Lue keskustelun säännöt.
Mikä puistoäitityypeistä sinä olet? Olen keinuavautuja!
31.10.2013 |
Yksi tärkeimmistä vanhemmuuden toteuttamisen paikoista on leikkipuisto, joka saattaa hirvittää ensikertalaista. Esittelen seuraavaksi muutamia puistojen arkkityyppejä, joiden tunnistaminen auttaa sopeutumaan uuteen sosiaaliseen ryhmään ja löytämään oman roolinsa.
Keinuavautujat. Mies juo, lapsella tulee visvaa nenästä, Kela on hidas paska ja neuvolan täti kohteli huonosti. Keinuavautuja avautuu, vaikka kukaan ei kysy. Hän päivystää vauvakeinuilla, koska sieltä kuuntelija ei pääse pois kuin keinumista rakastavan lapsen raivarin uhalla.
Kukkuu-vanhemmat. "Kukkuu! Kukkuu! Missä äityli?" He kurkkivat kiipeilytelineen raosta ja osallistuvat lapsen jokaiseen leikkiin. Joskus on vaikea erottaa kumpi on vanhempi ja kumpi on lapsi. Muut tuijottavat kateellisina, koska eivät itse pysty heittäytymään leikkeihin.
Sunnuntai-isit. Sunnuntai-isi käy viikot töissä, mutta antaa äidille sunnuntaisin omaa aikaa, jolloin äiti menee bodypumppiin tai lukee kirjaa. Sunnuntai-isillä on usein hienot ja vähänkäytetyt saumoista venyvät ulkoilupuvut, joissa on helppo nostaa pilttiä ylös kiipeilytelineeseen kuin kahvakuulaa. Välillä otetaan käden ojentajat keinussa ja korjaillaan sykemittarin asentoa. Myös äiti voi olla sunnuntai-isi.
Somelaiset puistomuijat. He täggäävät itsensä paikkaan "puisto" henkilön "lapsi" kanssa. Väliin status: "Helmi kysyi juuri ennen lähtöä, että äiti onko tuo sun pylly vai pomppulinna?". Sitten on pakko kytätä "laikkauksia", koska niitähän lapsipäivityksistä tulee. Somelainen puistomuija ei ole nähnyt lastaan syntymän jälkeen kuin kännykän kameran linssin takaa. Tähän joukkoon taidan kuulua itse.
Iloiset isovanhemmat. Nämä pirteät seniorikansalaiset nauttivat jokaisesta puistohetkestä lapsenlastensa kanssa. Naamat hymyssä he tervehtivät vastaantulijoita ja yrittävät avata keskustelua, mutta huomaavat pian, että puistoon ei ole tultu juttelemaan vaan keinumaan. Serotoniini-seniorit jaksavat puuhata puistossa tuntitolkulla ilman taukoja, vaikka lapsi olisi jo mennyt kotiin.
Leikkipuisto on parhaimmillaan kuin pieni kantabaari, jonka värikäs asiakaskunta välillä ärsyttää.
http://www.hs.fi/elama/a1383132210468?jako=ff6a1e99201a646b1a50bf6a7d7c5b9c&ref=og-url
Kommentit (4)
En mikään noista.
Olen se, joka istuu/seisoo sivummalla vaiti muistikirja ja kynä kädessä. Toki samalla lapsia vahtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mikään mainituista, mutta kaikkiin tyyppeihin olen törmännyt puistossa.
Muutama yleinen luokka tuosta puuttuu mm. äityli, joka puhuu jatkuvasti kännykkään tupakka suupielessä roikkuen eikä reagoi mitenkään lapsensa "äiti, katso!" huuteluun, yleensä selin lapseen lähes koko ajan.
Oon toi kukkuu- äitiyli. Ei siellä puistossa muutakaan tekemistä ole, niin sama leikkiä. :)
Kukkuu-vanhempi / sunnuntai-isi (vaikka olenkin äiti). Mies hoitaa lasten ulkoiluja enemmän joten mulla riittää intoa pelmuta poikasten kanssa silloin kun ollaan puistossa. :)