Lue keskustelun säännöt.
Synnytys ei sattunutkaan niin paljon kuin luulin
10.09.2013 |
Supistukset sattuivat paljon, mutta eniten sattui ponnistusvaiheessa. Silti selvisin hengittelemällä. Ei ollut mitään tarvetta huutaa. Ei synnytyskipu ollutkaan sellaista, mitä luulin. Ei se ollut pahin kipu, mitä voisin kuvitella. Tosin olen kokenut monenlaista kipua ennen synnytystäkin. Mutta ihan turhaan jännitin synnytystä. Sattuu se, mutta ihan siedettävää se kipu on. Sshh! Elkää kertoko miehille!
Kommentit (25)
Ole onnellinen :)
Mun sattu paljon enemmän kuin ikimaailmassa olisin voinut kuvitella. Olisin oikeesti varmaan tappanut itseni jos ois ollut mahollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minuakaan sattunut! Pahimpia oli viimeisen tunnin supistukset. Luulin,että se ponnistus vaihe olisi kamala. Sieltä se vauva vaan "plumpsahti". No, aika rennosti seuraaviin synnytyksiin menty. Ei nekään olleet kamalia. Synnytyksen jälkeen olo on huono.
niin ja me kaikki ollaan ihan samanlaisia. Kun sua ei satu, ei Se voi muillekaan tehdä kipeää. Nih.
noh teeppä lisää lapsia ;) mulla ekat kolme synnytystä vähän samoilla fiiliksillä kun sinä. Neljännen kohdalla tuntui, että kuolen kipuun. En minäkään huutaa taitanut, mutta itkin ja vaikeroin kyllä. Aivan järjetön kipu oli ja muutti kyllä minun ajatukseni synnytskivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös tosi helppo synnytys. Lääkärikin sanoi ei tainnut tuntua juuri missään. Mutta mä olinkin niin viisas että otin kaikki mömmöt mitä tarjottiin. En ymmärrä miksi joku haluaa välttämättä tuntea kipua, mitä hyötyä on luonnollisesta synnytyksestä ? Ja ihan kukkua on että se voimistaa äidin ja lapsen tunteita. Kyllä meillä on ihan oma suhde lapseni kanssa, vaikka en nyt jokaista sekuntia tuntenutkaan kun tähän maailmaan tuli.
Jokainen tyylillään. Kyllä mä hammaslääkärissäkin pyydän puudutuksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 12:02"]
sellanen se epiduraali on...
[/quote]
Numero 3 vastaa.. eipä auttanut sekään kuin hetkeksi, ja taas oli teho pois. Mutta mitä väliä jos se kipuun auttaa, sun mielestä vaan täytyy sattua tarpeeksi vai?
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 12:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 12:02"]
sellanen se epiduraali on...
[/quote]
Numero 3 vastaa.. eipä auttanut sekään kuin hetkeksi, ja taas oli teho pois. Mutta mitä väliä jos se kipuun auttaa, sun mielestä vaan täytyy sattua tarpeeksi vai?
[/quote]
Ei tartte sattua, mutta voihan sillä epiduraalillakin sattua jos ei tehoa (?).. Minä ottaisin ehdottomasti epiduraalin ja kaikki muut lievitykset. Niinku joku sanoi, otanhan hammaslääkärissäkin puudutuksen. Mut vaikee kuvitella, että synnytys ei sattuisi aivan helvetisti ilman puudutuksia, sitä tarkotin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt kolme kertaa. Esikoista synnyttäessäni sattui 9/10. Toista synnyttäessäni sattui 10/10 ja kolmatta 6/10. Toipuminen esikoisen synnytyksestä oli hitainta. Kaikista kivuliaimmasta synnytyksestäni taas kaikista nopeinta. Helpoimmasta eli kuopukseni syntymästä toipuminen oli myös suhteellisen nopeaa.
Koetut kivut painuvat taka-alalle heti kun vauva on sylissä. Alitajunta työstää kipuja myöhemmin. Mielestäni kaikki kokemani kivut ovat heikentäneet kivunsietokykyäni. Olen nykyisin siis kipuherkempi ja jos voisin valita poistaisin kivut.
10/10 kipu tarkoitti hetkellistä täydellistä hallinnan menetystä ja tunnetta, että kuolen siihen paikkaan synnytyksessä. Elän siis kuolemanjälkeistä uutta elämääni:)
Ensimmäisen lapseni kohdalla valitsin kivunlievitykseen epiduraalin, en tuntenut enää mitään. En edes ponnistuksen tarvetta ja se oli epämukavaa. Synnytys sujui kuitenkin hyvin.
Toisen kohdalla en ehtinyt saamaan kivunlievitystä (ilokaasua ei edes tarjottu) ja synnytys sujui huomattavasti helpommin kun tiesi koska pitää ponnistaa. Toki se sattui, mutta eipähän tullut epäselvyyksiä mitä pitäisi tehdä :)
Kolmannen kohdalla otin alkuun ilokaasua ja se helpotti kovimpia supistuksia. Mietin ottaisinko spinaali- vai kohdunkaulanpuudutuksen (koska epiduraali kuulemma on vain ensisynnyttäjille), kysyin kätiöltäni kumpi olisi kivuttomampi laittaa ja päädyimme kohdunkaulanpuudutukseen. Itse synnytystapahtuma on paljon kivuttomampaa kuin sen kohdunkaulanpuudutuksen laittaminen, se ei ehtinyt edes vaikuttamaan. Olisi siis pitänyt vain jättää puudutukset yksinkertaisesti pois! nimim. ei koskaan enää ikinä kohdunkaulanpuudutusta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muo kanssa kaikki pelotteli, että se sattuu ihan törkeesti. Olisin synnyttänyt kotona, jos olisin niitä törkeitä kipuja odotellut sitten... Ei edes sattunut nimeksikään, vähän petyin.
Jälkikäteen tuntuu samalta. Ei pelottais yhtään lähtä synnyttämään uudestaan, en mä ees muista miltä se kipu tuntu. Mut kyllä mä muistan huutaneeni muun muassa että "en enää ikinä hanki lapsia" ja juuri viimeisiä suppareita ennen poonistusta sanoin kätilölle että "seuraavasta lähtee taju", eli kyllä se on jossain tuntunu :D Kipukynnyskin on sen verta korkealla että aika paljon pitää sattua että valitan siitä :D
Aika kuultaa muistot ;) eikä synnytyksestä oo kun vasta puol vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo minuunkaan isosti sattunu ja muuta ehdotonta toivetta ei oo ollu, ku, että en halua puudutuksia. Kuusi synnytystä. Viimeksi luin, kunnes olin 7cm auki, 3 supistusta ja prinsessa oli maailmassa :) Enkä siis ollu oikeastaan ollenkaan kipeä.
Mutta uskon, että joku muu voi olla kipeä synnytyksessä.
En halua hammaslääkärissäkään puudutusta.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 12:02"]
niin ja me kaikki ollaan ihan samanlaisia. Kun sua ei satu, ei Se voi muillekaan tehdä kipeää. Nih.
[/quote]
Neiti/rouva Näsäviisas, kuka niin on väittänyt?
ксюнь:) спасибо вам за поддержку.
Kiva, että toisillakin on tämmösiä mietteitä! Oma synnytys meni järjettömän hyvin, sattui kyllä todella, varsinkin ponnistusvaihe, mutta kun homma oli ohi, niin helpotus oli niin suuri että vei kaikki kivut (jopa tikkaaminen tuntui hyvältä?:D).
Eikä kukaan ole vielä siihen kipuun kuollut.
Kun menee avoimin mielin ja päättää että tää nyt vaan tehdään, niin kyllä sen kestää. Tietenkin ymmärrän myös niitä, jotka haluavat mennä mistä aita on matalin, itsekin halusin tietyssä vaiheessa, mutta se on oikeasti vain pään sisällä. Sisulla voittoon. :D
Supistukset jotenkin kestän, siitä tietää että sattuu todella kun alkaa tulla todi oksettava olo. Mun kaikki synnytykset on olleet kivuliaita mutta isopäisten lasten puskeminen ulos on silti ollut pahin osuus. Se paineen ja repeämisen tumne ja lisäksi klitoriksen tienoilla jokin häpyhermo lähettää katkeamatonta hermopinnettä. Siinä vaiheessa mulle on tullut aina kauhea paniikki josta sitten on pitänyt taistella yli. Muuten olen ollut positiivinen ja seissyt ja liikutellut lantiota ja kahdessa synnytyksessä supistusten huippuja on saatu kohdunksulan puudutteella pois. Mua sen laitto ei todellakaan koske, synnytyslivit paljon pahemmat. Nyt veti vielä hitosti suonta reidestä ponnistusvaiheessa ja se vasta olikin huono juttu ku ei voinu keskittyä ponnistuksiin.
19 mulla se tikkaaminen oli koko synnytyksen kivuliain vaihe. Siiheen aikaan ei puudutettu ja yön valvonut neuvolan kätilö katkaisi 2 neulaa ennenkuin sai tikit. Toisella kertaa aloin täristä ennen tikkausta niin kovasti että kysyttiin paleleeko mua.
Helpottava kuulla :)
t: rv 41+1