Eikö vanhemmuus ole epäkiitollisin työ

Nuoristyössä olleena sanoisin että kyllä hyvin monella äidillä ja isällä se syyllinen huonoihin väleihin lapsiin löytyy ihan peilistä katsomalla. Yleisin ongelma on se että vanhempi määrää mikä on parasta ja oikein eikä yhtään kiinnitä huomiota mitä lapsi oikeasti tarvitsisi.

Aikuiset lapseni eivät valita mutta teinit kyllä. Mikään ei mene oikein.

En ota sitä henkilökohtaisesti vaan lasken kymmeneen ja odotan, että tulevat aikuisiksi ja muuttavat kotoa. Se helpottaa kummasti :)

No enpä tiedä. Minä ainakin olen tyytyväinen vanhempiini ja heidän tekemään työhönsä. Pyrin sen myös osoittamaan.

Nuorisotyöntekijä, eikö vanhemmat kuitenkin usein määritä sen, mikä on lapsille parasta. Lapsi vaikka haluaisi syödä karkkia, herkkua ja pizzaa joka päivä, mutta niin vaan täytyy sitä tylsää kotiruokaa mässyttää. Tai lapsi haluaa pelailla tietokoneella kaiken vapaa-ajan ja vanhempi taas haluaa, että lapsi ulkoilee ja liikkuu.

Eli mitähän mahtaa olla tuon kommenttisi takana?

Ei ole. Äitipuolen osa on epäkiitollisin. Osallistut kasvatukseen, mutta et omilla periaatteillasi, vaan toisten. Otat vastaan kiukut ja haukut, mutta et saa kuitenkaan vastineeksi sitä iloa mitä biologiset vanhemmat saavat seuratessaan omien geeniensä kasvua. Se on epäkiitollisin työ.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 14:18"]

Ei ole. Äitipuolen osa on epäkiitollisin. Osallistut kasvatukseen, mutta et omilla periaatteillasi, vaan toisten. Otat vastaan kiukut ja haukut, mutta et saa kuitenkaan vastineeksi sitä iloa mitä biologiset vanhemmat saavat seuratessaan omien geeniensä kasvua. Se on epäkiitollisin työ.

[/quote] Taas siellä jokin varatun perheenisän vienyt ämmä vinkuu. Tyydy osaasi. T. Bioäiti

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 14:17"]

Nuorisotyöntekijä, eikö vanhemmat kuitenkin usein määritä sen, mikä on lapsille parasta. Lapsi vaikka haluaisi syödä karkkia, herkkua ja pizzaa joka päivä, mutta niin vaan täytyy sitä tylsää kotiruokaa mässyttää. Tai lapsi haluaa pelailla tietokoneella kaiken vapaa-ajan ja vanhempi taas haluaa, että lapsi ulkoilee ja liikkuu.

Eli mitähän mahtaa olla tuon kommenttisi takana?

[/quote]

Minä nuorten äitinä komppaan myös nuorisotyöntekijää. Lapsi haluaa rakkautta ja aikuisen läsnäoloa ja aitoa välittämistä. Jos se ei sitä saa, on välit huonot vanhempiin.

Lasten kavereista monen kohdalla en tippaakaan ihmettele, miksi keskusteluyhteys on poikki

Onko vanhemmuus työtä?

Pitääkö siitä saada kiitollisuutta ja "palkkaa"?

Olen samaa mieltä, että jos joku on vielä aikuisena kovin tyytymätön vanhempiinsa, niin silloin on kyllä jotain oikeasti vialla aikuisen ja lapsen suhteessa eikä se johdu siitä että ei oltaisi syöty pizzaa tai saatu pelata tarpeeksi pleikkarilla. Ja koska vanhempi on aikuisena suuremmassa vastuussa suhteesta kuin lapsi niin vika löytyy aika varmasti peilistä. Ei olla osattu olla riittävän luotettava ja turvallinen tai läsnäoleva vanhempi tai ihmissuhde on muuten tyritty. 

Näinhän se aina on. Äidin vika, oli kyseessä mikä tahansa asia. Äitiä voi syyttää ihan joka kerta.

Minulla on 18-vuotias tytär, eikä hän kyllä valita, vaan on monta kertaa sanonut, että olen kiva ja hyvä äiti. Myös 8-vuotias poikani on monesti sanonut, että olen kiltti ja ihana, hyvä ruuanlaittaja jne. Eli kyllä tässä kiitostakin saa.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 14:18"]

Ei ole. Äitipuolen osa on epäkiitollisin. Osallistut kasvatukseen, mutta et omilla periaatteillasi, vaan toisten. Otat vastaan kiukut ja haukut, mutta et saa kuitenkaan vastineeksi sitä iloa mitä biologiset vanhemmat saavat seuratessaan omien geeniensä kasvua. Se on epäkiitollisin työ.

[/quote] Taas siellä jokin varatun perheenisän vienyt ämmä vinkuu. Tyydy osaasi. T. Bioäiti

[/quote]

Niin kaikki äitipuolethan ovatkin vieneet varatun miehen, vai mitä? Et ole ikinä tainnut kuulla avioeroista? Tai leskeksi jäämisestä? Mee hoitoon sekopää.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:28"]

Näinhän se aina on. Äidin vika, oli kyseessä mikä tahansa asia. Äitiä voi syyttää ihan joka kerta.

[/quote]

No ei, vaan äidin ja isän. En mä ainakaan tässä ketjussa huomannut sellaista (että vain äidit olisivat vastuussa).

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:27"]

Onko vanhemmuus työtä?

Pitääkö siitä saada kiitollisuutta ja "palkkaa"

[/quote]

Samoin koen. Vaikka onkin työteliästä, niin se antaa niin paljon ettei niillä huonoilla puolilla ole merkitystä. Ja nimenomaan vanhemmuudesta puhun, en lapsista yleensä. En yleisesti pidä lapsista, mulle olisi kauhean raskas ja ankea ammatti esim hoitaa työkseni muiden lapsia. Inhoan epäjärjestystä, likaa, hallitsemattomuutta ja sellaista, mutta kaikesta siitä huolimatta omien lasten takia kevyesti uhraan esim siisteyden tarpeen. Että kuvaa hyvin tilanteen, jopa tällainen henkilö hurahtaa omiin lapsiin. Saan palkan siitä 20 vuodesta kun he asuvat kotona.

Huomataanko me vanhemmat itse olla kiitollisia niistä hetkistä, joita saadaan lastemme kanssa viettää? En näkisi sitä uhrauksena vaan etuoikeutena.

Ei ole, koska vanhemmuus ei ole työtä.
Se on etuoikeus.

Mikä ihmeen työ. Kyllä minulla on työ ihan muualla. Perheeni ei ole työ vaan jotain paljon tärkeämpää.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 14:17"]

Nuorisotyöntekijä, eikö vanhemmat kuitenkin usein määritä sen, mikä on lapsille parasta. Lapsi vaikka haluaisi syödä karkkia, herkkua ja pizzaa joka päivä, mutta niin vaan täytyy sitä tylsää kotiruokaa mässyttää. Tai lapsi haluaa pelailla tietokoneella kaiken vapaa-ajan ja vanhempi taas haluaa, että lapsi ulkoilee ja liikkuu.

Eli mitähän mahtaa olla tuon kommenttisi takana?

[/quote]

En ole tuo alkuperäinen nuorisotyöntekijä, mutta voin vastata oman kokemukseni nojalla.

Taustalla on yleensä vanhemmat jotka päättävät lapsiensa puolesta kaiken. He määrävät mitä lapset harrastavat, keiden kanssa he liikkuvat ja mihin kouluihin hakevat. Nuorilla on omat toiveensa ja halunsa ja jos se teini sanoo että hän haluaa lopettaa vaikkapa jääkiekon pelaamisen ja aloittaa kitaransoiton, kannattaa sitä lasta kuunnella. Tiedän tapauksen, jossa vanhemmat pakottivat lapsensa harrastamaan liikuntaa, vaikka lapsi ei pitänyt siitä ollenkaan. Lapsi itse olisi halunnut harrastaa musiikkia ja olikin oikein musikaalinen. Noiden vanhempien toiminta teki lapsesta vain katkeramman ja katkeramman eikä vanhempien "sinähän tottelet meitä" asenne helpottanut yhtään. Vanhemmat jyräsivät lapsensa mielipiteen kaikessa. He jopa pakottivat lapsensa hakemaan tiettyihin kouluihin, ettei lapsi vain pääsisi toteuttamaan itseään.

Tuon kommentin taustalla oli siis se, että lasta itseään pitää kuunnella, eikä kuvitella että lapsen tehtävä on totella vanhempiaan kaikessa. Joku karkin syöminen tai peliajat on kärpäsenkakkaa verrattuna siihen mitä joku tyrannikasvattaja voi saada aikaiseksi. Tottakai rajat on oltava, mutta nuorten kanssa toimiessa, niitä rajoja pitäisi välillä osata höllätä. Liian tiukalla kurilla saa aikaiseksi joko kapinoivan tai alistuneen nuoren, eikä kumpikaan ole hyvä asia.

Ne ongelmavanhemmat tunnistaa muuten äärimmäisen helposti. Ovat kokoajan takakireitä, eivät hassutele ikinä, huutavat ja käskyttävät lapsiaan kuin koiria.

Valitettavan usein nuoren ongelmakäytöksen takana on vanhemmat. Kaveripiiritkin vaikuttavat, sitä ei tule kieltää, mutta kahdeksassa tapauksessa kymmenestä, on syy vanhemmissa. (ei, aina syy ei ole liian tiukka kuri. Tilanne on fifty-fifty tyrannien ja curlaajien kanssa)