Lue keskustelun säännöt.
Olinko kohtuuton (riita äidin kanssa)?
28.09.2013 |
Olen neljäkymppinen nainen, jolla alakouluikäinen lapsi ja mies reissutöissä eli molemmat mummot auttavat paljon lapsen kanssa; hakevat koulusta, vievät harrastuksiin jne. ja siitä iso kiitos heille. Pärjäisimme kyllä tarvittaessa ilman mummojakin, mutta itse haluavat arkeen osallistua ja lapsen kanssa aikaa viettää.
Anopin kanssa ei mitään ongelmia - täällä ollessaan lenkittää koiraa, puuhailee lapsen kanssa, käyvät uimassa ja muuta mukavaa.
Sitten on oma äitini. Siivoaa, siivoaa ja penkoo. Olen useasti sanonut, että keittiö ja lapsen huone ovat hänelle ns. vapaata aluetta, jynssätköön ja viikatkoon tasan niin paljon kuin haluaa. Minun vaatteisiini tai makkariin + komeroon ei kosketa, koska ne ovat sekä minun henkilökohtaista aluettani plus että en löydä mitään jos äiti jos jotain käynyt "järjestämässä". Ja tästä on ollut MONTA kertaa puhetta.
Pari viikkoa sitten äiti oli käynyt jo tuolla komerossa jotain säätämässä, ja tuolloin ripitin aika kovaan sävyyn että on se nyt kumma kun aikuinen ihminen ei tajua milloin ei tarkoittaa ei. Äiti poistui marttyyrina paikalta silmäkulmiaan kuivaten.
Nyt pari päivää sitten oli mennyt mylläämään koko makkarin ja koko komeron. Vaikka tästä asiasta oli jo aiemmin riidelty. Ja mulla hirtti kiinnii, kun kotiin tultuani tämän huomasin.
Laitoin äidille aika tiukkasävyisen tekstiviestin, jossa ns. kyseenalaistin hänen mielenterveytensä ja ilmoitin tilanneeni lukkosepän asentamaan lukon makkarin oveen ja laskun menevän äidille. Juu, tiedän vajonneeni ihan lapsen tasolle mutta hitto vie ei vaan pinna kestänyt enää kun asiasta monta kertaa "keskusteltu" ja silti ei mene jakeluun...
Joo, pieni murhe ja olen mummojen avusta kiitollinen. Mutta v**uttaa toi toiminta ihan vaan jo senkin takia, että mulla ei kotona asuessani ollut minkäänlaista yksityisyyttä - kaikki kamat on muka "huomaamatta" pengotu, päiväkirjat luettu ja niin edelleen. Nyt kun saa häärätä täällä päivät pitkät itsekseen, niin selvästi on kaikki laskut, tiliotteet yms. myös plärätty läpi niitä tosta keittiöstä "siivotessa"...
Nyt se varmaan sitten kotona marttyrina taasen itkee, kun hän "hyvää hyvyyttään" meillä puuhastelee ja hänet vaan haukutaan. Mutta eikö olisi kohtuullista, että minulla täällä omassa kodissani VIIMEIN olisi edes jonknlainen "yksityisyydensuoja" ilman tiliotteiden ja kaappien penkomisia?
Kommentit (5)
Äidille voi korostaa sitä, että olet kiitollinen avusta, jota saat, mutta on kaikkea muuta kuin kohteliasta mennä järjestelemään toisen henk. koht. tavaroita, vaikka asiasta on puhuttu monta kertaa. Tällöin hän ei pysty olemaan niin marttyyri, jos korostat paljon kiitollisuuttasi.
Jos äitisi on hankala ihminen, saattaa hän edelleen ymmärtää tahallaan väärin. Jotkut ihmiset rakastavat marttyyriksi heittäytymistä, varsinkin, jos he tietävät, että he ovat tehneet jotain väärin ja voivat yrittää puolustautua marttyyriasenteella. Yritä parhaasi mukaan olla lähtemättä mukaan tuollaiseen pelaamiseen, ja yritä sen sijaan puhua vain järkeä. Ole rauhallinen ja perustele mielipiteesi ilman mitään draamaa tai syyttelyä. Vetoa vain tosiasioihin ja puhtaaseen järkeen, muista olla täysin johdonmukainen ja looginen. Tämä on vaikeaa, kun suuttuttaa, mutta voi toimia oikeasti. Minunkin äitini käyttää välillä marttyyrikorttia itsekkään käytöksen oikeuttamiseen, joten olen huomannut moisen järjellisen keskustelun toimivan huomattavasti paremmin kuin sen, että lähden mukaan hänen tunnepeliinsä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on aivan samanlainen. Muutin 400 km päähän hänestä. Johan helpotti :)
Sinulla oli täysi syy suuttua äidillesi, mutta menihän tuo lukko-osuus ylireagoinnin puolelle.
Mieti nyt ihan tosissasi, onko kohtuullista päästää joku penkomaan omia tavaroitaaan? Höperöhän sinä olisit, jos sen sallisit.
Ei se ole sinun vikasi, jos äitisi ei puhetta ymmärrä tai ei välitä. Puhe ei vaikuta, sinun on tunnustettava totuus. Nyt on siirryttävä tekoihin.
Saanko suositella komeroiden oviin sellaisia polkupyörissä käytettäviä vaijerilukkoja, jos ne voi kätevästi asentaa. Sujautat vaan kahden vastakkain olevan kaapin kädensijojen läpi ja äidillesi tulee selväksi se, että niihin ei kosketa. Ihan kaikessa ystävyydessä voit pahoitella äidillesi, että ikävää kun joudut näin tekemään, mutta muuta vaihtoehtoa ei näy olevan.
Pienet munalukot ovat myös käteviä.
Yksityidensuoja on oikeutesi, äitisi oli mielestäni kohtuuton.
En tiedä, loukkaantuuko äitisi usein. Eilen luin Rick Gervaisin (vai mikä se nimi nyt oli) haastattelun Hesarista ja hän totesi, että se, että loukkaantuu ei tarkoita, että on oikeassa. Hyvin sanottu.
Ja vielä tuo, että reagoit voimakkaasti, kun huomasit asian. Kyllähän sitä joskus tulee reagoitua. Äitisi on aikuinen ja tekstari ei häntä riko. Sitä paitsi jos hän tuiosta ymmärtäisi asian tärkeyden. Ei välttämättä ymmärrä, sillä yksityisyyden rikkominen juontaa ilmeisen kaukaa... Pidä kiinni rajoistasi, sinulla on niihin oikeus.