Miksi se on niin vaikea vetää yhtäköyttä?!?
Mun mies ei voi koskaan olla mun kans samaa mieltä ja mun puolella. Lapsilta kun kiellän jotain, laitan arestin, otan kännykän pois päiväksi tms., niin ei hitto tuo mies voi olla siinä mun puolella! Alkaa hyssytteleen ja menee vähän kuin lasten puolelle. Mitä hemmettiä tuollainen on, ettei toista vanhempaa ikinä kompata?? Pelkääkö se, että lapset ei enää rakasta sitä, jos se sanoo, että "sori, mutta sä olet nyt arestissa niin kuin äiti jo sanoi"??
Näin aamutaistelujen jälkeen on niin ihanan kannustavaa, kun toinen taas munattomana vain hyssyttelee vieressä.
Me-nee her-mo!
Kommentit (11)
Kyllä tässä vuosien aikana on juteltu jo ties kuinka monet kerrat näistä ja olen sanonut sen miljoonasti, että lasten edessä ei aleta toista vanhempaa kumoamaan ja että pitää vetää yhtä köyttä. Jos toinen sanoo, että nyt ette sitä tee, niin ei toinen voi alkaa lasten kanssa vänkäämään vastaan. Mutta kun ei se tajua, niin ei tajua!
Nyt voisi käydä hermosavuille. Harmi, kun en polta!
ap.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:54"]
Kyllä tässä vuosien aikana on juteltu jo ties kuinka monet kerrat näistä ja olen sanonut sen miljoonasti, että lasten edessä ei aleta toista vanhempaa kumoamaan ja että pitää vetää yhtä köyttä. Jos toinen sanoo, että nyt ette sitä tee, niin ei toinen voi alkaa lasten kanssa vänkäämään vastaan. Mutta kun ei se tajua, niin ei tajua!
Nyt voisi käydä hermosavuille. Harmi, kun en polta!
ap.
[/quote]
Teidän ongelmana siis se ettei mies tahdo sinun sääntöjä!
Pitäisikö teidän vanhempien jo nostaa kissa pöydälle ja yhdessä päättää säännöt? Silloin ei tule tuota ongelmaa. Jos lapsi tekee sääntöjäNNE vastaan niin ei sitä tarvitse silloin kummankaan vanhemman miettiä että mitäköhän tässäkin tekisi kun se yhteinen tie on selvä.
Minusta teillä on sinun säännöt ja miehen mielipiteet, kohta lapsi käyttää tilannetta hyväkseen. Eikä se ole siis sitä että mies herätys: vaan sinulle.
Lapset on teidän, koti on teidän, joten säännöt teidän. Jos ei ole yhteisiä sääntöjä sovittuna, edes puhuttu että mitkä asiat on joita arvostat (ja mies omia) ja mikä teille molemmille arvokasta niin siitä ne tulee.
Jos mies pitää toimintaasi liioteltuna tai että asia ei vaatisi hänestä rangaistusta vaan riittäisi ehkä ohjaaminen, perusteellinen jutteleminen niin nämä pitää puhua teidän.
Sinä sen sanot: mies ei vedä sinun köyttä!
Heh, eipä ollut yllätys että nainenhan se on syyllinen :)
Totta se on, että jos vaikka perheen isä sanoo, ettei nyt saa noin tehdä, tai ei nyt mennä sinne tänne ja tuonne, niin perheen äiti EI voi tulla lasten kanssa vänkäämään vastaan. Vanhempien ei todellakaan kannata kääntyä toisiaan vastaan.
Anteeksi ap kun olet saanut vähän outoja kommentteja. Täällä kun ei koskaan ole nainen oikeassa :)
Minä kyllä olen sinun puolellasi, jos te olette asiasta keskustelleet jo miljoonia kertoja, luulisi miehenkin jo ymmärtäneen, että jos hän kieltää lapsia (tuskinpa kieltää?) niin sinä et mene sitä kieltoa kumoamaan, kuten hänkään ei saa kumota sinun kieltojasi.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:54"]
Kyllä tässä vuosien aikana on juteltu jo ties kuinka monet kerrat näistä ja olen sanonut sen miljoonasti, että lasten edessä ei aleta toista vanhempaa kumoamaan ja että pitää vetää yhtä köyttä. Jos toinen sanoo, että nyt ette sitä tee, niin ei toinen voi alkaa lasten kanssa vänkäämään vastaan. Mutta kun ei se tajua, niin ei tajua!
Nyt voisi käydä hermosavuille. Harmi, kun en polta!
ap.
[/quote]
Teidän ongelmana siis se ettei mies tahdo sinun sääntöjä!
Pitäisikö teidän vanhempien jo nostaa kissa pöydälle ja yhdessä päättää säännöt? Silloin ei tule tuota ongelmaa. Jos lapsi tekee sääntöjäNNE vastaan niin ei sitä tarvitse silloin kummankaan vanhemman miettiä että mitäköhän tässäkin tekisi kun se yhteinen tie on selvä.
Minusta teillä on sinun säännöt ja miehen mielipiteet, kohta lapsi käyttää tilannetta hyväkseen. Eikä se ole siis sitä että mies herätys: vaan sinulle.
Lapset on teidän, koti on teidän, joten säännöt teidän. Jos ei ole yhteisiä sääntöjä sovittuna, edes puhuttu että mitkä asiat on joita arvostat (ja mies omia) ja mikä teille molemmille arvokasta niin siitä ne tulee.
Jos mies pitää toimintaasi liioteltuna tai että asia ei vaatisi hänestä rangaistusta vaan riittäisi ehkä ohjaaminen, perusteellinen jutteleminen niin nämä pitää puhua teidän.
[/quote]
Siis meillähän on nimenomaan ne yhteiset sovitut säännöt, mutta mies ei vain osaa pitää niistä kiinni. Paitsi silloin, jos se asia kohdistuu ensin häneen. Siis niin, että hän on siitä asiasta lapsen kanssa vääntänyt, niin silloin odottaa ja hakee minulta tukea ja sanookin usein minulle, että "eikö niin?" ja lapselle "Kysy vaikka äidiltä" ym. Mutta jos minä olen vääntänyt samasta asiasta lapsen kanssa, niin ei ihan varmasti mies ole mun puolella vaan alkaa se "noooh, älähän nyt..." tai "nooh, älkäähän nyt tapelko". Se on niin turhauttavaa!
ap.
Ja pahimmassa tapauksessa aletaan lasten kanssa kinuamaan sitä kiellettyä asiaa.
Huoh.
ap.
Mä niin ymmärrän ap:tä. Meillä tilanne eilen se, että olin käskenyt lasta laittamaan tiskit. Hän tyhjensi kyllä koneen, mutta ei kuulemma "halua koskea niihin limaisiin, tiskialtaassa lojuviin tiskeihin". Sanoin, että likaisten tiskien laittaminen koneeseen on osa suoritettavaa työtä ja näin ollen kuuluu hänelle. Mitä tekee isäntä? Tulee kotiin ja ensitöikseen laittaa tiskit koneeseen. AARRGGHH! Perustelu se, että jos ei päivän aikana ole saanut tehtävää suoritetuksi niin jonkunhan ne on laitettava. Mitä oppii lapsi tästä? Päätelköön jokainen itse.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 10:28"]
Mä niin ymmärrän ap:tä. Meillä tilanne eilen se, että olin käskenyt lasta laittamaan tiskit. Hän tyhjensi kyllä koneen, mutta ei kuulemma "halua koskea niihin limaisiin, tiskialtaassa lojuviin tiskeihin". Sanoin, että likaisten tiskien laittaminen koneeseen on osa suoritettavaa työtä ja näin ollen kuuluu hänelle. Mitä tekee isäntä? Tulee kotiin ja ensitöikseen laittaa tiskit koneeseen. AARRGGHH! Perustelu se, että jos ei päivän aikana ole saanut tehtävää suoritetuksi niin jonkunhan ne on laitettava. Mitä oppii lapsi tästä? Päätelköön jokainen itse.
[/quote] lapsi päättelee tästä ainakin meillä sitä, että hän voi tehdä sellaisia kotitöitä joissa ei tarvitse koskea yököttävän limaisiin esineisiin. Eli saa tehdä sen sijaan muita kotitöitä. Monen lapsen äitinä olen huomannut että lapsena tehdyt kotityöt ja niiden mielekkyys ei mitenkään korreloi sitä, miten kotiaan kohtelee aikuisena.
Olet oikeassa. Vanhempien pitäisi tukea toisiaan näissä kasvatusasioissa. Puhumisen paikka.
Toistaiseksi en ole tavannut yhtään ihmistä, joka kaipaisi yksimielisyyttä ja olisi samaan aikaan valmis muuttamaan mielensä jostakin asiasta. Oli sitten kyse perheasioista tai politiikasta. Aina halutaan muiden hylkäävän "väärät" tapansa ja ajatuksena ja omaksuvan niiden tilalle "oikeat", siis minun tapani ja ajatukseni.
Teidän pitää keskustella kasvatuksesta keskenänne silloin kun se tilanne ei ole päällä, ja silloin kun lapset ei ole kuulemassa. Sovitte yhteiset säännöt minkä mukaan mennään riitatilanteissa. Ja vaikka kuinka harmittaisi että toinen kieltää tai lupaa, ei lasten kuullen mennä perumaan toisen vanhemmat sanoja. Kai miehesi sen ymmärtää kun siitä puhutte? Jos ei, niin suuresti ihmettelen minkälaisen ihmisen kanssa olet lapsia mennyt tekemään.