Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen loppu ?
25.09.2013 |
Meillä on outo tilanne. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä 25 vuotta. Jotenkin on aina mennyt aika hyvin. Nyt yhtäkkiä miehellä on jokin kriisi , takertuu asioihin , jankuttaa ja on aika usein kärttyinen. Tulee jo töistä kotiin naama väärällään. Mielestäni mikään ei ole muuttunut , mutta miehen mielestä minusta on tullut totinen. En tunnista sellaista , mutta olen kyllä nauttinut kovasti viimeaikoina lukeisesta ja omista harrastuksista. Lapset ovat nyt kaikki kouluikäisiä , 2 enää ala-asteella ja yhtäkkiä on sitä ns. omaa aikaa.
Ollaan koitettu puhua, mutta minusta tuntuu , että mies koittaa jonkun oman ikäkriisinsä heittää mun harteille.
Seksiä on 2-4 krt kuukaudessa , kuten on ollut viimeiset 10 vuotta. Läheisyyttä muuten on tosi vähän , mutta olen nyt koittanut lisätä halailua ja suukottelua. Jotenkin olo on aika apea , kun itse ei ymmärrä mistä on kyse mutta toinen kertoo , että " tämä ei enää ole hauskaa" ja valittelee tuota totisuutta.
Onkohan tämä nyt lopun alkua vai ohimenevä kriisi ? Mitäköhän voisi tehdä ?
Kommentit (30)
Onkohan miehelläsi ikäkriisi? Silloinhan kyseenalaistaa kaiken siihen asti aikaansaadun ja haluaa elämältä muuta. Omassa vielä pidemmässä parisuhteessa vastaava alkoi 2,5 vuotta sitten. Oli aluksi ärtyisä ja sitten välinpitämätön eikä huomioinut minua mitenkään. Jotain nettisäätöjä hänellä on ollut mutta en usko että muuten on pettänyt. Nyt on sitten ruvennut katselemaan minua uusin silmin. Jotenkin ihmetellen ja ehkä ihaillenkin. Itse vaan alan olla väsynyt tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 30 , kuulostat kohtalotoverilta. Oletteko te käyneet miehen kanssa tilannetta läpi ? Osaako miehesi ajatella tilanteen ikäkriisiksi ?
Sellainenkin ajatus välillä tulee mieleen, että olisiko se niin paha olla yksin.
ap
Hei Hollola . En tiedä mitä toi tarkottaa , mutta olen kyllä ihan tosissani. Tai tarkottaako Hollola samaa kuin POrvoo...
AP
Ei kai mies ole mustasukkainen sinun omasta ajastasi, jota nyt on enemmän kuin lasten ollessa ihan pieniä? Onko miehellä itsellään omia harrastuksia? Onko jotakin, jota voisitte tehdä yhdessä?
Ei kai tuo parisuhteen loppu ole, elätte nyt vain eri vaihetta avioliitossanne. Mies pitää sinua nyt totisena, kuinka aurinkoinen hän itse on?
Olisipa tosi hyvä, jos pääsisitte keskustelemaan vaikka seurakuntien perheasiaikeskukseen tai mihin muuhun paikkaa tahansa, jossa asiansa osaavat ihmiset auttaisivat teitä kartoittamaan tilanteenne. Ei kannata antaa periksi, selvittäkää, missä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin , ei mieskään ole aurinkoinen. Ja tuota olen kyllä miettinyt , että ehkä mies ei tykkää kun nautin omasta ajasta yksin ? En tiedä , pelottaa vaan. Jollekin parisuhdekurssille voisin koittaa äijän raahata, mutta tuskin tuo suostuu.
Yhteistä harrastusta olen miettinyt , mutta on kuitenkin nuo 2 ala-asteikäistä vielä ja rahat tiukalla , joten ei tässä hirveästi ole mahdollisuuksia. Olisikohan jotain keski-ikäsiten paritanssikursseja tosikömpelöille?
ap
Koitahan jaksaa. Ei tuo vielä loppu ole, vaihe vain. Keskustelu pariterapeutin kanssa voi auttaa. Voisit kokeilla myös klassista keinoa. Vie lapset mummolaan viikonlopuksi ja järjestä teille kahdelle romanttinen viikonloppu. Pieni matka jonnekin tai ihan kotona kahdestaan. Hyvä leffa, hyvää ruokaa, punkkua ja te kaksi.
Kuivia kausia tulee, mutta ne menee onneksi yleensä ohitse kun antaa toiselle lisää huomiota ja viettää toisen kanssa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tanssikurssi olisi varmaan kiva! Olin oman mieheni kanssa joku vuosi sitten; molemmat olimme kömpelyksiä, mutta silti oli hauskaa!
Tai ostakaa jokin opettelu-cd kotiin tai laittakaa muuten vaan levyt soimaan ja tanssikaa koko perhe vapaasee tyyliin. Siinä ei ole kukaan totinen!
KIito , ihania vastauksia. No , täytyy koittaa jaksaa ja pysyä positiivisena. Ja tuollainen viikonlopputekisi kyllä terää, mutta noita teinejä kun ei voi enää viedä mummolaan noin vaan eikä toisaalta uskalla jättää yksin kotiinkaan. Mutta jos vaikka mentäis leffaan ja juotais se punkku...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi viimenen vaihtoehto on paras. Käykää leffassa ja ottakaa muutama lasillinen, niin juttelu voi sujua paremmin. Itse pilasin oman suhteeni samanlaisessa tilanteessa vetäytymällä ja miettimällä olisiko ero ratkaisu vai ei. No, mies oli jo päätöksensä tehnyt kun alettiin lopulta pakon edessä puhumaan. En tiedä olisiko pieni jousto minunkin puoleltani loppua ennen tehnyt hyvää, mutta kun tuntui että olin jo joustanut koko suhteen ajan, en jaksanut enää panostaa.
Mutta suhde ei korjaannu jos sitä yksin haluaa korjata. Puhukaa onko molemmilla halua
Mut vielä yks kysymys. onko kellään käynyt niin , että mies muuttuu keski-iässä negatiiviseksi vanhaksi äijäksi ? Siis että tuo muutos olisi pysyvä ? Lähinnä pelkään , että hyvä parisuhde muuttuukin sellaiseksi, että mies valittaa ja minä koitan tuoda esille positiivisia asioita.
Ja loukkaa kyllä hieman tuo, että minä olen se iloton miehen mielestä. Toisaalta pakko miettiä sitäkin , että olenko huomaamattani muuttunut totisemmaksi ? Olen tullut tarkemmaksi esim. siitä , mitä tv-ohjelmia jaksan katsoa. En ole innoissani mistää sellaisten ihmisten tapaamisesta , joiden seurassa en viihdy. Olen varmasti joustamattomampi kuin ennen, arvostan omaa rentoutumistani ja aikaani enkä halua tehdä asioita vaan miehen mieliksi. Ehkä minusta on tullut miehen silmissä tylsä.
Tai sitten me kumpikin vaan muututaan ja täytyy löytää uusia tapoja olla yhdessä. Jotain tanssia tai liikunnallista yhteistä olis kiva koittaa kyllä.
Joo , mut pelottaa kyllä että miten tässä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 9 , minä en ole eroa miettinyt , mutta olen miettineyt , miettiikö mies eroa ? Ja tavallan minäkin koen , että olen kyllä suhteessa aina joustanut ja osuuteni tehnyt , joten en halua nyt enää mahdottomasti joustaa.
Haluaisin sen tietyn lämmön takaisin suhteeseen. Sen , että mies katsoo minua sellaisella arvostavalla ja rakastavalla katseella.
ap
Molemmat olette varmasti muuttuneet, ja luulen, etten itse sitä huomaa, että susta on tullut ilottomampi. Sekin voi olla vain väärä sana valinta mieheltä, kun ei osaa paremmin sanoa?
Mutta menkäähän tanssimaan, leffaan tai jotain edes. Ja kyllä niitä teinejäkin saa "hoitoon" :) mikäli niitä ei uskalla yksinään jättää, joka on toki kurja juttu jo sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi maalailla piruja seinille, mutta joskus tuollaisen ärtymisen takana voi olla toinen nainen, joko suhde tai ainakin ihastus. Monesti miehet silloin yrittävät vierittää puolison syyksi ja viaksi kaiken, jopa oman syyllisyytensä. Voisiko tämä olla mahdollista, ap?
Meillä 15v on aika mahdoton , ei kovin luotettava, jouduttu hakemaan joinain viikonloppuina sammuneena kotiin kavereiden luota ja ei oikein ole sellaisessa vaiheessa, että viitsisi edes yrittää isovanhemmille laittaa riesaksi. Mutta kyllä me silsti joku ilta-irtiotto voidaan järjestää .
Olis niin kiva jos olis lämpimät välit tuon ihmisen kanssa , jonka kanssa on ollut yli puolet elämästään. Tälläinen vie voimia ja sit kun töissä pitää jaksaa hoitaa ja kuunnella ( terv.hoitoala) ja kotona tietty noita lapsia ... kai se mies vähän jää paitsioon. Ja rahahuoliakin on.
Silti asiat on loistavasti kun kaikki ollaan terveitä ja mulla ainakin rakkautta riittäis vielä.
ap
Olen minä sitä toisen naisen mahdollisuuttakin miettinyt , mutta en oikein usko että on sitä. Ja jos on , eihän sille sitten mitään voisi. Lähtökohtaisesti luotan mieheen.
ap
Voisitko ap olla raiskaamatta pilkkusääntöjä? Pilkun eteen ei tule väliä, siis näin.
Se vanheneminen teettää kaikenlaista. Kaikki ei ole niin sinuja sen asian kanssa.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 18:15"]
Voisitko ap olla raiskaamatta pilkkusääntöjä? Pilkun eteen ei tule väliä, siis näin.
[/quote]
Vautsi, mahtava neuvo ap:lle. Hienoa että annoit näin hyvän ja yksinkertaisen vinkin, taidat olla parisuhdeterapeutti.
Terveisiä Hollolaan.