Lue keskustelun säännöt.
Loukkaan joko miestäni tai itseäni
16.09.2013 |
Olen 24-vuotias nainen ja aloitin juuri opiskelun. Ala tuntuu ihan omalta ja olen onnellinen, kun viimeinkin keksin mitä elämälläni haluan tehdä. Ennen kouluun lähtöä olin vuoden verran työttömänä ja tuona aikana mies alkoi puhumaan, että tahtoo lapsen. Olin aluksi asiaa vastaan, mutta mieleni muuttui pikkuhiljaa ja lopulta huomasin ajattelevani omaa lasta miltei koko ajan. Olin tuolloin vähän tuuliajolla elämässäni, enkä ollut varma siitä, mitä haluan tulevaisuudessa.
Nyt kun olen koulussa niin en tahtoisi edes ajatella lasta pariin vuoteen. Tahtoisin nyt opiskella tämän kolme vuotta ja sen jälkeen lapsi voisi olla ajankohtainen. Silloin minulla olisi sopiva sauma olla kotona ja keskittyä lapseen, mutta mies painostaa minua raskautumaan nyt. Hän voisi kuulemman jäädä lapsen kanssa kotiin, mutta niin kauan kuin minä opiskelen, meillä ei ole siihen mitenkään päin varaa. On myös ehdottanut että opiskelisin etänä lapsen kanssa kotona, tai keskeyttäisin opintoni vuodeksi.
En millään tahtoisi vauvaa nyt, kun viimeinkin olen varma omasta suunnastani. Mieheni on ihana ja kiirehtii asiaa, koska kokee olevansa "vanha". On minua siis 9 vuotta vanhempi. Jokainen keskusteluyritykseni päättyy riitaan ja loukkaantuneeseen mieheen, joka jankuttaa ettei jaksa enää odottaa. Kummin tahansa päätän. jompi kumpi meistä kärsii.
Kommentit (4)
Vaikuttaa vähän siltä, että mies on säikähtänyt uutta elämääsi ja haluaa sitoa sinut lapsen avulla kotiin. Saat saman tien sanoa hyvästit opiskeluillesi.
Sinulla on vielä vuosia aikaa hankkia lapsia ja miehesi ikä ei siihen vaikuta. Älä anna periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaapa asiaa lapsen näkökulmasta. Lapsella on oikeus saada syntyä toivottuna lapsena perheeseen. Teidän tilanteessanne sillä vauvalla olisi äiti, jonka isä on painostanut tulemaan raskaaksi. Kolme vuotta on lyhyt aika. Mies voi säästää rahaa kotivuosia varten ja sinä saat hankkia ammatin. Sekin on lapsen etu. Ette kai halua, että lapsenne joutuu elämään epävarmassa taloudellisessa tilanteessa.
Kiitos tsempeistä :) on käynyt omassakin mielessä tuo kotiin sitominen, mutta mies jankkaa vain ettei tahdo lapsia vasta keski-ikäisenä vaan nyt kun on vielä aikaa ja halua temmeltää NIIDEN kanssa menemään.
Omasta puolestani tahtoisin keskittyä nyt täysillä opiskeluun ja sen jälkeen täysillä lapseen. Ei ole kummankaan kannalta hyvä, että hoidan kotona pientä, avutonta lasta ja samaan aikaan yritän suoriutua koulusta ja kaikista sen haasteista.
Miehestäni voin sanoa sen verran, että hän olisi loistava isä. Tulee lasten kanssa toimeen ja on luonteva niitä hoitaessaan. Vielä kun saisin hänet ymmärtämään, että tarvitsen nämä muutamat vuodet itselleni. Eihän 35-vuotias ole tänä päivänä vanha isäksi?
Sulla riittää vielä aikaa, nyt opiskelet ja toteutat haaveesi. Mies on jo varmaan opiskelunsa opiskellut ja työelämässä, eikö se kuuluisi sinunkin saavuttaa?
Tulet katumaan vielä jos jätät tämän kesken, niin kävi äidilleni. Miehesi pitää ymmärtää tuo ja jaksaa odottaa, loppupeleissä muutama vuosi ei ole niin pitkä aika.