Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa arki?
16.09.2013 |
Raskaana siis ja laskettu aika meni muutama päivä sitten. Kaiket päivät kahden lapsen (3v ja 5v) kanssa kotona ja musta tuntuu etten jaksa enää hetkeäkään! En jaksa pyörittää arkea, en kestä yhtään tota lasten mekkalaa joka siis on tietty loputonta, en pääse oikein mihinkään täältä edes niitten kanssa muualle riehumaan. Nyt mä mietin että miten ikinä jaksan tän vauvan kun olen ihan hermoromahduksen partaalla.
onko mun vaan nyt raskaana voimat loppu ja ne tulee takaisin kun tää vauva syntyy? Kun en mitään muuta niin halunnut kun vielä tämän vauvan ja nyt mua vaan ahdistaa ja haluan hautautua johonki rauhaan ja hiljaisuuteen...
Kommentit (15)
Rankkaa voi olla, mutta lähde siitä, että täydellistä ei tarvitse olla ja aika aikaa kutakin. Tärkeää on myös nähdä tärkeysjärjestykset. Vähemmän tärkeät asiat voi jättää vähemmälle. Voitko saada apua tai tukea joltakulta? Onko isommilla lapsilla muitakin aikuisia? Onko mitään hoitoapua? Voimia ja viisautta sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko veriarvot kunnossa? Aneemisena ei ainakaan jaksa, eli pitäisikö olla rautalääkitys? Neuvolassa kannattaa puhua asiasta. On luonnollista, että väsyttää ja pelottaa, mutta nämä tunteet eivät ole lopuelämön tunteita.
Vihaan yli kaiken muutenkin raskaana olemista, mutta enemmän olisin kärsinyt jos tätä kolmatta kovasti toivottua ei olisi enää yritetty ja saatu alulle. Synnytystä pelkään hulluna, että minulle tai vauvalle sattuu jotain.
itken aamusta iltaan ja vaan rähjään lapsille, tunnen itseni niin huonoksi äidiksi kun olen tälläinen ja vaan isturan penskat murokulhon kanssa telkkarin eteen, että saan hetken rauhan.
Ja lähipiiriä on vaikka kuinka, mutta tuntuu etteivät ne yhtään näe tätä kun vaan lataavat lusää odotuksia ja paineita, enkä kestä enää yhtään vitsiä, että kunnet malta lainkaan lähteä synnyttämään.
Hemoglobiini on vähän alhaalla, söin rautaa ja ihan sopulukemissa jo ollaan.
auto pitää antaa isännälle että pääsee töistä jos tulee synnärille lähtö niin hiukan jumissa ollaan täällä...
ap
On luonnollista, että tuossa vaiheessa haluaisi jo sen vauvan ulos ja olisi helpompi olla kahtena kuin yhtenä kappaleena :)
Älä vaadi itseltäsi liikoja. Pistät miehen kauppaan, syötte mikroaterioita ja et stressaa, vaikka kotona joka paikka ei kiiltäisikään. Kahdessa viikossa helpottaa varmasti :)
On ihan ok laittaa lapset telkkarin ääreen, jotta saat hetken olla rauhassa.
Voisitko pyytää jonkun lähipiiristä esim. viemään lapset puistoon tai ulkoilemaan, jotta saisit olla hetken rauhassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaudet olleet varmaankin sun omia valintoja?! Vai onko??!!
Tietenkin ovat olleet omia valintoja, ehdottomasti, eivätkä ihan helpolla olekaan tulleet, ja juuri siksi mä ihmettelen miksi musta tuntuu tältä ja miksi tämä on näin vaikeaa!
en osaa yhtään edes iloita siitä että meille on pieni tulossa, nauttia enää noista pienistä vaatteista jotka olen järjestellyt henkareihin ja sängystä jonka olen laittanut valmiiksi
mies onneksi auttaa minkä kiireiltään ehtii, tekee usein ruuan valmiiksi ja auttaa siivouksessa
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 08:40"]
Raskaudet olleet varmaankin sun omia valintoja?! Vai onko??!!
[/quote]
ja jos olisit lukenut noi mun jutut ja ajatellut mikä se ongelma on ja mitä kysyn, niin ei olis tätäkään viestiä tarvinnut laittaa... Ei nimittäin yhtään liity asiaan eikä vastaa kysymykseen...
muille iso kiitos tsempistä ja ymmärryksestä, joka tuntuu olevan kiven alla...
Miksi kenenkään pitäisi NÄHDÄ että tarvitset apua? Sain kuvan että koitat pitää yllä jotain teatteria että teillä menee hyvin niin miksi joku sitten koittaisi tarjota apua? Minusta sinun pitäisi koittaa puhua jollekin.
Olisiko vaikka mahdollista että mummo ottaa lapset yökylään? Meillä näin tehtiin, vauva syntyi ja lapset vietti silloin viikon lomaa mummolassa. Heillä oli mukavaa ja kun palasivat niin saivat olla pikkusiskon kanssa, se on hyvä muisto.
Muistan jo esikoisesta miten tunsin pistoa kun en jaksanut käydä ulkona päivittäin kävelyllä läheisessä puistossa (vaikka varmaan olisi auttanut oloonkin) ja jos istuin lattialle leikkimään niin en päässyt enää sieltä ylös. Minä tein niin että olin olkkarissa lapsen kanssa, sinne kaikkea lelua ja ruoka helppoa jota ei itse tarvinut tehdä.
Lapsen saattoi laittaa kylpyyn ja istun vieressä penkillä. Joskus otettiin sormivärit joilla lapsi piirsi seinille ja pestiin lopuksi pois suihkulla.
Askartelukoppa voi pelastaa paljolta: muovailuvahaa, sakset, kyniä lapsille ja taiteilemaan. Ota imurista suuosa pois ja anna lapsien imuroida jätteet lattialta ja pöydän voi suojata muoviliinalla jonka säilytät kopassa.
Samoin voit ottaa roolileikkeihin lapsille vanhoja vaatteitanne tai vanhan verhon viitaksi. Laita nämä lapsille paikkaan josta voi ottaa itse.
Koita päästä mahdollisimman vähällä. Tympääntyminen on ihan tavallista!
Minä haastan sinua silti raottamaan jollekin ihan oikeista tunteistasi ja väsymisestäsi ja PYYDÄT apua.
Meillä mies on ulkoiluttanut lapsia ja lapsien kummit on käyneet ulkoiluttamassa lapsia tai käyttäneet jossain: kirjastoon, leffaan, uimaan ja näin sinä saat aikaa kotona hetken itsellesi. Se on tärkeää. Mutta kun ei ihmiset vaan osaa lukea ajatuksiasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot lähipiirille nyt suoraan, mitkä kommentit loukkaavat ja lataavat lisää paineita ja kerrot olevasi väsynyt. Lisäksi yrität nukkua joka välissä. Iltaisin ajoissa unille ja lasten katsellessa telkkaria, nukut vieressä, jos mahdollista. Kyllä se siitä helpottaa. Olen itsekin aina kaikkein väsynein juuri raskausaikoina. Toki olin väsynyt vielä puoli vuotta synnytyksenkin jälkeen ja riitelin siksi miehen kanssa paljon, mutta väsymys oli ihan erilaista. Siihen sentään lepo auttoi, tuo raskausajan väsymys ei mennyt nukkumisella ohi. Tsemppiä! Lopeta itsesi syyllistäminen, ei sinun tarvitse tehdä mitään, mitä et itse päätä, älä anna muiden päsmäröidä elämääsi.
Mulla iski aina loppuraskaudesta ääretön väsymys, joka helpotti kyllä synnytyksen jälkeen. Vauva-arkea jaksoi ihan eri tavalla kuin sitä isoa pallomahaa, joka vei kaiken energian. Toivottavasti sullakin kyse vastaavasta ja pian pääset iloitsemaan lastesi seurasta.
Pyydä rohkeasti apua, vetoat vaan isoon mahaan, jonka kanssa et pääse lasten perässä puistoon ym. Jos kerran tukiverkostoa on, eiköhän sieltä joku ehdi hetkeksi apuun. Jos ei sieltä, ota kuntaan yhteys, neuvolan ptt tai kotipalvelu voi tarjota lyhytaikaista apua myös kiireellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 09:16"]
Sanot lähipiirille nyt suoraan, mitkä kommentit loukkaavat ja lataavat lisää paineita ja kerrot olevasi väsynyt. Lisäksi yrität nukkua joka välissä. Iltaisin ajoissa unille ja lasten katsellessa telkkaria, nukut vieressä, jos mahdollista. Kyllä se siitä helpottaa. Olen itsekin aina kaikkein väsynein juuri raskausaikoina. Toki olin väsynyt vielä puoli vuotta synnytyksenkin jälkeen ja riitelin siksi miehen kanssa paljon, mutta väsymys oli ihan erilaista. Siihen sentään lepo auttoi, tuo raskausajan väsymys ei mennyt nukkumisella ohi. Tsemppiä! Lopeta itsesi syyllistäminen, ei sinun tarvitse tehdä mitään, mitä et itse päätä, älä anna muiden päsmäröidä elämääsi.
[/quote]
No raskaana tai ei niin ei kukaan meistä voi myöskään alkaa määräämään mitä muut taas tekee ja puhuu. :(
Ei toisien kuulu auttaa, voi pyytää apua mutta täytyy ymmärtää että sitten vaikka perhetyöstä hommaa jonkun ulkoiluttamaan lapsia jos omat läheiset ei ehdi/jaksa/tahdo.
Tottakai saa loukkaantua asioista ja raskaana voi olla normaalia herkemmällä muttei se tarkoita että vaan muut joustaa.
Ei apua saa jos ei pyydä muttei voi olettaa että toiset vaan nostaa yhden muita ylemmäs kun tämä niin murahtaa.
11
Kiitos!
mä kyllä olen tosi huono pyytämään sitä apua... Niin ärsyttävältä kun se kuulostaakin muiden suusta, niin onneksi tätä ei voi kovin kauaa enää olla kun ollaan jo yli sen lasketun ajan... Nää varmaan kyllä on niitä pisimpiä päiviä ja kun oli jo ajatellut että tää tuskainen raskaus ois jo tässä kohtaa ohi niin on niin vaikea asennoitua vielä uuteen viikkoon
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 09:16"]
Sanot lähipiirille nyt suoraan, mitkä kommentit loukkaavat ja lataavat lisää paineita ja kerrot olevasi väsynyt. Lisäksi yrität nukkua joka välissä. Iltaisin ajoissa unille ja lasten katsellessa telkkaria, nukut vieressä, jos mahdollista. Kyllä se siitä helpottaa. Olen itsekin aina kaikkein väsynein juuri raskausaikoina. Toki olin väsynyt vielä puoli vuotta synnytyksenkin jälkeen ja riitelin siksi miehen kanssa paljon, mutta väsymys oli ihan erilaista. Siihen sentään lepo auttoi, tuo raskausajan väsymys ei mennyt nukkumisella ohi. Tsemppiä! Lopeta itsesi syyllistäminen, ei sinun tarvitse tehdä mitään, mitä et itse päätä, älä anna muiden päsmäröidä elämääsi.
[/quote]
No raskaana tai ei niin ei kukaan meistä voi myöskään alkaa määräämään mitä muut taas tekee ja puhuu. :(
Ei toisien kuulu auttaa, voi pyytää apua mutta täytyy ymmärtää että sitten vaikka perhetyöstä hommaa jonkun ulkoiluttamaan lapsia jos omat läheiset ei ehdi/jaksa/tahdo.
Tottakai saa loukkaantua asioista ja raskaana voi olla normaalia herkemmällä muttei se tarkoita että vaan muut joustaa.
Ei apua saa jos ei pyydä muttei voi olettaa että toiset vaan nostaa yhden muita ylemmäs kun tämä niin murahtaa.
11
[/quote]
olen kyllä monin osin samaa mieltä, enkä missään tapauksessa sano että toiset tekeekään mitään väärin tai kenenkään pitäisi edes auttaa. minunhan elämäni ja arkeni tämä on. vaan lähinnä ainakin mun viesti oli se, että miten musta tuntuu pahalta ja ylitsepääsemättömän vaikealta tämä kaikki juuri nyt. Enkä yhtään tajuamiten selviän tästä nyt ja loppuuhan tämä kun vauva syntyy.
ja todellakin myönnän että olen ei niin vähääkään herkillä, vaan tosi paljon, pienikin asia saa mut tolaltani ja itkemään, eikä tässä talossa taida nyt kellään hyvä olla olla.
ja juuri siksi kaipasin vertaistukea ja kokemuksia siitä, että meneehän tämä ohi ja saanhan voimani takaisin, ja olen tosi iloinen että olen niitäkin saanut.
ap
Alue: Aihe vapaa
Uskoisin, että olet ihan kuitti tuon raskauden takia!