Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot nirsoilevaan uhmaikäiseen!
17.10.2013 |
Mitenkähän tuollaiseen ruoan kanssa nirsoiluun voisi suhtautua rakentavasti? Meidän ennen kaikkiruokainen 4v on nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana alkanut nirsoilemaan melkein kaikesta. Suostuu syömään mukisematta ehkä viittä ruokalajia, muiden kanssa vähintäänkin kiukuttelee tai välillä kieltäytyy kokonaan syömästä. Jos on tarjolla keittoa, niin pitäisi kuulemma olla salaattia, ja sitten kun joku muu päivä on sitä salaattia, niin se on tehty vääristä aineksista (riippumatta siitä, että siinä saattaa olla vain sellaisia aineksia joista lapsi oikeasti tykkää). Jos kahdella aterialla on samaa tarjolla, niin toisella saattaa syödä ihan tyytyväisenä, ja toisella ei koskekaan koko lautaseen.
Tänään meni sitten hermot ihan kokonaan. Lapsi ei aamupalan jälkeen suostunut syömään kuin voileivän lounaalla, sen jälkeen ei mitään. Päivälliseksi oli keittoa, ei suostunut edes maistamaan, vaikka laitoin ihan pienen annoksen ja kerroin että sisältää vain sellaista, josta lapsi pitää. Iltapalaksi annoin samaa keittoa, koska lapsen kanssa oltiin juteltu ja oli itse luvannut kiltisti syödä sen keittolautasellisen, jonka jälkeen olisi saanut mieleisempää ruokaa. Yllättäen keitto ei kelvannut ollenkaan ja koko ruokailu meni pelkäksi pelleilyksi. Mulla paloi hermo lopullisesti, ja lopulta viskasin lautasen tiskialtaaseen niin, että keittoa lensi pitkin keittiön seinää. Samalla taisi päästä pari rumaa sanaakin, vaikken yleensä kiroile ollenkaan varsinkaan lasten kuullen... Lapsi meni sänkyyn ilman iltapalaa ja nyt mua harmittaa sekä hukkaan mennyt ruoka että oma käytös :(
En ihan periaatteesta halua lähteä siihen, että lapsi itse saisi sanella mitä syö. Toisaalta en jaksaisi joka ikisellä aterialla tapellakaan samasta asiasta. Ja jos lapsi ei syö mitään, niin on tosi väsynyt ja kiukkuinen, eikä sitten kenelläkään ole kivaa. Olisiko kellään mitään hyviä ideoita, miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia?
Kommentit (7)
Lopetat sen tappelemisen ruuasta, jos ei kelpaa, ei syö. Ihan typerää on lähteä moiseen ralliin, se loppuu ajan kanssa, Jos ei lopu, niin sitten käy kuin meillä yhdellä, syö harvoin kotona hyvin... So? Ei kukaan nälkään kuole, oikeasti, täällä!
Eli lopeta stressaaminen, pakottaminen, uhkailut yms yms, älä edes päästä itseäsi negaan tilaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitti 3, noinhan se varmaan kannattaa tehdä. Tuntuu vaan, että lapsi on niin tajuttoman hankala jos ei syö kunnolla, että tekisi laittaa se syömään vaikka väkisin että itse pääsisi helpommalla :D
ap
Nyt järki käteen. Jos ymmärsin oikein, niin Sinun lapasesi sietää vierasta ruokaa omalla lautasellaan? Moni ei siedä edes sitä.
Monelle lapselle tulee vaiheita, joissa mikään vieraampi ruoka ei mene alas. Älä koskaan palkitse lasta herkuilla. Tämä saattaa aiheuttaa syömishäiriöitä pidemmällä aikavälillä.
Tee pienempiä hyppäyksiä tuohon syömiseen: Jos lapsi uskaltaa pussata ruokaa, saa hän aplodit, Jos uskaltaa nuolaista, saa aplodit. Jos uskaltaa ottaa suuhun nielaisematta(huom. saa siis sylkeä pois) saa aplodit. Jos lopulta uskaltaa ottaa suuhun ja nielaista, niin valtavat aplodit.
Ymmärän, että on vaikeaa, koska jotenkin meihin on rakennettu sellainen malli, että se äiti, jonka lapsi syö hyvin (syö vieraita ruokia, syö paljon ja mukisematta), on hyvä äiti, joka on kasvattanut lapsensa hyvin. lapsi, joka ei tee tuota, aiheuttaa toiminnallaan sen, että äiti on huono ja kykenemätön kasvattamaan lasta.
Näinhän asia ei oikeasti ole. Aikoinaan on ollut todella tärkeää, että ihmispopulaatiossa on aina ollut nirsoja. Näin on voitu varmistaa se, että ravinto on turvallista.
Muista myös, että lapsilla on tarkempi makuaisti kuin vanhemmilla. Voihan olla niin, että lapsesi on supermaistaja!
Se tässä vähän ihmetyttääkin, että lapsi syö ja maistelee kaikkea kummallista ja eksoottista ihan mielellään, ja on tosissaan aikaisemmin syönyt reippaasti ihan kaikkea. Nyt ei aina kelpaa edes lempiruoat, jos vain sattuu olemaan sillä päällä. Itsestä tuntuu, että ongelma tässä ei ole niinkään ruoka, kuin se uhmaaminen, mutta voin toki olla väärässäkin. Ärsyttävää joka tapauksessa.
ap
Annat olla. Laitat sitä ruokaa mitä laita ja jos valittaa niin sanot että ole sitten syömäti.Ei leipää ruuan kanssa.
Meillä oli samanlainen vaihe, meni ohi kun olin kuuntelematta ja tarjosin silti kaikkea. Nyt syö taas kaikkea hyvin mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoat ruokaa viis kertaa päivässä. Et tee aterioista mitään numeroa Vaan kedkityt omaan ruokaasi. Jos lapsi alkaa kitistä ja yökötellä niin sanot että ei oo pakko suödä jos ei halua. silti ruoka-aikana pöydässä istutaan sovittu aika(esim niin kauan kuin äitikin syö) jos leikkii ruoalla niin istuu sitten ilman lautasta siinä
pöydän ääressä.
älä yritä tuouttaa, kiristää tai lahjoa. Ei ruoasta tarvitse tehdä valtapeliä. Lapsen tulee oppia syömään sen takia kun sillä on nälkä, ei sen takia että äiti käskee eikä varsinkaan sen takia että saa herkkuja jos syö.
kysy lapselta kauppalistaa laatiessasi mitä haluaisi syödä, lapsi voi päättää esim yhden ruokalajin viikossa. Tai toki enemmänkin jos ne kaikki ei oo nakkeja ja ranskalaisia.
Kaupassakin voidaan yhdessä valita hedelmiö ja vihanneksia sen mukaan mitä lapsi haluaa(saa esim päättää otetaanko omenaa vai päärynää jne)
ota lapsi mukaan laittamaan ruokaa, lisäämään maisteita hämmwntämään soppaa. Kun lapsi näkee itse mitä aineksia ruokaan tulee
niin ennakkoluulot hälvenee.
Sen kun tietäis... Mulla on 45-v nirsoilija ja 20 vuoden jälkeen annan olla. Syö mitä syö jos syö. Jos ei muulle perheelle tarjottu ruoka kelpaa niin olkoon ilman. Huono malli lapsille mutta aikuista ei pysty pakottamaan syömään.
Omat ( ja siis nirson kanssa yhteiset) lapset on saaneet lähteä pöydästä maistettua ruokaa. Jos ei maista niin pois pöydästä eikä ateriaa korvata leivällä. Iltapalatta jättäminen loppui siihen kertaan kun pienemmälle iski migreenikohtaus seuraavana aamuna ja oksensi sappinestettä. Pakko antaa sitten leipää iltapalalla vaikka varsinaisella aterialla ei söisi/ edes maista.
Inhoan ja kammoan sattuneesta syystä ruokailutilannetta kun koskaan ei kelpaa kaikille paitsi pizza perjantaisin. En edes yritä tehdä mitään kenenkään inhokkia mutta lista jota jokainen perheenjäsen söisi, on hyvin lyhyt. Salaatteja teen itselleni, muille menee kurkku menee tuoreista vihanneksista ja hedelmistä vain omena. ( ja se 45-v ei syö mitään hedelmiä)