Lue keskustelun säännöt.
Mua luullaan tyhmäksi/jälkeenjääneeksi/kummajaiseksi
11.09.2013 |
Ja alan itsekin jo pitää itseäni sellaisena, niin paljon sitä hoetaan!
Niin, miten sitten eroan ympärilläni olevista, ah niin normaaleista, ihmisistä?
- olen huono sosiaalisissa tilanteissa. Joko en osaa puhua mitään (vihaan small talkia), tai avaudun liikaa. Sarkasmiani ei aina ymmärretä. Olen liian itseironinen, ja se on muiden mielestä vaivaannuttavaa.
- en osaa esittää muuta kuin olen. Eli, kun innostun, olen innostunut. Kun olen surullinen, olen omissa maailmoissani. Kehun ihmisiä paljon, liikaakin. Annan itsestäni lapsellisen kuvan, kun iloitsen sopivasta säästä, hyvästä jugurtista tai kivan värisistä roskapusseista. Pahoitan mieleni sosiaalisista kiemuroista, ja sanon sen, "hei musta tuntuu pahalta kun sä pyörittelit tolla tavalla silmiäsi".
Muuta en keksi. En mä kulje tuolla kaduilla puhuen itsekseni tai pukeutuneena poniksi, tai mitään sellaista, mitä voisi jo sanoa kummalliseksi.
Silti en vaan koskaan ole tarpeeksi normaali näille ihmisille... Ja miksi oikeastaan pitäisi olla normaali = tavallinen?
Kommentit (13)
Niin muakin. Pitäis olla suulaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele näyttelemään. Niin me muutkin tehdään. Sosiaalinen kanssakäyminen on aika paljon pelkkää roolileikkiä. Opettelet esittämään iloista ja sosiaalista ihmistä, niin kaikki pitävät sinua sellaisena .
Mä olen myös ollut liian rehellinen ja suora. Mutta se ei ole oikea tapa olla ihmisten kanssa. Paremmin pärjää kun vähän esittää.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 13:23"]
Opettele näyttelemään. Niin me muutkin tehdään. Sosiaalinen kanssakäyminen on aika paljon pelkkää roolileikkiä. Opettelet esittämään iloista ja sosiaalista ihmistä, niin kaikki pitävät sinua sellaisena .
Mä olen myös ollut liian rehellinen ja suora. Mutta se ei ole oikea tapa olla ihmisten kanssa. Paremmin pärjää kun vähän esittää.
[/quote]
Olen oikeasti yrittänyt! Mutta todella harvoin olen niin energinen, että jaksaisin vetää roolia. Lisäksi, se totuus paistaa olemuksesta. Musta siis ei saa helpostilähestyttävää tai miellyttävää tekemälläkään!
Ja sen lisäksi ristiriitaa luo se, että inhoan esittämistä ja roolia vetäviä ihmisiä. Rakastan aitoutta, ja sitä, että uskaltaa olla hölmö ja nolata itsensä. Itsellä vaan ei ole tarpeeksi hyvää itsetuntoa eikä kannustavaa lähipiiriä, että uskaltaisin kulkea selkä suorana sellaisena kuin olen, loukkaantumatta siitä, että yleensä ensimmäinen adjektiivi, jolla mua kuvaillaan, on "outo".
AP
Vai uskallat olla hölmö ja nolata itsesi. Nolaisitkin vain itsesi, mutta esim. huomauttelu jonkun silmien pyörittelemisestä ei nolaa sua vaan sen toisen. Kyllä tässä muutkin joutuu tsemppaamaan, että jaksaa vähän esittää, mutta jos haluaa tulla ihmisten kanssa toimeen, niin välillä on joistain periaatteista luovuttava.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 13:23"]
Opettele näyttelemään. Niin me muutkin tehdään. Sosiaalinen kanssakäyminen on aika paljon pelkkää roolileikkiä. Opettelet esittämään iloista ja sosiaalista ihmistä, niin kaikki pitävät sinua sellaisena .
Mä olen myös ollut liian rehellinen ja suora. Mutta se ei ole oikea tapa olla ihmisten kanssa. Paremmin pärjää kun vähän esittää.
[/quote]
Mutta miksi ihmeessä? Jos ihmiset eivät pidä SINUSTA vaan roolistasi, niin onko siitä paljonkaan iloa?
Itse esitin ennen rooleja. Olinkin suhteellisen suosittu sosiaalisesti. Koin kuitenkin yhä enenevässä määrin itseni epäaidoksi ja tyhjäksi sisältä, ja myös tuntui että vaikka ihmiset pitäisivät minusta niin se ei tyydytä koska he eivät ehkä pitäisi AIDOSTA minusta, vaan vain teeskentelyroolistani.
Enää en näyttele, vaan olen outo juro itseni vapautuneesti. Ei minulla enää ole juuri sosiaalista elämää, mutta olen PALJON onnellisempi ihminen kuin roolien vetäjänä. Nyt sentään itse tiedän kuka olen ja koen toteuttavani aitoa minääni. Ihan sama pitävätkö muut siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 13:36"]
Vai uskallat olla hölmö ja nolata itsesi. Nolaisitkin vain itsesi, mutta esim. huomauttelu jonkun silmien pyörittelemisestä ei nolaa sua vaan sen toisen. Kyllä tässä muutkin joutuu tsemppaamaan, että jaksaa vähän esittää, mutta jos haluaa tulla ihmisten kanssa toimeen, niin välillä on joistain periaatteista luovuttava.
[/quote]
Huomauttaisin asiasta kaverilleni, en tuntemattomalle välttämättä. Ja kyllähän sen silmien pyörittelyn on tarkoitus nolata nimenomaan MINUT, varsinkin, kun pyöritellään kolmannelle osapuolelle (eli siis, "kuuntele nyt mitä toi yks taas selittää"). Mutta kyllä, tiedän että suoraan puhuminenkin on yksi asia, mikä on outoa. Normaalimpaa on puhua selän takana.
AP
Kuulostaa ihanalta persoonallisuudelta pikemminkin kuin jälkeenjääneisyydeltä minusta. Olisipa enemmän tuollaisia ihmisiä näiden jurottajien sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan puhuminen voi olla myös loukkaavaa. Ei se ole välttämättä hyve. Kyllä roolia voi esittää myös hallitusti. Paljasten itsestään vähän mutta kätkien osan. Tutuimmille voi sitten antaa todellisen minän näkyä enemmänkin mutta vieraampien kanssa kannattaa pitää yllä sellaista yleisesti hyväksyttyä normaalia käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 13:46"]
Suoraan puhuminen voi olla myös loukkaavaa. Ei se ole välttämättä hyve. Kyllä roolia voi esittää myös hallitusti. Paljasten itsestään vähän mutta kätkien osan. Tutuimmille voi sitten antaa todellisen minän näkyä enemmänkin mutta vieraampien kanssa kannattaa pitää yllä sellaista yleisesti hyväksyttyä normaalia käytöstä.
[/quote]
Olen samaa mieltä, se voi olla loukkaavaa. Itse olen alkanut nykyään puhua entistä suorempaan sen takia, kun toivoisin sitä muilta. Tarkoitan sellaisilla tilanteissa, joissa toinen esimerkiksi pahastuu jostakin sanomastani - haluaisin, että se ihminen kertoisi siitä minulle, eikä hymyilisi päin naamaa ja selän takana purkaisi asiaa kymmenelle ihmiselle (eli siis kaikille muille paitsi mulle itselleni). Uusien ihmisten kanssa tätä ei ehkä voikaan vaatia, mutta kaveripiirissä se puhdistaisi ilmaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 13:39"]
Kuulostaa ihanalta persoonallisuudelta pikemminkin kuin jälkeenjääneisyydeltä minusta. Olisipa enemmän tuollaisia ihmisiä näiden jurottajien sijaan.
[/quote]
Olen nimenomaan jurottaja, en sellainen ympärilleen positiivista energiaa säteilevä keijukainen! Tai, ainakin jurottajana mut usein nähdään, niiltä positiivisilta asioilta suljetaan korvat, tai sanotaan "ootpa sä outo" kun hihkun juurikin niistä roskapusseista, tai uudesta mukista, tai kirjasta jonka olen lukenut, tai netistä nähdystä kissakuvasta.
AP
Hassua, kuvauksesi sopii minuun täysin, ainoa ero on että minua pidetään älykkäänä. Mikäköhän meissä se ero oikein on kun reaktiot on päinvastaiset? Tosin se että pystyn nolaamaan itseni silmääni räpäyttämättä katsoen toista silmiin saa ihmiset todella pahasti tolaltaan XD
Hmm, ehkä se on tuo itsetunto? Liity sinäkin rohkeaksi omituisten otusten kerholaiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa vikaa että mua pidetään tyhmänä, enkä edes tiedä miksi. Koska ulkonäöllisesti olen samanlainen ku muut. Kait sitten jos on hiljaisempi niin jotkut voivat kuvitella.
Vastasit itse kysymykseesi. Miksi pitäisikään kuulua massaan.
Anna arvostelijoiden olla, ja ole sinä oma itsesi :)