Miten saatte pidettyä kotinne siistinä?

Olen kahden alakouluikäisen tytön kotiäiti. Hoidan kotityöt, kun he ovat koulussa.

Kaikella on paikkansa ja kaikki ylimääräinen myydään kirpparilla.

Siivoamalla koko ajan :)

Käytän joka päivä vähintään 10 min siihen, että laittelen tavaroita paikalleen ja imuroin hyvin usein eteisen ja keittiön, koska niihin tulee lapsi perheessä koko ajan roskaa.

Toinen tärkeä juttu on se, että kaikille tavaroille on joku säilytyspaikka. Lapsen leluille korit ja säilytyslaatikot esim. sängyn alla, lehdille korit tai telineet jne. Silloin hujan hajan olevat tavarat on nopea nostella paikoilleen ja saada edes hetkeksi pois silmistä.

Lasten kanssa voi myydä tavaraa kirpparilla ja antaa lasten pitää itse omista tavaroistaan saamat rahat. Motivoi kummasti!

hyvät säilytystilat. Ei meillä lapset suostu mistään lelusta luopumaan eikä tarvi, heidänhän ne on. Ei lapset pyydä mua heittää koruja joita en ole käyttänyt vuosiin pois.

Kun vaatteet ovat jääneet pieniksi, seuraavalla kaudella heti pois ja muutenkin kotona ei liikaa ylimääräistä ole. 

Mulla on jokaiselle päivälle siivoustyö, esim vessan ja kylppärin pesu, jääkaapin läpikäyminen. Menee 15-20 min per päivä ja se riittää.

No en mitenkään. Aamulla ensimmäisenä astun yleensä hiekkaläjään, jonka koira on tuonut aamulenkillä turkissaan mukanaan. Sitten pompin lelujen yli, joita mies ei illalla viitsinyt kerätä pienimmäisen leikkien jälkeen (menevät myöhemmin nukkumaan) ja aivan liian usein keittiössäkin ois jotain siivoamista. Tässä vaiheessa voi joko siivota, jolloin töiden jälkeen ehtii olla vartin siistissä kodissa kunnes koira tuo ulkoa uuden hiekkalastin ja lapsi kippaa lelunsa lattialle, tai sitten voi ottaa kupin kahvia, istua alas ja miettiä tärkeämpiä asioita. Teen jälkimmäistä.

Meillä on kolme lasta ja silti on siistiä. Tavaraa ei ole ylenpalttisesti ja joka tavaralle on paikka. Lasten leluja karsitaan rankalla kädellä, rikkinäiset ja tarpeettomat menevät roskiin heti, siinä ei itkut auta. Emme halua kodistamme mitään vanhojen romujen varastoa. Itse ostetaan lapsille vähän mutta kunnollista tavaraa, joka säilyy ja jota pidetään hyvin. Esim. lahjoina saatu muoviroju saa kulua leikeissa sen aikaa minkä kestää ja sitten pois. Samoin nuhraantuneet pehmot ym. likainen tai suttuinen.

Vaatteita ei säilytetä jos ei mahdu päälle, on rikki, tai epämieluisa eikä tule pidettyä. Kun ostetaan uusia, vanhat laitetaan kiertoon.

Lapset on opetettu pienestä asti siihen että tavarat laitetaan paikoilleen. Meillä ei ole hyväksyttävää jättää kamaa lojumaan pöydille saati lattioille. Natsikuri jonkun mielestä, mutta näin on. Omassa huoneessaan saavat levitellä, itsepähän siellä asuvat.

Kaksi asiaa jotka tekevät suurimman merkityksen:

* Ei ole paljon tavaraa

* Ei ole lapsia

Lähes aina "aletaan kuvaamaan sisustuslehteen" -siistiä.

Meillä leikki loppuu siihen, kun romut siivotaan omille paikoilleen. Samat säännöt koskevat aikuisia, eli kokkaaminen päättyy siihen, kun kattilat ja kauhat on tiskattu/laitettu koneeseen ja syöminen päättyy siihen, kun lautanen ja ruokailuvälineet ovat astianpesukoneessa. Ruohonleikkuussa viimeinen vaihe ei ole se viimeinen nurkkaus nurmikosta, vaan se, kun ruohonleikkuri on tyhjennetty ja viety varastoon.

Keskiviikkona aloitetaan pyykkirumba pesemällä ensisijaisesti sellaiset pyykit, joita ei voi rummussa kuivattaa ja torstaina myllätään loput pyykkikoneen ja rummun kautta. Pyykit viikataan kaappiin sitä mukaa kun niitä rummusta ulos nostetaan ja viimeisenä vielä kuivatustelineellä eilisestä asti roikkuneet.

Joka ilta kun sohvalta viimeisen kerran noustaan, viikataan torkkupeitot ja viskotaan koristetyynyt paikoilleen. Viedään pyykit pyykkikoriin samalla, kun kävellään alakertaan. Keittiö on aina aloittaessa yhtä puhdas, kuin lopettaessa.

Siivouspäivänä imuroidaan, pyyhitään pölyt, siivotaan vessat ja pestään tarvittavilta osin lattiat. Se kaikki sujuu varsin sutjakkaasti, kun ei tarvitse ensi siivota, että pääsee siivoamaan.

Jos elää sillä mentaliteetilla, että siihen mihin paska tippuu, siihen se jää (ja opettaa tämän myös lapsilleen), niin ei mikään ihme, että on vaikea pitää siisteyttä yllä.

Yläkerta ja alakerta.

Alakerrassa on keittiö ja oleskelutilat, yläkerrassa makuuhuoneet ja leikkitila. Suurin osa lasten tavaroista pysyy yläkerrassa, joten alakerta (jossa aikuiset lähinnä viettävät aikansa) pysyy siistinä. Ja lasten ei tarvitse joka leikin jälkeen kerätä tavaroita paikoilleen, vaan esimerkiksi junarata tai legokaupunki voi olla lattialla pidempään.

Ihan pienten lasten kanssa kahden kerroksen talo oli hankalampi, nyt se on ihana :-)

Heikosti. Meillä käy siivooja joka toinen viikko ja sitä vartan urakoidaan kaikki pois lattioilta ja tasoilta.

Olen yrittänyt karsia tavaraa jo pitkään, mutta siinä riittää työmaata. Koitan suunnitella kaikelle omat paikat, mutta sekin on vielä työn alla.

Meillä on kolme alakouluikäistä lasta ja se näkyy. Joskus saadaan siivouksen jälkeen pysymään montakin päivää siistinä, mutta yleensä repsahtaa jo heti parin päivän päästä.

Romu kerää lisää romua, on mun teoria eli kun joku jättää jotain pitkin ja poikin, niin seuraavakin jo ripostelee tavaroitaan ympäriinsä ja näin saadaan aikaan kaaos, jota ketään ei huvita siivota. :o(

Kun me vanhemmat ei olla kovin siistejä ja järjestelmällisiä, niin  vaikea se on lastenkaan osata. Mutta asia on siis työn alla... Haluan vielä joskus saada helpomman elämän, jossa ei aina tarvi siivota, kun tavaraa on vain hillitty määrä ja niilläkin kaikilla paikkansa. Sekin vaan vaatii aikaa, kun ei tämä kaaos syntynyt yhdessä yössä, niin ei se katoakaan yhdessä yössä.

Tavarat paikalleen aina käytön jälkeen, opeta myös lapsille. Uusia leluja ei saa, jollei luovu jostain vanhasta. Jokainen hankinta täytyy perustella hyvin (sekä lasten että aikuisten, koska aikuisiltahan nämä toimintamallit opitaan).

2 jatkaa, että yhden ison imurin sijaan meillä on kaksi pientä imuria, jotka on koko ajan seinässä ja esillä. Toinen on keittiössä yläkerrassa ja toinen eteisessä alakerrassa. Niitä käytetään usein, juurikin murujen ja hiekan takia. Ja koska ne on pieniä ja somia, lapsetkin tykkää imuroida!

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 09:46"]

Tavarat paikalleen aina käytön jälkeen, opeta myös lapsille. Uusia leluja ei saa, jollei luovu jostain vanhasta. Jokainen hankinta täytyy perustella hyvin (sekä lasten että aikuisten, koska aikuisiltahan nämä toimintamallit opitaan).

[/quote]

mä omistan paljon koruja, vanhimmat ovat isovanhemmilta perittyjä, astiakaappini on melkoinen.

Aika natsiperiaatetta on ettei uutta lelua saa ellei vanhasta ole luopunut. En mäkään luovu vanhasta paidasta, jos uuden ostan, jos vanha on käyttökelpoinen. Harvalla aikuisella naisella on 3 paitaa kaapissa.

Meillä ei vaan lapsille osteta leluja kuin jouluna ja synttäreinä, silloin tosin saa paljon, kun on paljon läheisiä ympärillä ja pidetään aina isot kaverisynttärit.

Tarpeeksi tilaa ja vain vähän tavaroita. Todellisuus on kyllä toinen kun lapsi kantaa kamojaan ympäri kämppää... tälläkin hetkellä kylpyhuoneessa on eriparia sukat olleet 2 viikkoa. Periaatteessa en koske niihin kun olen jo 4 kertaa pyytänyt viemään pois. Jos kosken niin laitan roskikseen!

Hyvät ja riittävät säilytystilat on ehdottomat, samoin se ettei käyttämättömät tavarat jää kuleksimaan nurkkiin vaan laitetaan kiertoon. Mies ja lapsi ovat huolettomampia tavaroiden suhteen kuin minä. Yleensä kerran viikossa siivotaan kaikki paikoilleen - pysyy n 2 pv...

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 09:19"]

Kaksi asiaa jotka tekevät suurimman merkityksen:

* Ei ole paljon tavaraa

* Ei ole lapsia

Lähes aina "aletaan kuvaamaan sisustuslehteen" -siistiä.

[/quote]

Näinhän se vaan on. Kodin säilytysratkaisut tekevät lisäksi paljon, siis toisin sanoen onko tarpeeksi kaappeja ynnä muita, joihin tavarat saa pois näkyviltä.

Kyllä se vaikeaa on, meilläkin, kolme lasta ja liian paljon tavaraa+ liian vähän kaappitiloja. Vaikea yhtälö. Mutta olen ajatellut, että tämä nyt on tätä aikaa, kun lapset ovat pieniä ja ollaan pääsääntöisesti päivät kotona niin sotkua vaan tulee ja on, vaikka kuinka siivoaisi. Silloinhan paikat pysyvät huomattavasti siistimpinä, jos lapset ovat päivät poissa. Ja tuollainen kahden koululaisen kotiäiti on jo ihan eri kategoriaa :)

Itse en ihan ymmärrä sitä mentaliteettia, että päivittäinen jatkuva siisteyden ylläpitäminen olisi jotenkin pois perheen yhteisestä ajasta. Ihan samalla tavalla kuin voit opettaa lapsesi jättämään pyykit lattialle, voit opettaa heidät viemään ne pyykkikoriin. Millä tavoin se on perheen yhteisestä ajasta pois, kun sohvalta noustuasi suoraan kävelemisen sijaan käveletkin tyhjä lasi kädessä kuusi askelta vasemmalle ja laitat lasin koneeseen? Onko se nyt oikeasti niin vaikeaa sanoa niille äipän mussukoille, että päivän päätteeksi lattialle jääneet rojut raijataan roskiin? Ja ennenkaikkea pitää siitä kiinni?

Se se vasta perheen yhteisestä ajasta onkin pois, jos likaisia astioita pitää yhden ihmisen juosta hakemassa ympäri kämppää ja pinna kireällä jankuttaa samasta asiasta teineille - jotka tähän asti ovat saaneet ihan rauhassa elää miten sattuu. Mielummin opetan hyvät käytöstavat jo kaksi-kolmevuotiaalle tämän taitotason mukaan ja ennen kaikkea näytän omalla käyttäytymiselläni ESIMERKKIÄ jo vauvaikäiselle.

Tuo oli hyvä pointti, että säilytystilat merkitsevät paljon. Meillä oli edellisessä asunnossa erittäin pieni eteinen, ja järjestystä oli vaikea pitää yllä. Lapset piti pukea ja riisua olohuoneessa, johon eteinen avautui, ja minusta se oli tosi työlästä. Nyt eteistilat kaikkineen ovat lähes kymmenen neliötä, ja NYT täällä on helppoa elellä. Jokaiselle tavaralle on oma paikka, on kaappeja, on tilaa riisua ja pukea jne. Lapsienkin on helppo laittaa takkinsa naulakkoon kun ylipäänsä on se naulakko lasten tasolla johon ulottua.  Että kyllä vähintään yhtä paljon on kiinni säilytystiloista kuin siitä, onko jotenkin erityisen siisti ihminen.

Turhasta tavarasta luopumisen ja kunnon säilytysratkaisujen puolesta liputan minäkin! Helpompi aloittaa siivoaminen (imurointi, lattioiden pesu, pölyjen pyyhintä jne) kun ei ensin tarvitse lajitella niitä kamoja minnekään, vaan ovat jo valmiiksi pois tieltä.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 10:14"]

Itse en ihan ymmärrä sitä mentaliteettia, että päivittäinen jatkuva siisteyden ylläpitäminen olisi jotenkin pois perheen yhteisestä ajasta. Ihan samalla tavalla kuin voit opettaa lapsesi jättämään pyykit lattialle, voit opettaa heidät viemään ne pyykkikoriin. Millä tavoin se on perheen yhteisestä ajasta pois, kun sohvalta noustuasi suoraan kävelemisen sijaan käveletkin tyhjä lasi kädessä kuusi askelta vasemmalle ja laitat lasin koneeseen? Onko se nyt oikeasti niin vaikeaa sanoa niille äipän mussukoille, että päivän päätteeksi lattialle jääneet rojut raijataan roskiin? Ja ennenkaikkea pitää siitä kiinni?

Se se vasta perheen yhteisestä ajasta onkin pois, jos likaisia astioita pitää yhden ihmisen juosta hakemassa ympäri kämppää ja pinna kireällä jankuttaa samasta asiasta teineille - jotka tähän asti ovat saaneet ihan rauhassa elää miten sattuu. Mielummin opetan hyvät käytöstavat jo kaksi-kolmevuotiaalle tämän taitotason mukaan ja ennen kaikkea näytän omalla käyttäytymiselläni ESIMERKKIÄ jo vauvaikäiselle.

[/quote]

Just niin. Ja kun se siisteys on alusta asti itsestäänselvyys, ja sitä vaaditaan kaikilta perheenjäseniltä, siitä tulee helppoa. Meidän lapsille ei ole koskaan ollut edes sitä vaihtoehtoa, että ne jättäisivät astiat pöydälle syötyään tai heittäisivät takkinsa lattialle ulkoa tullessaan. Niille on tavaroiden paikalleen pistäminen tehty yhtä automaattiseksi kuin pyllyn pyyhkiminen vessa-asioinnin jälkeen, sitä vain ei jätetä tekemättä. Piste. Ja sen vessan putsaaminen myös asioinnin jälkeen kuuluu samaan kategoriaan.

Käytöstapojen ja siisteyden opettaminen kuuluu lapsen kasvatukseen, ei siitä ole mitään oikeutta laistaa. Mitä muuta jätätte opettamatta oman laiskuutenne takia?

Meillä oli lapsena sellainen tapa, että vain osa leluista oli käytössä kerrallaan ja osa odotti varastossa. Saimme valita mitkä lelut menivät varastoon ja millä halusimme leikkiä seuraavat viikot. Kun käytössä olleet lelut alkoivat kyllästyttää, ne laitettiin varastoon ja varastosta otettiin toiset lelut käyttöön. Varastosta tulleet lelut tuntuivat aina uusilta, kun niillä ei ollut päästy vähään aikaan leikkimään. Lastenhuoneen tavaramäärä pysyi siten kontrollissa ja lelut mielenkiintoisina.

Joka ilta, kun leikkiminen oli päättynyt, veimme itse lelut takaisin omille paikoilleen. Jokaiselle tavaralle oli oma paikkansa ja tätä sovellan edelleen aikuisiällä omassa kodissani. Koskaan ei ole mikään tavara kadoksissa ja asunto pysyy siistinä. Kotitöitä pyrin tekemään joka päivä. Kun oikein laiskottaa, eikä jaksaisi siivota, laitan ajastimeen esim. 15 min ja pyrin siinä ajassa siivoamaan niin paljon kuin ehdin. Itselläni ei tosin ole lapsia.