Sh:t, suositelmaa suuntautumisvaihtoehtoa! :)
Eli mulla tiedossa piakkoin suuntautumisvaihtoehdon valinta. Vaihtoehtoina: perioperatiivinen, sisätauti-kirurginen, gerontologinen, lapset ja nuoret, psykiatrinen tai akuutti- ja tehohoitotyö.
Kertokaa kokomuksianne! Hyviä ja huonoja. Tällä hetkellä kiinnostaa perioperatiivinen eniten. Mikä työllistää parhaiten, mielekkäin työnkuva yms.
Kommentit (13)
Itse olen sisätauti-kirurgiaan suuntautunut sairaanhoitaja. Tällä hetkellä töissä CCU:lla, akuuttia hoitotyötä. Nopeita, vaihtelevia tilanteita. Olen aina ollut kiinnostunut akuuttipuolesta. Ensiapu, teho-osasto, sydänvalvonta jne. kiinnosti jo koulussa. Harjoitteluita kannattaa miettiä sitten oman kiinnostuksen mukaan. Sisätauti-kirurgisena hoitajana on hyvät valmiudet lähteä töihin mihin vaan. Eikä se suuntautuminen ole lopullista, aina voi lisäkouluttautua ja perehtyä lisää mihin vaan. Riippuu susta itsestäsi mitä haluat tietysti. Itse tein oikean valinnan. Tsemppiä sulle :)
Perioperatiivinen, ilman muuta.
-anest.sh
Kirurginen. Mielenkiintoinen, haastava eikä sisällä yhtä paljon potilaiden kanssa vuorovaikutusta kuin muut suuntautumisen. Silloinkin potilaat ovat yleensä suht normaaleja ihmisiä.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 23:05"]
Kirurginen. Mielenkiintoinen, haastava eikä sisällä yhtä paljon potilaiden kanssa vuorovaikutusta kuin muut suuntautumisen. Silloinkin potilaat ovat yleensä suht normaaleja ihmisiä.
[/quote]
Mitähän tääkin tarkoittaa?
Kiitos vastauksista :) Sen tiedän, että vuodeosastolle en halua. Haluan keskittyä yhteen/muutamaan potilaaseen kerrallaan.
-ap
itsekin mietin samaa. Mutta taitaa koko koulu jäädä ihan kesken.
Parasta ap on, että ihan itse pohdit, mikä sua kiinnostaa eniten ja missä olet harjoittelupaikoissa viihtynyt.
Itse tehohoitajana en voi suositella kuin tehoa. Saa keskittyä yhteen, korkeintaan kahteen potilaaseen kerrallaan, on jatkuva kollegoiden tuki, lääkäri on paikalla, työ on haastavaa ja mielenkiintoista. Sit kuitenkin pitemmän päälle myös teho-osastotyö on ihan sitä samaa paskavaipan vaihtoa kuin osastotyökin, teholla sh toteuttaa paljon perushoitoa ja välillä kroppa on lujilla. Myös psyykkisesti työ on ajoittain kuormittavaa ja yövuoroja joutuu tekemään paljon.
Teho-osastoja sitten on niin laidasta laitaan monenlaisia. Lasten teho tai keskola ovat ihan omat maailmansa, kirurginen teho työtahdiltaan säpäkämpi kuin muut tehot, potilaat vaihtuvat sukkelammin. CCU-tyyppinen paikka on usein hirveän positiivinen työpaikka, sillä potilaat usein lähtevät kotiin ja palaavat työelämään tosi hyvässä kunnossa, se on palkitsevaa.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 23:47"]
itsekin mietin samaa. Mutta taitaa koko koulu jäädä ihan kesken.
[/quote]
Miksi ihmeessä? Käytännössä varma työpaikka, mistä muusta koulutuksesta voit sanoa samaa? Lääkärin.
Ei huvita suorittaa opintoja vaikka ihan mielenkiintoisia ne olivatkin. Ja jotenkin harjoitteluissa huomaa että ei kyllä tälläistä voi loppuelämää tehdä. Koulu ja harjoittelupaikat ja ihmeiset ovat kyllä olleet mukavia mutta jotenkin olen joutunut pakottamaan itseni kaikesta läpi.
Onhan se hyvä työ ja sopivan haastava ja kansainvälinen.
Mä olin jostain kuullu, ettei noita suuntautumisvaihtoehtoja oo enää. Vaan et kaikista tulee jotain perus sh:ta. No ehkä oon käsittäny väärin. Tai sit se suuntautuminen meinaa vaan jotain valinnaista harjoittelua ja opparia yms.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 01:47"]Mä olin jostain kuullu, ettei noita suuntautumisvaihtoehtoja oo enää. Vaan et kaikista tulee jotain perus sh:ta. No ehkä oon käsittäny väärin. Tai sit se suuntautuminen meinaa vaan jotain valinnaista harjoittelua ja opparia yms.
[/quote]
Kaikissa kouluissa ei oo tosiaan enää virallista suuntautumista. Silloin täytyy harjoittelupaikkojen kautta hakeutua itseään kiinnostavalle alalle. Onneksi omassa koulussani on syventävät teoriaopinnot (suuntautuminen), tosi saisin oĺla ihan koko vuoden kestävä.