluja. Mä en kyllä yhtään enää ihmettele lapsen saaneiden pariskuntien erolukuja. Seksi- ja muu intiimielämä erottaa sen parisuhteen muista suhteista. Koska se on kotoa loppunut, mies on yksinkertaisesti hakenut rakkauselämänsä muualta.
[/quote]
Jos on kyse vaikeasta raskaudesta ja sen jälkeen synnytyksestä toipumisesta, niin pitäisi aikuisen ihmisen vuosi kestää, kun kerran itse on lapsia halunnut.
Ap ! Sinun tarinasi voisi olla minun kirjoittamani 11 vuotta sitten. Ex-mieheni olisi halunnut molemmat: rakastajattaren ja lapsen äidin. JA minun osani olisi ollut se lapsen äiti. Ihmetteli miten minä nyt niin hermostuin hänen kaksoiselämästään, hän halusi säilyttää kuulemma perheen kokonaisena ihan vaan lapsen vuoksi. Onneksi minulla löytyi sen verran selkärankaa, että lemppasin äijän pihalle ja aloin elämään omaa elämää. Olin henkisesti tosi tiukilla, mutta selvisin tukiverkon avulla. Juttelin tilanteesta avoimesti, en salaillut sitä miten meille kävi. Yritin olla puolueeton ja olla olematta katkera (tämä oli kaikista hankalinta). Ulkoistin miehen elämästäni ajattelemalla, että hän on lapsen isä mutta minulla ei ole mitään sitoumuksia tähän mieheen. Ja se helpotti!
Totta kai mies yittää vierittää syyn sinun niskoillesi, koska hän tietää olevansa tilanteessa se ainut roisto. Mietihän miten ulkopuoliset suhtautuvat tuollaiseen mieheen? Ei taida sympatiaa herua. Hänen on varmaan helpompi selitellä tilannetta itselleen, kun on "löytänyt" syyn sinusta.
Minä suosittelen eroa, sillä se oli minun elämässäni paras päätös ikinä. Otti koville, mutta siitä alkoi parantuminen. Isot halit ap ja jaksamista!
Mitä pitempään jäät tuohon tilanteeseen, sitä vähemmän sinulle jää voimia lähteä. Varmasti rakastit miestäsi eikä rakkaus heti lopu vaikka toinen jää kiinni pettämisestä, mutta kauaa ei kannata jäädä roikkumaan mieheen joka näköjään vähät välittää sinusta ja vauvastaan.
Ota yhteyttä vaikka perheneuvolaan, ja heitä mies pihalle. Jos ei lähde, ala välittömästi hakea toista asuntoa.