Lue keskustelun säännöt.
Ulkosuomalaisen tarina: kosinta ½ tunnissa
01.10.2013 |
Katsoiko kukaan maanantaina yleltä "ulkosuomalaisen tarina" jaksoa, jossa Hollannissa asuva lentokapteeni oli kosinut vaimoaan ensitreffejen kestettyä ½ tuntia?
Enpä tiedä.. jotenkin vahvistui vaan oma päätös siitä, että nykyinen ukko saa kenkää, ilmeisesti mies voi tehdä päätöksen haluaako olla yhdessä vai ei - hyvin nopeastikin. Onko muilla kokemuksia tästä?
Kommentit (7)
Jep! Suurin piirtein saman verran meni mun miehelläni. Tosin sanotaanko näin, että ei ne treffit olleet, vaan mieheni näki mut baarissa, tuli juttelemaan ja kosi :D
Tuosta on nyt reilut 13 vuotta aikaa. Naimisissa ollaan ja asutaan mieheni kotimaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko se Minna ollut siis lentoemo, vai käsitinkö ihan väärin?
Minä en kyllä arvostaisi puolen tunnin jälkeen tullutta kosintaa tai sen esittänyttä miestä kovin korkealle. Kuinkahan monta kosintaa on esittänyt ennen kuin joku tarttui koukkuun.
Miehet voi rakastua ulkonäköön ja perseeseen tai siis rakastuvat, kaikki muu on toissijaista. Hyvä perse, kroppa, tissit ja naama kompensoi kaiken tyhmyydestä lähtien.
Passia vaikka olevat tuohon yleensä ryhtyvät, kohteeksi valitaan yleensä joku itsetunnoton hylkiö, mutta tuossa tapauksessa näin ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 17:21"]
Minä en kyllä arvostaisi puolen tunnin jälkeen tullutta kosintaa tai sen esittänyttä miestä kovin korkealle. Kuinkahan monta kosintaa on esittänyt ennen kuin joku tarttui koukkuun.
[/quote]
No mun miehelleni se oli eka kerta. Ei ollut koskaan edes ajatellut mennä kihloihin, saati naimisiin ja perustaa perhe. Sanoi vaan, että hän vain tunsi, että tässä on se oikea. Ja tunne vahvistui vain, kun juteltiin.
Kosinnasta meni kyllä pari kuukautta, ennen kuin sormukset hommattiin ja oltiin virallisesti kihloissa (siis julkistettiin asia). Mies osti mulle yllätyksenä lentoliput kotimaahansa tapaamaan vanhempiaan ja hänen äitinsä rauhoittui kuulemma kertaheitolla minut tavattuaan. Mun vanhempani rauhoittuivat myöskin tavattuaan mieheni ja varsinkin isäni kanssa olivat saman tien parhaat kamut, äiti lämpeni vähän hitaammin.
Joskus käy näin. Ehkä meillä oli nopeeta toimintaa alussa, mutta tuon alun jälkeen ollaan kyllä ihan tasaista ja rauhallista elämää eletty lapsiperheenä. Ja mä arvostan miestäni tosi paljon ja olen onnellinen, että uskalsin hypätä kyytiin :). Niin paljon onnea on näihin vuosiin mahtunut. Eipä juuri enempää vois toivoa.
Olihan hän tuntenut Minnan jo puolivuotta kuitenkin, vaikka ensitreffit toki olivatkin. Se Minna oli kyllä hirmuisen nätti, ja mies vähän semmonen sammakko. Ehkä paksu kukkaro kompensoi ukon ulkonäköä? Mukavaa elämää viettivät...