Lue keskustelun säännöt.
Lemmikin kuolema oli helpotus
02.10.2013 |
Saako näin sanoa, etenkään jos lemmikki ei sairastellut ja kärsinyt ennen kuolemaansa? Onko kellään ollut samanlaisia tuntemuksia?
Tulee karmaisevan tunnekylmä olo, mutta rehellisesti sanoen tunsin suurta helpotusta, kun lemmikkini kuoli yllättäen keskellä yötä. Ei enää hoitopaikan etsimistä, ruoan raahaamista, ylimääräistä siivoamista...
En taida koskaan uskaltaa hankkia lapsia.
Kommentit (17)
Mikä lemmikki sinulla oli? Ja mihin se noin yhtäkkiä kuoli jos ei sairastellut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmettelen miks tommonen ihminen on ylipäätään ottanut lemmikin? kyllä mullakin hermot on mennyt lemmikkien kans monta kertaa ja on tuntunut että en jaksaisi enää, mutta pelkästä ajatuksesta että se lemmikki kuolisi, tulee kyyneleet silmiin...
2: En tosiaan rääkkääjäksi ryhtynyt, vaan hoidin eläimen hyvin, kun olin sen kerran ottanutkin. Kaipa täysin tunnekylmä olisi sen jättänyt hoitamatta.
3: Kani. Söi illalla normaalisti ja pomppi ympäriinsä kuten yleensäkin. Aamulla retkotti kuolleena, eikä mitään ääniä kuulunut.
4: Hyvä kysymys, johon en osaa oikein vastata. Teki mieli hankkia eläin silloin 8 v sitten, en osaa muuta sanoa.
onneksi olkoon sitten eläimesi kuolemasta, en ota osaa :)
Meillä oli kaneja kun olin pieni, enkä oikein osannut kiintyä niihin, kissoihin kyllä kovastikin. Jotenkin tylsä eläin tuo kani, ja silti vaivalloinen hoitaa.
Kiitos onnitteluista, kutonen. Kani on tosiaan ainakin aikuiselle melko "turha" eläin, joka ei anna mitään (lenkkiseuraa tms.), vaatii vain jatkuvaa häkin putsaamista, turkin harjaamista, kaapeleiden suojaamista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä oli kuitenkin jo aika vanha eläin ja varmaan olit jo jollain tasolla henkisesti varautunut kuolemaan.
Itselläni on myös kaneja ja vaikka tiedän, että niiden menehtyminen olisi itselleni suuri suru, niin ymmärrän kyllä reaktiosi.
Itse olin edellisen lemmikkini kanssa helpottunut kun se kuoli omaan häkkiinsä eikä sairastunut ja joutunut lopetettavaksi niin kuin lajitoverinsa.
Kysehän on loppujen lopuksi siitä, että onko lemmikistä koituva ilo suurempi kuin siitä koituva vaiva. Ja vaivaa kaneista kyllä kertyy, joten ei siitä kannata itseään liikaa syyllistää.
Varmaan on ihan normaalia tuntea erilaisia tunteita lemmikin tai läheisen kuoltua. Moni tuntee paitsi surua, myös helpotusta esimerkiksi vanhemman kuoltua; on vapauttavaa päästä eroon jonkun odotuksista ja toiveista sinua kohtaan. Sinulla on nyt yksi vaiva vähemmän arjessasi ja tunnet helpotusta, voit käyttää sen ajan ja energian johonkin muuhun. Ehkä tarvitset aikaa ja energiaa johonkin muuhun enemmän nyt, kuin kahdeksan vuotta sitten kun halusit lemmikin.
Uskon, että voit aivan hyvin tästä kokemuksesta huolimatta saada lapsia ja kiintyä heihin, ellet oikeasti muista syistä anna aihetta epäillä, että olisit tunne-elämältäsi aivan epänormaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8: Jep, ei kuolema missään nimessä yllätyksenä tullut, vaikka olikin täysin hiljainen, eikä sitä edeltänyt sairastelu. Mikähän lie, ehkä pumppu pettänyt vain.
Kani varmaan tunsi ettet enää rakasta häntä ja kuoli yksinäisyyteen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9: Totta tuo. Täällä vain välillä lukee, miten joku ei tunne rakkautta lastaan kohtaan, hoitaa tätä vain velvollisuudentunnosta (kuten mä kania). Vähintään 18 vuotta sitä kuulostaa aika järkyttävältä.
11: Heh, jopas siinä olisi analyyttinen pupu sitten. Todennäköisesti unohti hengittää.
Itsekkäistä syistähän lemmikit aina otetaan. Ei siinä ole kysymys mistään eläinrakkaudesta vaan oman hellyydentarpeen tyydyttämisestä. Todelliset eläinystävät rakentelee linnunpönttöjä ja vähän rajummat on tutkintavankeudessa venäjällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaneja pitää olla aina vähintään kaksi!
Ymmärrän sinua ja hyväksyn, mutta silti kannattaa olla kuuluttelematta helpotustaan kylillä julkisesti. Jotkut eläin-ihmiset ovat fanaatikkoja eivätkä hyväksy muuta ajattelumallia kuin omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän suurin osa aikuisista ihmisistä ymmärrä, että ihminen nyt tuntee monenlaisia tunteita. Lemmikki voi elää pitkään, ja 15-20 vuotta on ihmisenkin eliniässä sellainen, että siihen mahtuu monta erilaista kautta. Jos kissan/koiran ottaa nuorena sinkkuna, voi olla sen elämän loppupäässä jo perheellinen/keski-ikäinen, kertaalleen eronnut tai karannut tai halunnut muuttaa ulkomaille jne. Yhtä kaikki silloin ollaan täysin eri elämäntilanteessa johon on mahtunut monta muutosta eikä lemmikille aina ole samalla lailla aikaa. Koska lemmikki sitoo, sotkee, työllistää ja voi pahimmillaan olla kaikkine kuluineen kallis, niin ihme jos ei saa tuntea helpotusta että elämästä tulee vähän helpompaa kun lemmikki kuolee. Meillä koira alkaa olla elämänkaarensa loppupäässä, ja monien iloisten hetkien lisäksi tähän yhteiseen elämään on mahtunut kymppitonnin verran kuluja, rasittava pikkulapsiaika jolloin koiran sotkut ja muu vaiva olivat vaan lisärasite, sekä öbauttiarallaa noin tuhat vatsatautista yötä ja päivää, jolloin ollaan yritetty pähkäillä, että miten yhdistetään ripuloiva koira + työ+lastenhoito ja lopputuloksena on usein ollut pakon edessä hemmetinmoinen sotku. Ja ihan näin rautalangasta vääntäen; ei siitä koirasta lakkaa tykkäämästä, mutta koiran aiheuttama työ on rasite, jota ilmankin voisi elää.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 23:37"]
2: En tosiaan rääkkääjäksi ryhtynyt, vaan hoidin eläimen hyvin, kun olin sen kerran ottanutkin. Kaipa täysin tunnekylmä olisi sen jättänyt hoitamatta.
3: Kani. Söi illalla normaalisti ja pomppi ympäriinsä kuten yleensäkin. Aamulla retkotti kuolleena, eikä mitään ääniä kuulunut.
4: Hyvä kysymys, johon en osaa oikein vastata. Teki mieli hankkia eläin silloin 8 v sitten, en osaa muuta sanoa.
[/quote]
Kahdeksan vuotias kani on kuollut jo vanhuuteen.
Onpas täällä kaniavauksia.... :D
Et ole tunnekylmä, koska muuten et olisi vaivautunut tekemään aloitusta täällä, etkä jatkamaan keskustelua.
No, et varmasti ole ainoa. Mutta jos olet sen elukan eläessään hoitanut hyvin, ei sulla ole syytä tuntea syyllisyyttä. Vain se merkitsee.