Miksi joillakin synnytys ei käynnisty itsestään?

Niin, olet varmaan kuullut kehitysmaiden äiti- ja lapsikuolleisuudesta. Kukaan ei tiedä, mikä lopulta käynnistää synnytyksen, yhtä tekijää ei ole. Jos vauva ei lähde syntymään ajoissa, istukka rappeutuu ja lopulta vauva kuolee kohtuun. Jos synnytys ei sitten käynnisty pian, äiti kuolee verenmyrkytykseen. Sama pätee keskenmenoon. Jos keskenmennyt sikiö ei tule itsekseen pois, pitää asia hoitaa lääkkeellisesti tai kaavinnalla, koska muuten tulee lopulta verenmyrkytys, joka vie äidin hengen.

Synnytyskomplikaatiot taisivat olla tavallisin kuolinsyy lapsentekoikään selvinneillä naisilla vielä pari sataa vuotta sitten. Synnytyslaitoksissa lapsivuodekuolleisuus oli pahimmillaan jopa 30%, kun bakteerit levisivät hoitohenkilökunnan käsissä äidistä toiseen.

Saman kysymyksen myös minä voisin kyysä. Mulla 5 lasta ja kaikki jouduttu käynnistämään.

Raskauden normaali kestossa on yksilöllistä vaihtelua, ennenkaikkea perintötekijöistä johtuen. joillekin naisille normaali raskuden kesto on 42 viikkoa ja siitä voi raskauksien välillä olla heittoa pari viikkoa suuntaan tai toiseen. se nyt vaan on sopimuskysymys että kun raskaus on kestänyt 42+1 niin käynnistetään. 

Ei se yliaikaisuus ole sopimuskysymys, vaan yliaikaisuus on riski. Kun raskaus on kestänyt yli 42 viikkoa, kohtukuolemariski kasvaa istukan rappeutumisen vuoksi. Jos synnytys ei käynnisty itsestään eikä sitä käynnistetä, lopulta kuolevat sekä lapsi että äiti.

Onko sellaista tapausta jossa synnytys ei ennenpitkää käynnistyisi?

Ei enää nykyään Suomessa, mutta kehitysmaissa kyllä. Suomessa käynnistetään jos ei ala syntyä itsekseen. Kohtukuolemissakin synnytys käynnistetään ellei synnytys käynnisty itse.

Tarkoitin siis että synnytys kyllä käynnistyy ennemmin tai myöhemmin. Kohtukuolemat sitten tapaus erikseen. t: 7

Luulen, että on todella harvinaista, että synnytys ei käynnistyisi itsestään lainkaan - tai vasta sikiön kuoltua. Luultavasti suurin osa niistä, jotka nyt käynnistetään viimeistään n raskausviikon 42 täytyttyä, olisi synnyttänyt aivan lähipäivinä itsestään - sitä vain ei haluta odottaa, koska RISKIT kasvavat. Ei niin, että olisi sinänsä pakko käynnistää. 

Kuten tässä jo aiemminkin sanottiin, ihminen ei ole vielä löytänyt selitystä sille miksi synnytys käynnistyy silloin kun käynnistyy. Mitkä ovat ne olosuhteet joiden täytyy täyttyä, tai mikä on se laukaiseva tekijä, kuinka paljon on yksilöllistä vaihtelua ja miksi? Pidän mahdollisena, että tulevaisuudessa keksitään joitain aivan yksinkertaisiakin asioita, esimerkiksi jonkin hivenaineen pieni puutostila, joka vaikuttaa siihen, että on suurempi riski raskauden mennä yliaikaiseksi. 

Mielestäni Suomessa on aika järkevä systeemi yliaikaisten raskauksien suhteen. Odotamme kaikessa rauhassa 41+5 -raskausviikolle ja silloin tilanne tarkistetaan, jos ei päädytä käynnistykseen, tarkistetaan hyvin usein ja huolellisesti. Jos raskauden kestosta on epävarmuutta, tarkistetaan jo aiemmin, ja jos on epäilystä sikiön erityisen suuresta koosta (makrosomia äitiyspoliklinikan kielellä) niin sitäkin yritetään tarkistaa. Kokoarviot ultralla ovat kuitenkin valitettavan epätarkkoja, siinäkin on meillä vielä paljon oppimista. 

t. äitiysneuvolantäti joka on näitä paljon miettinyt 

Ei todellakaan välttämättä synnytys käynnisty itse. Tai jos sitä jää liian pitkään odottelemaan, kuolee ensin vauva kohtuun ja sitten äiti. Tämä on kehitysmaissa ihan tavallinen kuolinsyy. Ihan samalla tavalla kuin keskeytyneessä keskenmenossa sikiö ei tule itse ulos ja on äidille hengenvaarallista, mikäli kohtua ei saada ajoissa tyhjäksi. Länsimaissa tämä ei ole kyllä mikään ongelma, kohtu saadaan kyllä tyhjennettyä tavalla tai toisella.

Mulla on molemmat käynnistetty, esikoinen yliaikaisuuden vuoksi ja toinen lapsivesien lähtemisen jälkeen, ja mitään ei tapahtunut ilman käynnistystä. Sittenkin meni päiviä...

Eli ennenmuinoin olisin varmaan menehtynyt jo esikoisen aikana, toisen kohdalla viimeistään...

En minä vaan tiedä, ei minun lapseni olisi suostunut syntymään edes millään käytettävissä olevalla lääketieteellisellä keinolla. Ei mitään vaikutusta millään ja sitten päädyttiin sektioon. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun lääkäri palautti sieltäkin ensimmäisellä yrityksellä.

Olisiko luonnonvalintaa? Äitini, vakavasti mielensairas ihminen, ei meinannut saada minua syntymään. Minä taas en olisi selvinnyt kummankaan lapseni syntymästä hengissä ilman lääketiedettä...ja minullakin on sairauksia. Myös toisella lapsistani.

Mä mietin kans luolamies-juttuja tuossa vaiheessa. Sitten totesin, että olisin kuollut luolassa jo ehkä nivustyraan 6-vuotiaana, likinäön aiheuttamiin ongelmiin tai viimeistään esikoisen perätilasynnytykseen liian ahtaan lantion vuoksi. Siitä olisi jotenkin ihmeessä selvitty, olisi meidät esikoisen kanssa heitetty luolasta pihalle vauvan jatkuvan kirkumisen vuoksi. Ai niin, lapsilla ei olisi luolamiesmaailmassa myöskään isää. Hän olisi kuollut umpilisäkkeen tulehdukseen parikymppisenä.

Minulla on kolme lasta ja kaikkien kohdalla synnytys on jouduttu käynnistämään. Minua ei ole supistellut yhtään koko raskauden aikana, vasta sitten kun on keinotekoisesti supistuksia aiheutettu. Kohdunsuu ei vaan ole suostunut avautumaan, vaan käynnistys on jouduttu tekemään "vielä raakileena". Viimein lapsi syntyi rv 42+2. Silloinkin vasta monen päivän käynnistelyn jälkeen. Kohdunsuu ei vaan meinannut lyhentyä ja aueta. Vauvat ovat olleet isoja, mutta tämä viimeisin olikin jo sitten reilu viisikiloa (painoarviot oli menneet "hieman" pieleen).

Minulla ei käynnistynyt ensimmäinen. Käynnistettiin 42 täysin epäkypsästä tilanteesta. Sitähän ei tiedä kuinka kauan raskaus olisi vielä jatkunut.. 2. ja 3. raskaus kestivät liki 42 viikkoa myös. Yksi kolmesta on käynnistynyt itsestään.