Huumorintajuton mieheni *argh*

Olisi mukavaa, jos mulla olisi huumorintajuinen mies. Pieni huulenheitto ja tilannekomiikka pitäisivät parisuhteenkin mukavana. Mutta, kun nyt olen mieheni jo valinnut... Tässä tilanteita eiliseltä:

Mieheni oli lainannut kaverinsa suihkusaippuaa treenin jälkeen. Totesin mieheni tuoksuvan oikein hyvälle. Tämä kaveri on eroamassa, joten heitin siihen, että nytpä tietää, mitä saippuaa pitää käyttää, jos haluaa iskeä uuden naisen. Mieheni yrmeä vastaus "No, kyllä kuule siinä vähän muutakin tarvitaan!"

Myöhemmin illalla kysyin, että onko miehelläni päivystystä. Mies katsoi mua pitkään, jolloin tajusin, että nythän on sunnuntai (eikä sunnuntaisin ole päivystystä). Mua nauratti, iskin pääni miehen olkapäähän ja sanoin "Ding! Jackpot!" Miestä huvitti tasan 2 sekuntia, kunnes hän totesi, että eikö se nyt riitä, että hän on joutunut merkkaamaan jo 3 työtuntia tälle päivälle.

Tämä kaava toistuu lähestulkoon aina. Ja sitten mies kuitenkin haluaisi, että olisin hänelle iloinen vaimo. Mistähän mä sen ilon yksin revin? Pyykkivuoresta ja paskavaipoistako?