naimisissa liian täydellisen miehen kanssa

Ongelma se on tämäkin..

En koe oloani kotonani kotoisaksi koska en koskaan ehdi tekemään mitään kotitöitä. En vaikka haluaisin. En myöskään saa oltua lapseni kanssa ellen erikseen tunge lapsen luo miehen ohi. Mies tekee kotityöt (käy siis myös päivätöissä kuten minäkin) salamana, on jo pessyt pyykit kun itse ajattelen että voisin pesasta. On tyhjännyt (tai laittanut lapsensa) tiskikoneen kun ajattelen sen tyhjääväni. Sama kaikkien muidenkin kotitöiden kanssa. Ruuanlaitostakin mies saattaa ensin sanoa että teetkö ja tekee sitten kuitenkin itse. Tai on jo aloittanut kun tulen lapsen kanssa (minä siis haen lapsen päiväkodista) ja on niin dominoiva että siihen on vaikea mennä mukaan. Kaupassa mies päättää mitä ruokaa ostetaan ja laitetaan. Saan ostattaa/ostaa mitä haluan mutta hän päättää noin 90% mitä meillä syödään.

Lasta hän myös komentaa puolestani, esim. jos olemme kahvilla ja lapsi pyytää päästä syliin, mies on estämässä/käskemässä lasta pois vaikka itse olen jo kumartumassa lasta kohti että tulehan vaan syliin. Samaten jos loikoilen sängyllä, lapsi haluaa tulla viereen/syliin, mies saattaa sanoa ettei nyt saa häiritä äitiä vaikka ei se lapsi mitään häiritse ja monesti sitten sanonkin lapselle että tule vaan. Mutta kuinka ristiriitaista se on pienelle lapselle että isä sanoo yhtä ja äiti kuitenkin antaa luvan?

Mies on kaikinpuolin hyvä ja musta kuitenkin tuntuu että tukehdun hänen kanssaan. Missä vika?