Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uskotteko että kuollut henkilö voi olla eläviin yhteydessä jotenkin?

Vierailija
14.09.2013 |

Meillä on mieheni kanssa mennyt parisuhde päin persettä ja viime aikoina on nuoruuden ihastus ollut paljon mielessäni. Olen tavannut tuon ihastuksen ensi kertaa kun olimme ihan vauvoja ja sitten yläasteelle mennessä tutustuimme ja ihastuimme. Olosuhteiden sanelemana emme koskaan seurustelleet, 5 vuotta olin korviani myöten siihen poikaan ihastunut. Kun meillä viimein oli mahdollisuus alkaa seurustelemaan, oli kohtalo julma ja vei tuon pojan

autokolarissa.

Tuo poika on nyt ollut kuolleena pitempään kuin mitä sai elää. Vuosien varrella poika on ollut minun mielessäni aina joskus mutta nyt sitten koko ajan ja lisäksi on tullut tilanteita jotka on kuin jonkun ohjaamia.

Joku aika sitten olimme menossa kaverien kanssa katsomaan yhtä esitystä. Yksi kaveripariskunta oli estynyt lähtemästä mutta aivan käsittämättömien käänteiden jälkeen heidän toinen meno peruuntui ja he pääsivätkin mukaamme. Esitykseen oli vain muutama lippu myynnissä ovelta ja tuo kaveripariskunta oli viimeinen jotka liput sai, ulos jäi ainakin 100 ihmistä. Esityksen jälkeen menimme ravintolaan syömään ja yöllä veimme kaverit koteihinsa. Tämän pariskunnan, joka ihan tuurilla pääsi mukaan ,yöpaikka vaihtui yllättäin illan aikana taas hassun sattuman vuoksi ja he menivät ihan toiselle puolelle kaupunkia yöksi. Mieheni ajoi yhden risteyksen ohi, unohti että ajojärjestelyt on siinä muuttuneet vaikka tuntee kaupungin kadut kuin omat taskunsa kun niitä työkseen ajaa. Päädyimme ajamaan keskustan läpi ja kun odotimme jalankulkijoiden tien ylitystä takapenkiltä kuului "muistatteko kun silloin teininä kuljailtiin tuolla" huomasin tuijottavani paikkaa jossa näin viimeisen kerran sen ihastukseni, jolloin myös ensimmäisen ja viimeisen kerran suutelimme. Sattumalta oli sama viikonpäivä ja kellokin saman verran kuin mitä silloin aikanaan oli. Kaverien yöpaikka oli vanhan yläasteeni vieressä, ajoreitin varrella näin kaikki ne meille tärkeät paikat ja kuin merkiksi alkoi radiosta kuulua Juha Tapion tykkään susta, se biisi kuvaa juuri niitä minun vanhoja tunteita.

Aamulla minulla oli aivan hirveä päänsärky, kuin olisi krapula ollut vaikken ollut edes juonut mitään. En voinut nukkua enkä nousta ylös. Selailin puhelimella uutisia ja ensimmäinen uutinen oli kuolonkolari paikkakunnallamme, ihan tuon nuoruuden ihastukseni kodin vieressä ja kolari oli lähes kopio siitä jossa ihastukseni kuoli.  Oli kuin joku olisi ohjannut minut muistelemaan koko meidän tarinan uudelleen, hyvine ja kipeine muistoineen. 

 

Meni pari päivää ja olin miettinyt kuinka ikävää oli ettei minulla ollut tuosta ihastuksesta muuta kuin muistot, ei edes valokuvaa.

Olin flunssassa ja selailin ajankuluksi puhelimella yhtä naamakirja ryhmää jossa on vanhoja valokuvia. En kauhean tarkkaan kuvia katsonut, lähinnä vain katselin mitä sieltä löytyy jos vaikka joskus jaksaisin kuvia tarkemmin katsoa. Yhtäkkiä kuvaan tupsahti se minun vanha ihastus. Hänen luokkakuva oli nettiin ladattu, kuvassa oli 31 oppilasta ja sattumalta juuri se poika sattui siihen kohtaan, nyt minulla on valokuva hänestä.

Meillä oli viime yönä mieheni kanssa aivan kauhea riita ja mieheni lähti johonkin yöksi. Aamulla töihin ajaessani mietin taas sitä ihastustani ja yhtäkkiä eteeni tuli linja-auto, se oli ainoa auto jonka näin liikkeellä siihen aikaan. Linja-auton perään oli maalattu samanlainen kuvio kuin mikä sen minun ihastuksen hautakivessä on, ainoastaan peilikuvana. Ihan kuin ihastukseni olisi muistuttanut että hän on kuollut.

Voisiko tuo minun ihastukseni kulkea minun matkassa ja tuoda lohtua kun sitä tarvitsen? Vai onko se vain toiveajattelua?

 

Syy miksi nyt sellaista mietin on se, että joku aika sitten siivoilin kaappeja ja mietin että meille on kerääntynyt aivan hirveästi erästä tuotetta ja mietin mitä niille voisi tehdä kun ei haluttaisi roskiinkaan laittaa rahan arvoista tavaraa, joka ei kuitenkaan ole sellaista että sitä joku ostaisi. Nyt oli facebookiin tullut ilmo että erääseen hyväntekeväisyys tempaukseen tarvittaisiin juuri sitä tuotetta ja etsivät lahjoittajia.Mielenkiinnosta tutustuin projektiin ja kävi ilmi, että projektia veti sen minun vanhan ihastuksen sisko. Ihan kuin olisi ollut merkki että minun pitäisi olla yhteydessä siihen ihastukseni siskoon.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ollaan varmaan sisarussieluja, kun just tein aloituksen erikoisiin tilanteisiin liittyen. :)

Vierailija
2/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon ja tiedän että voi. Omakohtaisia kokemuksia useita. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon, useimmat yhteydenotot tulevat unessa.

Vierailija
4/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En usko.

Vierailija
5/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unessa mutta ei muuten,

Vierailija
6/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehdottomasti uskon. Kuutisen vuotta sitten kuollut isoäitini on ollut mukanani paljon. Olen myös oppinut, että häntä voi pyytää hiljaa olemaan läsnä enemmän, hän on pyyntöihini vastannut ja ollut läsnä. Ja niille, jotka eivät tällaiseen usko, kun tällainen tulee omalle kohdalle, sen tuntee.

Vierailija
8/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon.  On kokemusta. Tuo juttusi on erikoinen.  Varmasti hällä on "sormensa pelissä".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon

Vierailija
10/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon. Lähipiirillä ja minullakin jotain kokemuksia asiasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
14.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En, vaikka lohdulliselta siihen uskominen ehkä tuntuisikin.

 

Jos olisin asianomaisena ap:n tarinassa, en kokisi tuossa mitään johdatusta vaan pelkkää sattumaa ja omalla tarkoitushakuisuudella toiminnalla/ajatuksilla aikaansaatua ja koettua.

Vierailija
12/13 |
21.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en nyt oikeasti enää tiedä mitä minun pitäisi ajatella näistä asioista joita minulle tuntuu tapahtuvan... Olen aivan hämilläni!

 

olen muutamaan otteeseen ollut yhteydessä tuon edesmennen pojan siskoon, jota en ole koskaan tavannut, jotta voisimme tavata hänen hyväntekeväisyysprojektiin liittyen mutta aikataulut ei vain ole sopineet vielä yksiin. Pari päivää sitten oli tuon pojan kuoleman vuosipäivä ja olin silloin käymässä vapaapäivänäni työpaikallani ja täysin yllättäin se sisko seisoi vieressäni, hän oli asiakkaana työpaikallani.

 

-ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
21.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varoitus! Tässä ketjussa on huuhaata.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi neljä viisi