Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos on 30v ilman ammattia ja koulutusta, mitkä mahikset elämässä?
12.09.2013 |
Olen siis 30-vuotias ja erinäisistä syistä ilman koulutusta ja ammattia. Työkokemustakaan ei ole paljoa, muutamalta alalta. Aikanaan haaveilin ties mistä, mutta en sitten osannut mitään enkä tarttua mihinkään.
Haaveilin ulkomailla asumisesta ja työskentelystä, yliopisto-opiskelusta täällä Suomessa, tai miksei ulkomaillakin...
Haluaisin niin olla hyvä edes jossain, mutta en opi edes etälukion kautta mitään perusjuttuja mistään. Masentaa todella paljon, ja pelottaa tulevaisuus niin että alan itkeä jos mietin sitä yhtään. Tuntuu että kukaan ei palkkaisi minua muutenkaan enää, ei mihinkään.
Mitä minä teen?! :(
Kommentit (42)
Varaa aika työkkärin ammatinvalintapsykologille. Sieltä voi saada hyviä ideoita ja vinkkejä. 30-vuotias ei ole vielä yhtään liian vanha käymään koulua tai opiskelemaan uutta. Tsemppiä, varmasti olet jossain asiassa hyvä kunhan saat aikaa perehtyä ja oppia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 12:59"]
Varaa aika työkkärin ammatinvalintapsykologille. Sieltä voi saada hyviä ideoita ja vinkkejä. 30-vuotias ei ole vielä yhtään liian vanha käymään koulua tai opiskelemaan uutta. Tsemppiä, varmasti olet jossain asiassa hyvä kunhan saat aikaa perehtyä ja oppia!
[/quote]
Niin siis minä en pärjää koulussa. En ole kätevä käsistäni, ja matematiikkaa en osaa ollenkaan joten se mistään lähihoitajakoulutuksista edes. Kirjoittaa osaan ihan hyvin, olisin mennyt sitä opiskelemaan kansalaisopistoon mutta ei ole rahaa sellaiseen.
ap
Hakeudu kouluun.
Naapurini/kaverini meni lähihoitaja kouluun 32 vuotiaana. Sitä ennen ei ollut päivääkään ollut töissä tai peruskoulun jälkeen koulussa. Niin vaan kävi koulun ja on nyt työtä tehnyt 3 vuotta ja tykännyt siitä. Se on kutsumusammatissaan täysin. Jos se pysty siihen, niin kyllä säkin! :)
Tsemppiä tulevaisuuteen! :)
Kirjoitinko minä tämän?
Olen ihan rikki, olen täsmälleen samassa tilanteessa. Minulla ei ole mitään kodin ulkopuolella, ei työtä, ei ammattia, ei mitään. Kolme lasta on, mutta kotiäitiydestä ei ole työmarkkinoilla mitään hyötyä, päinvastoin.
Miten sinne kouluun pääsee jos yläasteen todistuksen keskiarvo on 6?
Ei mitenkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 13:07"]
Kirjoitinko minä tämän?
Olen ihan rikki, olen täsmälleen samassa tilanteessa. Minulla ei ole mitään kodin ulkopuolella, ei työtä, ei ammattia, ei mitään. Kolme lasta on, mutta kotiäitiydestä ei ole työmarkkinoilla mitään hyötyä, päinvastoin.
[/quote]
Minulla on kaksi lasta, yhden harrastuksen uskaltauduin aloittamaan vaikka se vaati ihan äärimmäistä ponnistelua. Ja siis vaatii joka viikko edelleen. Minulla on aviomies, kaksi lasta ja joskus oma isäni käy meillä. Ei muuta. Ei sukulaisia jotka välittäisi, ei juurikaan kavereita ja ystäviä ei ollenkaan. Ei ammattia, ei koulutusta, työkokemusta ravintola- ja metallialoilta vähän.
Olen sulkeutunut kotiin, en yksinkertaisesti edes kehtaa kävellä tuolla ulkona kun olen tällainen. Lapset mies halusi laittaa päiväkotiin jotta saisin elämälleni suunnan. Tässä minä olen, surffailen netissä ja syön salmiakkia suruuni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Haaveilin ulkomailla asumisesta ja työskentelystä, yliopisto-opiskelusta täällä Suomessa, tai miksei ulkomaillakin..."
Tää on niin monen nuoren suusta kuultua. Halutaan jo valmiiksi kuuta taivaalta vaikka ruohonjuuritasolta sitä on aloitettava. Lukio vissiin on kuitenkin käyty ja ylioppilaaksi päästy? Nyt olisi sitten aika ottaa oma elämä haltuun. Kansalaisopiston kursseilla ei opiskella mitään, se on vain harrastamista. Kirjoituskurssilla saa eväitä ne jotka haluavat kehittyä harrastelijoina, ei ammattiin tähtäävät. Kansanopistojen linjat ovat erikseen...
Luuletko muuten ettei muut joudu tekemään töitä opintojensa tai työpaikkojensa eteen? Että esim. matematiikka luonnistuu kaikilta insinööriopiskelijoilta aivan luonnostaan, ilman laskuharjoituksia taas ja taas ja taas? Kyllä opiskelut vaativat myös kovaa tahtotilaa ja päämäärätietoista ajattelua. Sen voi ajatella vaikka niin, ettei leipääkään kokonaisena hotkaista. Sekin ensin viipaloidaan ja syödään pureksien pala kerrallaan. Kun kaikki on pureksittu niin myös vuosien opinnotkin päättyvät aikanaan kuten leipäkin.
t. insinööri (amk)
ps. aloitin aikoinani insinööri opinnot 36 vuotiaana, ja matematiikkaa sitä ennen olin lukenut peruskoulun yhdeksännellä luokalla
Jaha, tämänpäiväinen "mä olen niin paska" -ketju. Ja mitään on turha ehdottaa, kun ei voi, ei osaa, ei uskalla, ei pysty, ei ole rahaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ootko sä taas se sama narisija, jolla on oppimisvaikeuksia niin ettei pärjää Amiksessa, fyysisiä sairauksia niin ettei voi tehdä mitään töitä, mielenterveysongelma ja mies joka ei anna mennä tukitöihin tai työpajaan. jos oot, sua ei oi auttaa, etkä edes halua sitä.
Jos kuitenkin oot joku asiallinen ihminen, että huomautan, että aikuiskoulutukseen valinnoissa ei katsota keskiarvoa. Etälukio on huonoin mahdollinen oppimistapa sellaiselle, jolla on mitään vaikeuksia, joten suosittelisin kokeilemaan jotain muuta, käytännönläheisempää koulutusta edes alkuun pääsemikseksi. Opiskele vaikka maalariksi tai siivoojaksi. Ei tarvitse laskea. Sit voit jatkaa eteenpäin kun yksi tutkinto on.
Aika heikot saumat. Keskittyisin rikkaan miehen saamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi surullista.
Olen itse aika pitkälti samankaltaisessa tilanteessa. En ole lainkaan soveltuva sellaisiin ammatteihin, joihin voisi vielä helposti kouluttautua tässä iässä ja töitä löytyisi (se lähihoitaja nyt esim.). Erityisesti ahdistaa se, että mulla on oikeasti tehokkaat aivot (äo jotain 140), joilla pitäisi pystyä opiskelemaan aika helpostikin, mutta mun perustiedot on niin onnettomat (kun peruskoulusta on niin pitkä aika), etten oikein voi ryhtyä opiskelemaan mitään älyllisesti haastavaa. Toisaalta suurin vahvuuteni lienee hyvä kielipää, joten sitäkin on vähän sääli olla käyttämättä.
Haluaisin opiskella kieliä, kirjallisuutta, kulttuuria jne. Vaan siinähän ei ole mitään järkeä, jos vielä joskus haluaisi työllistyäkin jossain. Yliopisto ei muutenkaan odottele mitenkään ovet avoimina, kun en oo käynyt lukiota.
Onko kolmekymppiselle luuserille mitään mahdollisuutta kouluttautua ja työllistyä jossain teoreettisessa hömpässä, eikä vain käytännönläheisessä työssä?
Ei ole fyysisiä rajoitteita, psyykkisia on. Mies tukee parhaansa mukaan, ei estä tekemästä mitään. Ihmisten kanssa en osaa olla, joten tuo lähihoitaja ihan oikeasti ei sovi minulle. Se on ainoa, mihin sanon ei. Ette tekään halua lastanne tai vanhempaanne hoitamaan ihmistä joka on kuten minä muiden kanssa.
Mieheni ei ole rikas. Perusinsinööri.
Yritin katsoa aikuiskoulutusmahdollisuuksia. Monessa lukee, että täydentävä koulutus, on oltava jo joku peruskoulutus. Tai maahanmuuttajakoulutus tai sellainen, jossa pitää ensin olla työkkärin asiakas, mitä en ole.
En ole käynyt lukiota, mutta ajattelin sen avaavan enemmän ovia kuin vaikka sitten mainittu maalariksi opiskelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole edes ajatellut enää vuoteen, että saisin mitään nousujohteista uraa mistään. Työelämä on niin julma, että minut karsitaan heti jos kyseessä on joku kaupan ala tai mikä vain käytännönläheinen paikka. Haaveilen yliopistosta siksikin vielä joskus, että sen koulutuslinjoilta aukeaa useampaan paikkaan ovet. Voisin tehdä töitä kotoa käsin, tai olisi edes se tutkinto, mistä haaveilin.
Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Kohta ne varmaan keksivät ottaa sen pois ja sitten olen kyllä pohjalla.
ap
Kuten täällä on jo aiemmin sanottu, suosittelen minäkin kovasti oppisopimuskoulutusta! Käy juttelemassa työkkärissä asiasta, niin neuvovat eteenpäin. Oppisopimuskoulutuksessa pääset heti töihin, niitä varsinaisia opiskelupäiviä on noin kerran kuussa. Töistä saa palkkaakin, tosin vähän vähemmän kuin mitä niistä normaalisti saisi, mutta opintorahan tuo palkka kyllä päihittää 100-0. Oppisopimuksella voi kouluttautua moniin eri hommiin, minkä takia suosittelen kyselemään työkkäristä tai paikallisesta oppisopimuskoulutuskeskuksesta suoraan lisää.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 13:44"]
Kuten täällä on jo aiemmin sanottu, suosittelen minäkin kovasti oppisopimuskoulutusta! Käy juttelemassa työkkärissä asiasta, niin neuvovat eteenpäin. Oppisopimuskoulutuksessa pääset heti töihin, niitä varsinaisia opiskelupäiviä on noin kerran kuussa. Töistä saa palkkaakin, tosin vähän vähemmän kuin mitä niistä normaalisti saisi, mutta opintorahan tuo palkka kyllä päihittää 100-0. Oppisopimuksella voi kouluttautua moniin eri hommiin, minkä takia suosittelen kyselemään työkkäristä tai paikallisesta oppisopimuskoulutuskeskuksesta suoraan lisää.
[/quote]
Luuletko, ettei tuon yhden päivän/kk lisäksi tarvitsisi opiskella itsenäisesti mitään? Tuntemani oppisopimusopiskelijat juoksevat pää kolmantena jalkana, että ehtisivät käydä töissä, koulussa, hoitaa perhettä ja ystävyyssuhteita JA tehdä kaikki vaaditut kirjalliset tehtävät...
17 jatkaa:
Yliopisto on toki kiva, mutta se ei valitettavasti avaa mitään mahdollisuuksia sen kummemmin kuin mikään muukaan koulu tai elämäntilanne. Ihmisen itse pitää olla se aloitekykyinen, koulutus vain antaa teoreettista tukea tosielämän toiminnalle.
Sanoisin, että yliopistossa pitää olla paljon oma-aloitteisempi kuin monessa muussa koulussa. Mitä olen esimerkiksi amiksen käyneiltä kavereilta kuullut, niin heille ovat jopa työnantajat soitelleet, että pääsisivätkö he töihin, vaikka he eivät ole töitä itse hakeneet. Suurimmalle osalle korkeakoulutetuista moinen ajatus on täysin utopistinen. Korkeakoulutettu usein luo uransa hankkimalla kokemusta vapaaehtoishommilla ja opiskelun ohessa tehdyillä töillä sekä suhteita luomalla, eli korkeakoulutetut joutuvat usein näkemään vaivaa työllistääkseen itsensä valmistumisen jälkeen (riippuu toki alasta, esim. lääkäreistä nyt on aina enemmän tai vähemmän pulaa).
En siis suosittelisi yliopistoa, jos päättötodistuksen keskiarvo on ollut 6, ja jos ap:sta tuntuu, ettei hän ole kovin aloitekykyinen ihminen. Toki avoimen yliopiston kursseja voi käydä kuka vain, eikä niiden sisältö eroa siitä, mitä yliopistossa opetetaan.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 13:44"]
Kuten täällä on jo aiemmin sanottu, suosittelen minäkin kovasti oppisopimuskoulutusta! Käy juttelemassa työkkärissä asiasta, niin neuvovat eteenpäin. Oppisopimuskoulutuksessa pääset heti töihin, niitä varsinaisia opiskelupäiviä on noin kerran kuussa. Töistä saa palkkaakin, tosin vähän vähemmän kuin mitä niistä normaalisti saisi, mutta opintorahan tuo palkka kyllä päihittää 100-0. Oppisopimuksella voi kouluttautua moniin eri hommiin, minkä takia suosittelen kyselemään työkkäristä tai paikallisesta oppisopimuskoulutuskeskuksesta suoraan lisää.
[/quote]
Luuletko, ettei tuon yhden päivän/kk lisäksi tarvitsisi opiskella itsenäisesti mitään? Tuntemani oppisopimusopiskelijat juoksevat pää kolmantena jalkana, että ehtisivät käydä töissä, koulussa, hoitaa perhettä ja ystävyyssuhteita JA tehdä kaikki vaaditut kirjalliset tehtävät...
[/quote]
Olen itse suorittanut oppisopimuskoulutuksella myyjän ammattitutkinnon, eikä minun ainakaan tarvinnut kauheasti tehdä mitään ylimääräistä. Joskus tuli jotain pieniä kotitehtäviä, mutta niitä oli tosiaan aika vähän. Koulutuksen loppuvaiheessa piti toki tehdä lopputyö, mutta eipä siitäkään paljoa vaivaa ollut. Kai se työn määrä sitten vaihtelee tutkinnon mukaan tai jotain.
- 17
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 13:44"]
Kuten täällä on jo aiemmin sanottu, suosittelen minäkin kovasti oppisopimuskoulutusta! Käy juttelemassa työkkärissä asiasta, niin neuvovat eteenpäin. Oppisopimuskoulutuksessa pääset heti töihin, niitä varsinaisia opiskelupäiviä on noin kerran kuussa. Töistä saa palkkaakin, tosin vähän vähemmän kuin mitä niistä normaalisti saisi, mutta opintorahan tuo palkka kyllä päihittää 100-0. Oppisopimuksella voi kouluttautua moniin eri hommiin, minkä takia suosittelen kyselemään työkkäristä tai paikallisesta oppisopimuskoulutuskeskuksesta suoraan lisää.
[/quote]
Luuletko, ettei tuon yhden päivän/kk lisäksi tarvitsisi opiskella itsenäisesti mitään? Tuntemani oppisopimusopiskelijat juoksevat pää kolmantena jalkana, että ehtisivät käydä töissä, koulussa, hoitaa perhettä ja ystävyyssuhteita JA tehdä kaikki vaaditut kirjalliset tehtävät...
[/quote]
Olen itse suorittanut oppisopimuskoulutuksella myyjän ammattitutkinnon, eikä minun ainakaan tarvinnut kauheasti tehdä mitään ylimääräistä. Joskus tuli jotain pieniä kotitehtäviä, mutta niitä oli tosiaan aika vähän. Koulutuksen loppuvaiheessa piti toki tehdä lopputyö, mutta eipä siitäkään paljoa vaivaa ollut. Kai se työn määrä sitten vaihtelee tutkinnon mukaan tai jotain.
- 17
[/quote]
... ja ilmeisesti myös ammattitaidon taso??? Mitä opiskelua se on, jos ei opiskele? =O
Alue: Aihe vapaa
Opiskelun kautta työharjoitteluun/oppisopimuskoulutukseen ellei sitten sinulla ole jotain harrastusta jonka kautta voit työllistyä suoraankin tai yrittäjänä.
Naapurin rouva oli vastaavassa tilanteessa, toimi perhepäivähoitajana pari vuotta, opiskeli lähihoitajaksi oppisopimuksella, sitten 50%:lla työajalla opiskeli sairaanhoitajaksi, nyt on toiminut pari vuotta sairaanhoitajana ja aikoo aloittaa jatko-opiskelut.
Tartu tilaisuuteen ja ala haaveilla opiskelun tai työnteon ohella!