Lue keskustelun säännöt.
Yhteenpaluu exän kanssa - yksi ongelma...
26.09.2013 |
Erosimme mieheni kanssa keväällä pitkän harkinnan jälkeen. Mitään suurta käänteentekevää ei suhteessamme tapahtunut, ei vaan enää tuntunut hyvältä ja oikealta. Luovuimme yhteisestä asunnostamme ja muutimme omille teillemme. Olemme olleet yhdessä useita vuosia, täysi-ikäisyyden kynnykseltä saakka, joten pientä seikkailunhaluakin ilmassa oli.
Nyt on molemmilla alkanut itää ajatus siitä, että uudestaan voisi jossain vaiheessa yrittää. Minäkin olen tässä kesän sinkkuiltuani huomannut, että ei niitä itselle sopivia miehiä ihan joka kulman takana olekaan. Erillään olo on vaikuttanut hyvin, sillä silloin kun tapaamme, on meillä todella kivaa yhdessä. Myös entisistä ongelmista on puhuttu suoraan.
Mutta... yksi asia mitä en voi miehelle kertoa on se, että en siedä hänen perhettään :-( Hänen molemmat vanhempansa ovat työttömiä, mielestäni omasta halustaan vaikka tekosyitä riittää. He nojaavat poikaansa sekä rahallisesti että henkisesti, ja tämä on aina ollut miehelle todella raskasta. Miehen vanhemmat ihmettelivät aina aidosti hämmentyneinä sitäkin, miten minä viitsin hankkia yliopistokoulutuksen. Heidän mielestään nuorempien ihmisten tarkoitus on vain työskennellä heidän elättämisekseen.
Vaikka mitään avoimesti vihamielistä ilmapiiriä ei ole koskaan ollut, en silti pidä tuon perheen tavasta toimia. Mies periaatteessa halveksii vanhempiaan, mutta ei silti osaa sanoa heille ei. Minä taas en voi sanoa miehelle mitään, koska toisen perheen arvosteleminen on todella vaarallista. Omat vanhempani eivät myöskään arvosta miehen vanhempia, sillä he tietävät näistä ongelmista.
Minua kuvottaa ajatus, että miehen vanhemmat pääsisivät kasvattamaan tulevia lapsiani. En halua mitään vaikutteita heiltä, niin omituinen moraali heillä on. He kyllä pitävät minusta, enkä minäkään täysin inhoa heitä, mutta tuota asennetta en kestä.
Miten ratkaisisitte tällaisen ongelman? Miestä ei vain voi vaatia hylkäämään perhettään, koska ilman häntä he eivät pärjää.
Kommentit (17)
No ensinnäkin teillä ei vielä ole lapsia eikä niitäkään voi noin vain tilata.
Ei miehen vanhempien tarvitse lapsia kasvattaa eikä ottaa heiltä minkäänlaista mallia, lapset kyllä mallin saa omilta vanhemmiltaan. Sano miehelle suoraan nämä asiat ja anna anopin ja apen myös ymmärtää ne. Ei kai ne niin tolloja ole vaikka työttömiä ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät isovanhemmat lapsianne kasvata. Luultavasti sinun on puhuttava tuosta miehen kanssa jos palaatte yhteen ja teillä on yhteinen talous sen jälkeen. Rahahanat voi pistää kiinni, välit pitää itsenäisten aikuisten keskisinä kohteliaina väleinä, ja lapset hoitaa itse ja viedä hoitoon jonnekin muualle tarvittaessa. Silloin ette jää heille mitään velkaakaan mistään.
Kyllä tuosta asiasta voi puhua miehen kanssa asiallisestikin jos se haittaa miehen taloudellista tilannetta tai ahdistaa häntä. Ei sinun tarvitse haukkua hänen perhettään, voit sen sijaan kyseenalaistaa käytäntöä johon hänet on kasvatettu ja jota hän ei ehkä siksi uskalla uhmata. Voit rohkaista häntä siihen suuntaan että rahat jotka hän itse on hankkinut ovat hänen, eivät kenenkään muun. Myöskään hänen vanhempiensa. Ja että jos vanhemmat tukeutuvat häneen kaikessa, hän voi neuvoa mistä apua kuhunkin ongelmaan saa hankittua muualta.
Jos välittää toisesta todella, haluaa varmaankin silloin puolustaa tuota ihmistä. Ja hän on nyt vähän jäänyt vanhempiensa jalkoihin. Voit esimerkiksi kysyä eikö hänestä tunnu omituiselta tai pahalta tuo järjestely tms. Hän voi ihan hyvin itse alkaa puhua asiasta sen jälkeen sinulle enemmän.
Olet sinä ja perheesi parempia ihmisiä suhteessa miehen perheeseen. Huonosti piilotettun itsekorostuksesi herätti vain ajatuksen, että ehkä teidän ei kannattaisi palata yhteen ja tehdä niitä lapsia.
Arvot, jotka periyttäisit lapsellesi olisivat, että elämän hallinnan heikkolahjaisuus on jokaisen oma henkilökohtainen arvovalinta ja työttömyys on laiskuutta.
Nyt olet kuitenkin tyytymässä laimeaan onneen, koska pelkäät olla rohkeasti onneton ja tyydyt puolikkaaseen.
Kannattaa nyt ihan tosissaan miettiä oletko tuon miehen arvoinen.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 10:45"]
Olet sinä ja perheesi parempia ihmisiä suhteessa miehen perheeseen. Huonosti piilotettun itsekorostuksesi herätti vain ajatuksen, että ehkä teidän ei kannattaisi palata yhteen ja tehdä niitä lapsia.
Arvot, jotka periyttäisit lapsellesi olisivat, että elämän hallinnan heikkolahjaisuus on jokaisen oma henkilökohtainen arvovalinta ja työttömyys on laiskuutta.
Nyt olet kuitenkin tyytymässä laimeaan onneen, koska pelkäät olla rohkeasti onneton ja tyydyt puolikkaaseen.
[/quote]
Vaikka miten asiaa kääntelisi, ei tätä minun itsekkyyteni tai ylemmyydentuntoni piikkiin saa. Miehen vanhemmille on vuosien aikana työpaikkoja tarjottu, ja välillä niitä myös on kokeiltu, mutta kun aikaisin herääminen ja bussilla kulkeminen "ei ole kivaa", palkka on liian pieni ja saman rahan saa kupattua oman lapsen palkkapussista ilman että täytyy ovesta ulos astua. Tietenkin tajuan että ihminen voi joutua työttömäksi myös tahtomattaan, mutta on myös niitä joille työ tai koulutus ei vain maistu. Ja jos se tekee minusta ylimielisen että en arvosta tuollaista elämänasennetta ja oman lapsen hyväksikäyttöä, niin sitten olen ylimielinen enkä edes häpeä sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli perustat perheen jos miehen vanhemmat käyvät työssä. En minä ainakaan tuolla perusteella valintaa tekisi. Mitä em. kertookaan sinusta.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:11"]
Eli perustat perheen jos miehen vanhemmat käyvät työssä. En minä ainakaan tuolla perusteella valintaa tekisi. Mitä em. kertookaan sinusta.
[/quote]
Kaikki työttömätkään eivät elä läheistensä rahoilla... Haluaisin siinä mielessä "perinteisen" perheen että voisimme miehen kanssa pitää esim. yhteistä tiliä, mutta tässä tapauksessa on uhkana, että minunkin tienaamia rahoja alkaa valua jollekin, kenelle ne eivät kuulu. Ilmeisesti tämä olisi sinulle täysin ok..?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahoista ei ollut mitään puhetta. Ei tietenkään tarvitse vanhempia elättää, sellaiseen en suostuisi koskaan itsekään.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:26"]
Rahoista ei ollut mitään puhetta. Ei tietenkään tarvitse vanhempia elättää, sellaiseen en suostuisi koskaan itsekään.
[/quote]
Jo ensimmäisessä viestissäni kerroin, että miehen vanhemmat olettavat että heidän lapsillaan on velvollisuus kustantaa heidän elämänsä. Raha-asioiden lisäksi en kyllä arvosta myöskään sitä yleisasennetta, että työtä ei tarvitse tehdä jos ei halua, vaikka mikään ei sitä estäisikään. Juuri tätä en toivoisi mahdollisten tulevien lasteni omaksuvan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:11"]
Eli perustat perheen jos miehen vanhemmat käyvät työssä. En minä ainakaan tuolla perusteella valintaa tekisi. Mitä em. kertookaan sinusta.
[/quote]
Kaikki työttömätkään eivät elä läheistensä rahoilla... Haluaisin siinä mielessä "perinteisen" perheen että voisimme miehen kanssa pitää esim. yhteistä tiliä, mutta tässä tapauksessa on uhkana, että minunkin tienaamia rahoja alkaa valua jollekin, kenelle ne eivät kuulu. Ilmeisesti tämä olisi sinulle täysin ok..?
Ap
[/quote]
Hei halooo...olette kertaalllen eronneet ja haluat perinteisen mallin, että kaikki munat vaan yhteen koriin. Minulla ei tulisi mieleenkään missään olosuhteissa luopua omasta tilistä, omista rahoista ja omasta taloudellisesta vastuusta perheestäni. Elämässä ei ole ennustettavuutta!
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:11"]
Eli perustat perheen jos miehen vanhemmat käyvät työssä. En minä ainakaan tuolla perusteella valintaa tekisi. Mitä em. kertookaan sinusta.
[/quote]
Kaikki työttömätkään eivät elä läheistensä rahoilla... Haluaisin siinä mielessä "perinteisen" perheen että voisimme miehen kanssa pitää esim. yhteistä tiliä, mutta tässä tapauksessa on uhkana, että minunkin tienaamia rahoja alkaa valua jollekin, kenelle ne eivät kuulu. Ilmeisesti tämä olisi sinulle täysin ok..?
Ap
[/quote]
Voi pyhä jeesus. Tuo uhkahan on olemassa oli miehen vanhemmat mitä tahansa. Mieshän voi ihan vapaasti vaikka pyyhkiä takapuolensa teidän yhteisillä rahoilla kysymättä sinulta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun on otettava asia suoraan miehen kanssa puheeksi. Meillä minä olen ainakin suoraan kertonut, että minun on vaikea sietää anoppiani ja usein tuntuu pahalle hänen seurassaan. Mies tietää ja ymmärtää tämän, mutta onhan se vähän peikkona meidän välissä. Varsinkin kireinä hetkinä, oma huono suhteeni appivanhempiini ja heidän luonteisiinsa pompahtaa esiin ja alkaa ärsyttämään.
En silti usko täydellisiin parisuhteisiin. Jokaisella parilla on omat koetinkivensä ja teillä se on miehen perhe ja ehkä jokin muukin. Ymmärrän kyllä sen, miten pitkällä aikavälillä asenteesi ja miehen asenne perhettään kohtaan tuottavat molemmille mielipahaa.
Sinuna siis ottaisin asian suoraan esiin. Kerrot, että asia askarruttaa ja että sinun on vaikea ymmärtää, että mies antaa heille rahaa. Voisitteko sopia tulevaisuutta ajatellen jonkin tietyn summan, jonka mies voi enimmillään kuussa antaa vanhemmilleen ja että tästä pidettäisiin kiinni eikä poikkeuksia olisi. Ehkä sata euroa olisi sopiva summa. Miehesi selkesti on tainnut päättää huolehtia vanhemmistaan ja katsoo sen velvollisuudekseen. Jos otat miehesi takaisin, otat myös hänen omatuntonsa ja toimit niin, että miehellä on hyvä olla.
Yhtään enempää sinun ei tarvitse miehen perhettä nähdä kuin aivan muutamat pikaiset vierailut vuodessa. Lapsiakaan ei tarvitse antaa heille hoitoon vaan voit aina olla paikalla kun näkevät isovanhempiaan. He ottavat roolimallinsa vanhemmiltaan, ei isovanhemmiltaan.
Varsinkin pienemmällä paikkakunnalla ei yli 50-vuotiaalla ole mitään saumoja päästä töihin ellei ole jonkin tietyn alan expertti. Niin se vaan on. Omat vanhempani ovat samassa tilanteessa ja pienten tulojen varassa kun ovat, autan heitä rahallisesti mieluusti. Minulle se on kunnia asia. Vanhempani ovat vaatimattomia eivätkä todellakaan kuvittele, että minun pitäisi heille rahaa syytää enkä pelkkää rahaa oikeastaan annakaan vaan osallistun milloin mihinkin: remonttiin, eläinlääkärikuluihin jne. Auttaa pitää niitä, jotka apua tarvitsee. Varsinkin jos omat omia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 11:54"]
Varsinkin pienemmällä paikkakunnalla ei yli 50-vuotiaalla ole mitään saumoja päästä töihin ellei ole jonkin tietyn alan expertti. Niin se vaan on. Omat vanhempani ovat samassa tilanteessa ja pienten tulojen varassa kun ovat, autan heitä rahallisesti mieluusti. Minulle se on kunnia asia. Vanhempani ovat vaatimattomia eivätkä todellakaan kuvittele, että minun pitäisi heille rahaa syytää enkä pelkkää rahaa oikeastaan annakaan vaan osallistun milloin mihinkin: remonttiin, eläinlääkärikuluihin jne. Auttaa pitää niitä, jotka apua tarvitsee. Varsinkin jos omat omia vanhempia.
[/quote]
Kuten olen jo kirjoittanut, nämä ihmiset todellakin olettavat että heillä on oikeus lapsensa rahoihin. Ja muutamia työpaikkoja kokeiltuaan ovat irtisanoutuneet itse, koska ei ollut kivaa.
Ap
Tässä tilanteessa kannattaa tehdä miehelle selväksi, jo ennen kun palaatte vakavammin yhteen, että muita ei elätetä. On ok auttaa sillointällöin rahallisesti, jos vanhemmilla on tiukkaa, mutta en katselisi ollenkaan tuollaista säännöllistä rahan syytämistä.
Kun asuu yhdessä toisen kanssa, on jossainvaiheessa hyödyllistä olla myös yhteinen tili. Teidän nykyisessä tilanteessa se ei ole mahdollista.
Teet miehelle selväksi, että teidän rahat on teidän rahoja. On vanhempien oma valinta, jos he omasta halustaan eivät töissä käy. Silloin ymärrettävästi myös tulot ovat pienemmän, ja heidän pitää elää sen mukaisesti. Tilanne olisi ihan toinen, jos vanhemmat olisivat esim. yllättäen jääneet työttömiksi tai sairaseläkkeelle tai mitä tahansa. SIlloin pitäisi ehdottomasti auttaa rahallisesti. Tulloinen elämäntapalusmuilu vaan tuntuu olevan nykyään aika yleistä, ei sellaista tarvitse ylläpitää kenenkään.
Sun pitäisi saada mies ymmärtämään, että hän on nyt mies eikä lapsi, ja että jokainen hoitaa itse taloutensa. Siitä on puhuttava suoraan. Ja rahan sijasta pitäisi mieluummin viedä ruokakassi ja vessapaperia eikä muuta. Miehellä on velvollisuus ennenkaikkea perhettään kohtaan, ja se perhe olet tästä eteenpäin sinä, ei hänen vanhempansa. Voit laittaa rajat, ei hänen ole pakko elättää pummeja, aikuisia ihmisiä. Pummejahan hänen vanhempansa ovat. Ei aikuisen ihmisen velvollisuus ole elättää vanhempiaan, jos nämä ovat kerran työhön kykeneviä ihmisiä.
Ymmärrän oikein hyvin, miten koet tilanteen. Minun mieheni äiti on mielenterveysongelmainen, mielestäni jonkin verran kehitysvammainenkin, ja isä taas pässinselvä narsisti, jolla ei yksikään työpaikka ole pysynyt kahta kuukautta kauempaa. Rahaa he pyytävät jatkuvasti, mutta olemme ottaneet nyt sen linjan, että setelien sijasta viemme ruokaa, pesuaineita ja vessapaperia - tai sitten emme vastaa puhelimeen. Rahat menisi heti peliautomaattiin ja totoon molemmilla, tai isällä viinaan. Mieheni on kasvattanut aikuiseksi hänen mummonsa, muuten olisi joutunut sijaisperheeseen. Äitiä (jolla on kunnan holhooja) autamme jonkun verran enemmän, mm. ostamalla vaatteita, ihan sen vuoksi että hän on mielestäni oikeasti avun tarpeessa.
Tee selväksi miehelle omat ajatuksesi ja millä ehdoin tästä eteenpäin. Älä hautaa sisällesi asioita, jotka vaivaavat sinua. Äläkä lapsia vielä ainakaan tee...
Mekin erottiin ja palattiin yhteen. Enkä erityisesti pidä miehen suvusta, vanhemmista. Eron aikana näin mihin pystyvät ja kuinka ikävästi kohtelivat minua. En ole vieläkään antanut anteeksi kaikkea. Meidän välit eivät palaa enää koskaan ennalleen. Se on vain hyväksyttävä.
Sulle sanoisin että olet vain ns. pakolliset jutut heidän kanssansa yhdessä. Ei sinun tarvitse heistä saada mitään ystäviä. Sinä olet vain miehesi kanssa. Yrität vain sulkea silmäsi ja korvasi aina tarpeen tullen! Eikä lapsiakaan ole pakko viedä esim. hoitoon mummoille ja papoille. Kaikki tapaamiset vain minimiin, kyllä se siitä. Annat muiden elää niin kuin haluavat. Sinun ei tarvitse kuitenkaan niin elää eikä tarvitse kaikkea hyväksyä :) Aluksi vaikeaa mutta ajan kanssa helpottaa.