Perheellinen, joka pohtii lestadiolaisuudesta eroamista, kyselee kokemuksia..

http://www.hakomaja.net/sekalaista/irtaantumisen-tunteet

Kun SRK-Lestadiolaisuuden valheellisuus on pikkuhiljaa paljastumassa sinulle ja suunnittelet irtaantuvasi ahdistavasta uskonyhteisöstä, niin on tärkeää havainnoida ensin kokonaisuudessaan se prosessi mihin olet ryhtymässä. Varsinkin kun on syntymästään saakka kasvanut SRK-lestadiolaisuuden kaltaiseen uskonyhteisöön, niin siitä irtaantuminen voi olla elämän suurimpia mullistuksia. Joudut kyseenalaistamaan monet asiat, jotka sinulle on opetettu. Huomioi muutamat varoitukset ja käy läpi:

Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta

 1. Älä kerro että harkitset lähtöä. Parannussaarnat, syyttely ja karttaminen alkavat heti. Jopa liikkeen opetuksien epäilystä pitää tehdä parannus. Odota kunnes sinulla on tukiverkko, ennen kuin kerrot kenellekään, miksi "et pyöri enää piireissä”.

2. Rakenna tukijärjestelmää vl-uskon ulkopuolelle. Haluat ehkä kuulla terapeuttia, käydä vertaisyhteisössä, tavata entisiä jäseniä tai liittyä ryhmään, joka perustuu harrastuksiin tai muihin mielenkiintoihisi. Jossain myöhemmässä vaiheessa haluat ehkä liittyä johonkin uuteen uskonsuuntaan. Tämän vaihe tulee kuitenkin vasta myöhemmin harkinnan kera, jotta et vaihtaisi vain yhtä ahdistavaa uskonlahkoa toiseen vastaavaan.

3. Anna itsellesi aikaa ja etene hitaasti. Ymmärrä, että erotessasi ajattelet kaksijakoisesti lestadiolaisuudesta, sen jäsenistä ja sen opetuksista. Hyväksy itsesi ja ajatuksesi. Olet vapaa kyseenalaistamaan kaiken. Anna itsellesi aikaa kehittää uusi ajattelutapa, ettei olisi suoraan houkutusta johonkin uuteen ulkoa ammennettavaan oppiin.

4. Kohtaa pelkosi ja hyväksy itsesi. Sinä olit aivopesty, jyrkkä vakaumuksellinen ja vie aikaa selvittää erot toden ja fiktion, hyvän ja pahan, rakkauden ja pelon välillä. Luota siihen, että kaikki epäilysi ovat todellisia ja opettavat, eivät tuomitse sinua.

5. Tutki lestadiolaisuuden historiaa. Mitä enemmän tiedät sen menneisyydestä, sitä enemmän näet vain sen sosiologisen yhteisöllisyyden, joka on muuttunut aikojen saatossa aivan kuten mikä tahansa muukin yhteisö.

6. Anna anteeksi niille, jotka tuomitsevat tai karttavat sinua. He tekevät sen pelosta ja siksi etteivät osaa muuta. Älä tunne, että sinun täytyy vastata kysymyksiin tai selittää kaikki itse. Suojaa syntymässä oleva identiteettisi kontrollilta ja pikkuhiljaa opit olemaan mitä olet ja mitä haluat olla.

7. Toimi maltillisesti. Voi olla houkuttelevaa rynnätä aiemmin kiellettyyn toimintaan, joihin liittyy esimerkiksi alkoholi, tanssi, vapaa seksi, urheilukilpailut, musiikkikonsertit tai elokuvat. Toimi harkitsevasti ja älä tee mitään, mitä et haluaisi joskus kertoa omille lapsenlapsillesi.

8. Matkustele laajalti ja tutustu erilaisiin ihmisiin. Mitä enemmän maailma näet, sitä enemmän voit luottaa omaan päätökseesi ja sitä suurempi sosiaalinen verkostosi tulee olemaan.

9. Ole kiitollinen itsellesi. Kun kiusaus olla katkera menneisyydestäsi herää, muista, että se olisi voinut olla paljon huonompikin. Nauti elämästäsi nyt kun se on oma valintasi ja erilainen. Suunnittele tulevaisuutta, älä takerru menneeseen.

10. Ole auttavainen ja tue muita kohtalotovereitasi. Käytä laajentunutta ymmärrystäsi entisestä uskonyhteisöstäsi auttamaan muita sitä tarvitsevia. Et tule koskaan olemaan onnellisempi kuin käyttäessäsi lahjojasi muiden auttamiseen, eikä sinulle jää tällöin aikaa olla katkera.

11. Harkitse ennen radikaaleja muutoksia ulkonäköösi. Vältä muuttamasta itseäsi vain protestiksi, sillä sinulla on oikeus olla oma itsesi ilman että entinen uskonliikkeesi vaikuttaa siihen suuntaan tai toiseen. Nuku useamman yön yli, ennen kuin leikkautat hiuksesi radikaalisti, otat tatuoinnin tai laitat korvakorut.

12. Hyväksy itsellesi se, että tunnet juurettomuutta. Et kuulu enää lestadiolaisiin, mutta et koe kuuluvasi muuallekaan. Tämä tunne voi kestää kuukausia, jopa vuosia. Ota se ainutlaatuisena tilaisuutena tutkia mihin todella uskot ja mihin oikeasti kuulut. Luota siihen, että Jumala rakastaa sinua ja että Hän ei rajoitu mihinkään maalliseen joukkoon. Muista että on muitakin, jotka ovat käyneet läpi samanlaisen prosessin.

Tarvitset:

tukiverkon
kärsivällisyyttä
tutkivan mielen
internet-yhteyden

Varoituksia:

Todennäköisesti menetät entiset ystäväsi ja sosiaaliset tukiverkostosi, ehkä jopa perheesi. Myös perintöösi voidaan vaikuttaa. Omat lapsesi voivat menettää isovanhemmat ja ”laajennetun perheen”. Mieti, onko tämä hyvä aika lähteä vai jäädä. Aikataulun päätät sinä itse.
Pysyminen samassa naapurustossa tai työpaikassa saattaa olla hankalaa, jos ympärilläsi on jatkuvasti entisen uskonyhteisösi jäseniä. Mieti tarvitseeko sinun jopa muuttaa ja vaihtaa työpaikkaa.
Muut uskonsuunnat saattavat aluksi tuntua oudoilta. Haluat ehkä odottaa muutaman vuoden, löytää itsesi ja sulatella erilaisia uskonnollisia kulttuureja ennen liittymistä toiseen yhteisöön.
Syyttely ja karttaminen voivat olla tuhoisia lapsille. Harkitse ammattiapua lapsillesi. Opeta heille, kuinka puolustaa itseään ja tee selväksi omalle vl-perheellesi ja -ystävillesi, ettet siedä lasten tunteiden väärinkäyttöä. Et voi estää tuomioita ja karttamista, mutta voit valita, miten reagoida.

Hae vertaistukea esim. Hakomajasta, omista poluista tai uskontojen uhrien tuen eroryhmistä lestadiolaisille. Oma terapia voi olla myös tarpeellista.

Eikö tuttavistasi kukana ole lähtenyt pois? Luultavasti tiedät millaista paheksuntaa ja hylkäämistä se aiheuttaa.

Voihan olla, että murkkusi pohtivat itsekseen, että tekisi mieli "kieltää usko", mutta tulisiko äiti sitten surulliseksi... Eiköhän ole lapsillekin parempi, mitä aiemmin teet ratkaisun. 

Itse lähdin jo nuorena, eikä kukaan hylännyt, korkeintaan vähän saattoi paheksua.

Parempi kai sinun on nyt tuo ratkaisu tehdä, ettei omista lapsistasi tule lapsentekokoneita, vaan he saavat tehdä elämäänsä liittyvät ratkaisut vapaammin kuin sinä sait aikanaan.

itse kyllä ahdistuisin valtavasti jos jompi kumpi vanhemmistani tekisi tuollaisen ratkaisun...mutta lapset kyllä saattavat aistia vaikka et heille kertoisikaan vielä ja sekin tuo tuskaa. Jos vanhempi ei enää siunaa evankeliumilla lapsiaan tai se tuntuu vanhemmasta vaikealta, kyllä he huomaavat. Entä puolisosi, tietääkö hän ajatuksistasi?

Itse olen lestadiolainen muutaman pienen lapsen äiti. Uskon tämän olevan foorumi jossa saat tukea uskon kieltämiselle, et evankeliumia..

En ole lestadiolainen, joten olen luultavasti aivan väärä ihminen vastaamaan mitään, mutta näin ulkopuolisena voisi kuvitella, että tilanne on samanlainen muissakin tapauksissa, joissa ihminen muuttuu elämänsä aikana.

Hyvän perheen määritelmä voi olla monenlainen, mutta yksi keskeinen juttu minusta on, että ihmiset keskustelevat. Ainakin murrosikäisten kanssa voi käydä mitä upeampia keskusteluja, maailma voi auta ihan uudella tavalla. Ei kai uskonpohdintoja tarivtse aikuistuvilta lapsilta salata? Tietenkään isoja valintoja ei saa kaataa lasten harteille, lapset eivät saa olla vanhempiensa terapeutteja, mutta tarkoitan yleisesti.

Olen itse entinen lestadiolainen ja olen useilta tuttavilta ja ystäviltä kuullut, että heidän teini-ikäisten tai muuten isompien lastensa suhtautuminen vanhempien vl-liikkeestä irtautumiseen on ollut vaihtelevaa. Osa on voinut jo ehtiä "juurtumaan" liikkeeseen ja saattaa sitten esim. laittaa radion kiinni, jos äiti/isä haluaa kuunnella popmusiikkia tms, ja haluaa käydä edelleen seuroissa yms. koska kaveritkin ovat pitkälti lestadiolaisia. Heille toki täytyy suoda oikeus uskoa kuten haluavat (fiksu vanhempi ei väkisin repäise lasta poiskaan yhteisöstä, vaikka esim. murrosikäisille tytöille on hyvä kertoa että jos hän jatkaa vl:nä, niin joutuu sitten todennäköisesti suuren perheen synnyttämään ja kasvattamaan), mutta toisaalta olen kuullut monia kokemuksia myös siitä, että lapset ovat olleet huomattavasti vapautuneempia ja vähemmän ahdistuneita, kun perhe on irrottautunut seuroissa käymisestä ja syntijuttujen pohdinnoista jatkuvasti.

Totuus kyllä on että rauhanyhdistyksellä on tälläkin hetkellä keski-ikäisiä ja vanhempia pariskuntia joista kumpikin tai toinen haluaisi jättää liikkeen. Mutta ei rohkene tehdä ratkaisua koska seuraamukset pelottavat.

Uskovainen mies: Liian paljon lähipiirissä romahtaa, jos nostan

Halutaan suojella lapsia 8ehkä jo aikuisia lapsia) ja itseä sillä joutuu eristetyksi kansakäymisestä ja menettää paljon ystäviä.

asiat julkisuuteen

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 14:33"]

- -  mutta toisaalta olen kuullut monia kokemuksia myös siitä, että lapset ovat olleet huomattavasti vapautuneempia ja vähemmän ahdistuneita, kun perhe on irrottautunut seuroissa käymisestä ja syntijuttujen pohdinnoista jatkuvasti.

[/quote]

Tällaista olen itse nähnyt lähipiirissä, kun vanhemmat ovat päättäneet rrottautua. En väitä että tämä olisi kenellekään täysin helppoa asia. Kyllä siinä tulee monenlaista vastaan. Mutta perhe on silloin vahva jos siinä on tapana keskustella avoimesti ja tukea toinen toistaan.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 23:39"]

 En väitä että tämä olisi kenellekään täysin helppoa asia. Kyllä siinä tulee monenlaista vastaan. Mutta perhe on silloin vahva jos siinä on tapana keskustella avoimesti ja tukea toinen toistaan.

[/quote]

Täysin totta. Onneksi monessa perheessä on ymmärretty keskinäisen avoimuuden ja rehellisyyden arvo. Myös uskonasioissa.

Meillä lapset ei vielä murkkuikäisiä, mutta ala-asteikäisiä kun jätin liikkeen. Pelkäsin vähän miten suhtautuvat. Mutta olivat helpottuneita. Olen kysynyt vielä jälkeenpäin että miltä se tuntui, niin heidän mielestään se oli vain hyvä asia, koska uskonto aiheutti ahdistusta heillekin.

On vaikea olla avoin kun siitä seuraa vanhemmilta vaan leimaamista ja etääntymistä!!!

Miten ap sujui irtautuminen uskonyhteisöstä?

Mitä pikemmin lähdet sen parempi lapsille ja itsellesi, sitä enemmän suojelet lapsiasi.