Lassukka miettii; kosketus ahdistaa

Opiskelen terveysalalla ja tänään jouduin koskettelemaan ihmisiä. Tarkalleen ottaen luokkakaveria, joka on samaa ikäluokkaa oleva nainen. Minulla ei siis ole mitään tunteita tätä naista kohtaan, vaan pidän häntä mukavana perusnaisena, mutta yllätyin jotenkin itsekin siitä miten vaikealta tuntui siirtää ja koskea häntä. Vaikka itseluottamukseni on periaatteessa vain noussut hivenen viime vuosina, niin kuitenkin pelkäsin jotenkin olevani vastenmielinen ja luonnoton enkä oikein uskaltanut koskea tarpeeksi reippaasti. Asiaa ei auttanut sekään, että olin jo kerennyt hikoilla ja liikkua paljon sinä päivänä, enkä tuoksunut enää ihan raikkaalta.

Myös ruokavalio vaikuttaa itseluottamukseen aika paljon. Syön makeaa lähes joka päivä, enkä tekisi niin ellen olisi yksinäinen. En näe muuta ilonaihetta elämässäni ja toisaalta taas en tunne itseäni "haluttavaksi" (sikäli kun se on miehelle mahdollista) muulloin kuin niinä harvoina viikkoina kun en ole koko ajan syömässä suklaata yms. tai ainakin leipää rasvaisen juuston kanssa. On liian rankkaa olla ilman, koska mitään rohkaisua sosiaalisen elämän piristymisestä ei ole kuitenkaan näkynyt.

6,5 vuotta sitten selvisin jotenkin suutelusta ja halailusta, ja sen jälkeen ei huomiota sitten olekaan kuulunut. Katselin siinä tuon koitoksen jälkeen kyllä yhtä samassa ryhmässä olevaa tyttöä, mutta tietysti vähän salaa.