rinnat imetyksen jälkeen..

ei taida olla kellää jakaa vinkkejä :/

Koita treenata vähän lihaksia niin saat sieltä tissien alta sinne vähän kohotusta :) Mut kun ne kerran roikkuu niin leikkauksella taidat saada ainoan kunnon avun. Tai sillä että nyt vain hyväksyt että tämmöset ne on. Tissit ku tissit!

niin..näin vähä itsekin aattelin ettei taida juuri apuja löytyä. Jos ois muuten "missinmittanen" niin toi ei ois varmaan niin kamala asia, mut kun koskaan ei ole osannut olla täysin tyytyväinen vartaloon, niin vasta nyt syö naista :( kiitos kuitenkin vastauksestasi :) -ap

Hei!

Jos imetyksen päättymisestä on vasta vähän aikaa, tilanne voi hiukan kohentua itsestään. Minulla oli ennen raskautta rinnat (eriparia) B75. Pahimmoillaan ne paisuivat kokoon DD75 (auts!). Toimivat hyvin ja ruokkivat lapsen. 13 kk:n imetyksen jälkeen lissahtivat A75:ksi, ja ehdin jo uusia liivini tuohon kokoon. Jotain puolen vuoden (?) jälkeen ne  jäivät kuitenkin pieniksi, ja vanha kunnon B-kuppi (tai C70) sopi jälleen. Painoa minulla on 50 kg.

EI nämä minun läpyskät toki terhakat ole, mutta eipä tässä paljon patsastella nakun ihmisten ilmoilla. Tai, jos naturistirannalle eksyn, niin näillä mennään :))

Jos mitään ei ole tehtävissä tai paljon ei pysty jumpalla korjaamaan niin koita ajatella, että rintasi ovat tehneet tärkeän tehtävän. Jumpata toki varmasti kannattaa mutta itse en mitään jumppaniksejä tiedä.

Lisäksi luulen, että paras apu voi olla hyvän palvelevan alusvaateliikkeen kauniit ja rintoja hyvin tukevat liivit. Ehkä kuitenkin kauniissa ja hyvin istuvissa liiveissä saavutat lähes sen tilanteen mikä oli ennen imetyksiä.

Itse odotan nyt kuopusta (hänen jälkeen meille ei enää ole lapsia tarkoitus tulla) ja esikoista olen imettänyt tosi pitkään. Varmasti raskaudet ja imetykset jättävät jälkensä vaikka luulen, että ainakin nyt esikoisen kohdalla pitkä ja ennenkaikkea erittäin hitaasti vähentynyt ja loppunut imetys on säästänyt jossain määrin rintoja. Itseäni esimerkiksi rumat suonikohjut harmittavat kovasti, vielä enemmän kuin vähän kuluneet rinnat, vielä erityisesti kun olen mekko- ja hameihminen. En ole muutenkaan enää sellaisissa mitoissa kun olin ennen lapsia enkä tule varmaan koskaan olemaan. Tärkeintä on kuitenkin itse arvostaa itseään. Tähän pyrin vaikkei se aina ole helppoa.

Kiitos kannustavista sanoista :) Täytyy nyt ruveta katselemaan jotain jumppajuttuja, millä sais ehkä hieman kiinteyttä tissien alle, tai ryhtiä kasaan, eikä muutenkaan kiinteytys tekisi pahaa. Minullakin kuopus tämä, nyt siis lapsiluku täynnä. Ensimmäinen ja toinen imetys jo vähemmäksi vei mehuja tisseitä, mut tää kolmas nyt taisi tehdä lopullisesti tehtävänsä.

Hyvät liivit on varmasti ihan a ja o. Ja liivit päällä voin katsoakin itseäni peilistä. Mutta juuri nyt tuntuu että en pysty alasti olemaan edes mieheni edessä, ei sillä että hän minua arvostelisi, vaan itse tunnen itseni rumaksi hänen edessään.

Voi kun osaisikin arvostaa omaa ulkonäköä..olen aina ollut kateellinen niille jotka voivat pitää päänpystyssä omista virheistään huolimatta. Mutta minulle se olisi "itsensähuijaamista", päässä kun on vain ajatus, että vaikka kuinka ajattelen itseni kauniiksi, niin se ei minua sellaiseksi muuta :( siis vartaloani.

Olen ylpeä että olen nuorena tehnyt lapset, ja iloinen että lapset ovat saaneet heille parasta ravintoa, mutt näin 26-vuotiaana "rupsahtanut" vartalo tuntuu kamalalta. Toiset samanikäiset kun olevat vielä vartaloineen kauneimmillaan.

-ap

Tuliko sinulla muita muutoksia vartaloon? Uskon että rinnat harmittaa, itsellä rinnat pysyi suht normaalina, mutta nämä raskausarvet!:( Niitä on vatsa täynnä ja lisäksi reisissä! En tiedä miten ikinä näitä pystyn hyväksymään, mitenkään sinun "harmitusta" ei ole tarkoitus vähätellä, mutta itse ottaisin milloin vain ennemmin roikkuvat rinnat kuin nämä kamaluudet.

on raskauarpiakin tullut, myös yksi sektioarpi löytyy ensimmäisestä synnytyksestä, mutta nuo ei ole mielestäni pahoja, siis raskausarpia ei ole onneksi kauhean paljon, muutamia vatsanseudulla ja navalla, ja toki tisseissä jokunen. harva varmaan voikaan tehdä lasta, varsinkaan useampaa ilman että jäisi vartaloon muistoja niistä, mutta silti harmittaa. Toivottavasti joskus osaan hyväksyä "uuden" vartaloni, tsemppejä myös muille..ja sinulla 8! -ap