Voi näitä nykynuoria

Mä oon myös välillä ihmetellyt, että miten voi olla niin vaikeaa sanoa edes "hei". Kyllä peruskoulun käyneen nuoren pitäisi osata jo asiaankuuluvat käytöstavat. Eikä ujon ihmisen pidä päästä sen helpommalla kuin kenenkään muunkaan. Samoilla markkinoilla tässä pyöritään.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:11"]

Eikö nuoria nykyään opeteta edes tervehtimään tai ylipäätään toimimaan reippaasti ja oma-aloitteisesti? Tässä kaksi esimerkkitapausta:

1. Olin leikkauttamassa hiuksiani kampaajalla, jossa sillä hetkellä itse omistaja oli töissä. Ovesta tulee sisään hiljainen tyttö n. 15-16v:

Tyttö: "Pääsenks mä tänne työharjottelee?"

Omistaja: "Öö.. Ootsä toisen vuoden opiskelija vai?"

T: "Oon."

O: "No millois sun työharjottelu alkaa?"

T: "No se on alkanu jo kaks viikko sitte."

O: "No nyt tää tuli kyllä vähän äkkiä. En valitettavasti pysty ottamaan harjottelijaa näin lyhyellä varoitusajalla."

T: "Okei..."

O: "Sori nyt vaan. Moikka."

Tyttö ei siis osannut tervehtiä tulessa eikä lähtiessä. Muutenkin oli tosi ujo.

2. Oltiin äitini kanssa käymässä Flamingossa uimassa ensimmäistä kertaa. Saatiin molemmat sellaiset rannekkeet, joilla mm. lukitaan ja avataan vaatekaapit. Lähtiessä emme tienneet mihin rannekkeet pitää palauttaa ja tiskillä ollut työntekijä palveli juuri toista asiakasta. Huomasimmekin kuitenkin, että tiskin vieressä seisoskeli tyttö, jolla meidän mielestämme luki paidanselässä Flamingo tai muuta vastaavaa. Äitini aloitti kohteliaasti kysymällä tytöltä, että "Hei, oletko työntekijä?", jolloin tyttö ei sanonut sanaakaan, vaan käänsi meille selkänsä ja käveli muutaman askeleen poispäin meistä. Sitten äitini vaan totesi minulle, ettei tyttö varmaan ollutkaan työntekijä. Jonoa alkoi kerääntyä tiskille, jolloin vanhempi työntekijä tuli paikalle ja sanoi: "Hei nyt pitää hakea Suvi (nimi muutettu) auttamaan tuolta Span puolelta. Haepa se Suvi tänne nyt nopeesti." Nainen sanoi näin siis sille nuorelle "mykälle" tytölle, jolloin tyttö lähti laiskasti laahustamaan jonnekin.. Saimme palvelua lopulta tiskillä olleelta naiselta.

Mutta aika avutonta toimintaa mun mielestä. Oman lapseni aion opettaa reippaaksi ja oma-aloitteiseksi.

[/quote]

Nykyajan nuoret (yleistys koskee muka kaikkia nuoria) ja sinä olet omasi kasvattanut.

Taattua aaveekamaa taas.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:11"]

Eikö nuoria nykyään opeteta edes tervehtimään tai ylipäätään toimimaan reippaasti ja oma-aloitteisesti? Tässä kaksi esimerkkitapausta:

1. Olin leikkauttamassa hiuksiani kampaajalla, jossa sillä hetkellä itse omistaja oli töissä. Ovesta tulee sisään hiljainen tyttö n. 15-16v:

Tyttö: "Pääsenks mä tänne työharjottelee?"

Omistaja: "Öö.. Ootsä toisen vuoden opiskelija vai?"

T: "Oon."

O: "No millois sun työharjottelu alkaa?"

T: "No se on alkanu jo kaks viikko sitte."

O: "No nyt tää tuli kyllä vähän äkkiä. En valitettavasti pysty ottamaan harjottelijaa näin lyhyellä varoitusajalla."

T: "Okei..."

O: "Sori nyt vaan. Moikka."

Tyttö ei siis osannut tervehtiä tulessa eikä lähtiessä. Muutenkin oli tosi ujo.

2. Oltiin äitini kanssa käymässä Flamingossa uimassa ensimmäistä kertaa. Saatiin molemmat sellaiset rannekkeet, joilla mm. lukitaan ja avataan vaatekaapit. Lähtiessä emme tienneet mihin rannekkeet pitää palauttaa ja tiskillä ollut työntekijä palveli juuri toista asiakasta. Huomasimmekin kuitenkin, että tiskin vieressä seisoskeli tyttö, jolla meidän mielestämme luki paidanselässä Flamingo tai muuta vastaavaa. Äitini aloitti kohteliaasti kysymällä tytöltä, että "Hei, oletko työntekijä?", jolloin tyttö ei sanonut sanaakaan, vaan käänsi meille selkänsä ja käveli muutaman askeleen poispäin meistä. Sitten äitini vaan totesi minulle, ettei tyttö varmaan ollutkaan työntekijä. Jonoa alkoi kerääntyä tiskille, jolloin vanhempi työntekijä tuli paikalle ja sanoi: "Hei nyt pitää hakea Suvi (nimi muutettu) auttamaan tuolta Span puolelta. Haepa se Suvi tänne nyt nopeesti." Nainen sanoi näin siis sille nuorelle "mykälle" tytölle, jolloin tyttö lähti laiskasti laahustamaan jonnekin.. Saimme palvelua lopulta tiskillä olleelta naiselta.

Mutta aika avutonta toimintaa mun mielestä. Oman lapseni aion opettaa reippaaksi ja oma-aloitteiseksi.

[/quote]

Nykyajan nuoret (yleistys koskee muka kaikkia nuoria) ja sinä olet omasi kasvattanut.

Taattua aaveekamaa taas.

[/quote]

Ei toki koske kaikkia nuoria, kunhan nyt vain huokaisin, että voi näitä nykynuoria. Mutta tällaisia tapauksia valitettavan usein näkee. Itse olen 28v ja minulla on vuoden ikäinen vauva.

ap

Ärsyttää, kun ujoja pidetään töykeinä, huonokäytöksisinä, leuhkoina ja ties minä. Itse olen aika ujo aloitteen teossa ja sen takia mua on pidetty leuhkana ja nokkavana ja "luulee olevansa meitä parempi, kun ei juttelemaan tule".

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:11"]

Eikö nuoria nykyään opeteta edes tervehtimään tai ylipäätään toimimaan reippaasti ja oma-aloitteisesti? Tässä kaksi esimerkkitapausta:

1. Olin leikkauttamassa hiuksiani kampaajalla, jossa sillä hetkellä itse omistaja oli töissä. Ovesta tulee sisään hiljainen tyttö n. 15-16v:

Tyttö: "Pääsenks mä tänne työharjottelee?"

Omistaja: "Öö.. Ootsä toisen vuoden opiskelija vai?"

T: "Oon."

O: "No millois sun työharjottelu alkaa?"

T: "No se on alkanu jo kaks viikko sitte."

O: "No nyt tää tuli kyllä vähän äkkiä. En valitettavasti pysty ottamaan harjottelijaa näin lyhyellä varoitusajalla."

T: "Okei..."

O: "Sori nyt vaan. Moikka."

Tyttö ei siis osannut tervehtiä tulessa eikä lähtiessä. Muutenkin oli tosi ujo.

2. Oltiin äitini kanssa käymässä Flamingossa uimassa ensimmäistä kertaa. Saatiin molemmat sellaiset rannekkeet, joilla mm. lukitaan ja avataan vaatekaapit. Lähtiessä emme tienneet mihin rannekkeet pitää palauttaa ja tiskillä ollut työntekijä palveli juuri toista asiakasta. Huomasimmekin kuitenkin, että tiskin vieressä seisoskeli tyttö, jolla meidän mielestämme luki paidanselässä Flamingo tai muuta vastaavaa. Äitini aloitti kohteliaasti kysymällä tytöltä, että "Hei, oletko työntekijä?", jolloin tyttö ei sanonut sanaakaan, vaan käänsi meille selkänsä ja käveli muutaman askeleen poispäin meistä. Sitten äitini vaan totesi minulle, ettei tyttö varmaan ollutkaan työntekijä. Jonoa alkoi kerääntyä tiskille, jolloin vanhempi työntekijä tuli paikalle ja sanoi: "Hei nyt pitää hakea Suvi (nimi muutettu) auttamaan tuolta Span puolelta. Haepa se Suvi tänne nyt nopeesti." Nainen sanoi näin siis sille nuorelle "mykälle" tytölle, jolloin tyttö lähti laiskasti laahustamaan jonnekin.. Saimme palvelua lopulta tiskillä olleelta naiselta.

Mutta aika avutonta toimintaa mun mielestä. Oman lapseni aion opettaa reippaaksi ja oma-aloitteiseksi.

[/quote]

Nykyajan nuoret (yleistys koskee muka kaikkia nuoria) ja sinä olet omasi kasvattanut.

Taattua aaveekamaa taas.

[/quote]

Ei toki koske kaikkia nuoria, kunhan nyt vain huokaisin, että voi näitä nykynuoria. Mutta tällaisia tapauksia valitettavan usein näkee. Itse olen 28v ja minulla on vuoden ikäinen vauva.

ap

[/quote]

Onnea valitsemallesi tielle. Jo aikuisten lasten äitinä ja 54 vuotiaana sanon sinulle vain, että et voi kasvattaa lapsista reippaita ja oma-aloitteisia. Lapsi ei ole tabula rasa.

Lisäksi asenteesi on niin tuomitseva, että murrosiässä lapsesi kääntyvät sinua vastaan ja tekevät vaikka mitä sinua ärsyttääkseen. Sen verran tiedän lasteni kavereiden vanhemmista, että juuri niiden vanhempien lapset tekee kaikkein kauheimmat teot, joiden vanhemmat istuu kukkulan laella nokka rullassa ja huokailevat, että voi noita nuoria, MINÄ kyllä kasvatan ja blaa blaa. Ylläripyllärit on taattuja sellaisille mammoille.

Opeta mieluummin lapsesi suvaitsevaiseksi ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja tukemaan niitä heikompia. Sellaisista ihmisitä pidetään, eikä heitä pidetä kusipäinä.

Joo odottapas kun oma lapsi on teini...Teini-ikäiset tytöt on muuten kaikisia helpoimmin ahdistuvin ja herkin ihmisryhmä, ei ole helppoa olla teinittyttö nykymaailmassa.

Minkäs sille voi, jos on ujo niin kuin tuo eka tapaus, sympatiaa enemmän herätti kuin ärtymystä. Ei kuitenkaan varmaan tahallaan jättänyt moikkaamatta. Eniten minua ärsyttää ylimieliset ja töykeät teinit.

Ei ärsytystä herättänyt minussakaan, lähinnä suurta ihmetystä.

Itse olin teininä ujo ja kun kävin kysymässä työharjoittelu paikkaa, tervehdin aina ja kiitin ja hyvästelin. Nykyään vaan töksäytellään asia ja unohdetaan käytöstavat. Ujous ei ole syy olla töykeä. 

:D itse 17v nuoren atyttönä toi herättää lähinnä ihmetystä että se on niin saamaton että hakee työharjoittelupaikkaa vasta 2vk sen alkamisesta.... hämmentävää.

Ei kannata kuiten kaan yleistää, ainakin omassa tuttavapiirissä ja yleisesti tiedän uskomattoman fiksuja, kyvykkäitä ja sosiaalisia nuoria:) Sitten on tietty se aidan toinen puoli jossa chillailee nämä ongelmatapaukset jotka herättää lähinnä myötähäpeää.

Jossain kyllä mättää, jos edes koulussa tyttöä nro. 1 ei ole aikaisemmin potkittu liikkeelle harjoittelun suhteen.

Haki sentään itse paikkaa, minua ärsyttää ne intomieliset vanhemmat, jotka hakevat harjoittelupaikkoja lastensa puolesta. Useammankin kerran joutunut kysymään, että kenelle se työharjoittelu olikaan, oppilaalle vai vanhemmalle. Ja vanhempien takia nämä lapset eivät harjoittelupaikkaa minulta saakkaan.

Toisessakin tapauksessa ärsyttää tuo ohjaamisen puuttuminen. Toki, jos harjoittelijaa ei pätkääkään kiinnosta, niin sitten sitä ei tosiaan kiinnosta. Itse en moista harjoittelijaa kauaa katselisi.

En tuomitsisi ykköstä, sillä emme tiedä mitä hänellä taustalla. Kenties läheisen kuoleman tai muun vastaavan takia lykkääntynyt harjoittelun haku.

Tosi kiva sun lapselle, jos sattuu olemaan ujompi ja sinä opetat sitä "reippaaksi". Kohteliaisuus on eri asia totta kai. Itse olin tosi ujo nuorena ja saatoin joskus sanoa vähän töksäyttäen vain siksi, että jännitin niin paljon. Ei ollut kokemuksen mukana tuomaa automatiikkaa. Samoin ääni saattoi hiipua, jos vastaanotto oli jotain muuta kuin ystävällinen, ja heipat saattoivat jäädä kuulematta. Jotkut suhtautuivat nimittäin ujouteen tosi nihkeästi, kun en uskaltanut tuijottaa suoraan puhuttelemaani ihmiseen, punastuin korvia myöten ja sanat katosivat päästä.

Ja korostan, että olin hyväkäytöksinen ja hyvin kasvatettu. Vanhempani vain eivät oikein tajunneet, että se ujous ei mene päättämällä ohi ja työnsivät väkisin vaikeisiin ja kiusallisiin tilanteisiin, jolloin syntyi enimmäkseen huonoja kokemuksia. Tiuskivat helposti, jos olin vastahakoinen tekemään jotain, koska pelotti niin paljon.

Jouduin tekemään paljon töitä aikuisiällä sen kanssa, että hyväksyin ujouteni ja muutenkin persoonallisuuteni, jota oli koko lapsuuden ajan pidetty jotenkin huonona. Ja sittenhän se ujous alkoikin helpottaa, kun aloin hyväksyä ja ymmärtää niitä reaktioitani. En enää punastele niin helposti, uskallan kohdata ihmisten katseita pitkiäkin aikoja ja jos tiputan sanoja mielestäni, handlaan tilanteen silti.

Mitään sellaisia "voi nykynuoria" -huokailuja siinä ei kyllä kaivannut. Tai mitenkään kummastunutta katsetta, pientäkään ivaa tai ärtymystä äänessä, silmien pyöräytystä. Tällaisena ujona ihmisenä ne nimittäin huomaa.