Olen kertonut heti kaikille raskaudesta

Olet joko rohkea tai tyhmä, mutta olen silti kateellinen. Itse en uskaltanut kertoa kenellekään ennen 12.viikkoa.

Mulla on jo nyt 10. viikolla maha pallo ja olen ollut saikulla oireiden takia. Lisäksi ajattelen, ettei keskenmenon pitäisi olla mikään tabu. Joten miksei kertoa?

Minäkin kerroin kun viikolla 6 iski sellainen raskaus pahoinvointi, että olin sängyn vankina puoleen väliin raskautta asti. En jaksanut valheitakaan alkaa keksimään selitykseksi.

Minä oon kertonut heti kaikille ihan luonnostaan. Mitä pelättävää siinä on? Ja miksi minua hetkauttaisi jos joku luulisi että olisin vaan LIHONUT?

olen viikolla 13+4,enkä ole kertonut,kuin yhdelle ystävälle.. Mitä sitä suotta kailottaa ympäriinsä,ihmiset huomaa sitten,kun huomaa.. Itsellä muutama tuttu kertonut facebookissa raskauksistaan samana päivänä,kun testin tehnyt.. En vaan ymmärrä..

Olen kertonut sitä mukaa, kun se on ruvennut näkymään, eli jossain 15 viikon jälkeen.  Kaksi keskenmenoa koettuani tulin varovaisemmaksi, enkä itsekään osannnut iloita alkuraskauksista.  Kukin tavallaan.

Kaikille heti kertominen on täysin ok, jos olet valmis kertomaan kaikille heti myös sen, jos raskaus ei jatkukaan. Jotkuthan on tosi avoimia sen suhteenkin, että yrittävät lasta ja että on vaikeuksia tulla raskaaksi. Eri asia sitten, haluavatko kaikki ihmiset kuulla kaiken ja heti. 

Itse kerroin ekan ultran jälkeen lähimmille ja siitä pikkuhiljaa sitten muillekin. 

Minäpä en kertonut kaikille ennen kuin vasta joskus rv 27.. ei ollut ikinä mitään oireita ja maha alkoi näkyä vasta rv 30 jälkeen.. Pomolle kerroin vähän aiemmin kuin muille työkavereille, kohteliaisuuttani. Ja suvulle vähän miten tykkäsin kertoa.. Ja oli muuten kiva saada olla sinne asti ilman mitään kommentteja ja kyselyjä ym. mahan taputtelua! :)

Niin olen minäkin kertonut enkä ole koskaan nähnyt siinä mitään omituista.

Mua on kans inhottanut ne taputtelut ja kyselyt.  Lisäksi vielä kun haluttiin lapset tiuhaan tahtiin, niin olisi tullut enemmän niitä "onko vahinko"-kysymyksiä. 

7

Minäkään en ole asiaa salannut. Ymmärrän sen, ettei tuntemattomille halua asiasta toitotella, mutta muuten kyllä pidän luontevana ja jopa asiaan kuuluvana asiasta jotain todeta läheisilleen siinä vaiheessa, kun itsekin jo asiasta iloitsee. Jos on jatkuvaa pelkoa ja epävarmuutta, jännitystä ja murhetta eikä koe saavansa läheisiltään tarvitsemaansa tukea, ilman muuta on syytä jättää kertomatta. 

Kerroin ensimmäisestä raskaudesta rv 9 ja toisesta oikeastaan heti, kun plussa pärähti, välissä kaksi keskenmenoa, joista myös kerroin läheisille. Tuntemattomille ja kaukaisemmille tutuille en koe olevani tilivelvollinen mutta läheiseni otan luontevasti mukaan niin iloihin kuin suruihinkin. Pidän luonnottomana nykymaailman ajatusta eristäytyä jo odotusaikana omaan kuplaan ja pitää vauvauutista jotenkin niin salattavana, henkilökohtaisena ja pelottavanakin, ettei sitä pysty tai tahdo jakaa muiden kanssa. En myöskään ymmärrä ajatusta siitä, että säästää muita murheilta, jos jotain ikävää tapahtuukin raskaudessa. Mitä varten suku ja ystävät ovat olemassa, jos heille voi kertoa vain 100 %:n varmuudella iloisia juttuja?