Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea lapsen itsetuntoa kun sisarus "parempi kaikessa"?
08.09.2013 |
Kirjoitin jo pitkän sepustuksen tyttäristämme, mutta kiteytän kysymyksen nyt hieman lyhemmäksi: Miten toimia perheessä jossa yksi lapsi on melkeinpä kaikessa todella hyvä luonnostaan ja toinen sitten taidoiltaan ihan tavallinen?
Miten tukea lasten itsetuntoa? Meillä tämä "tavallinen" on jo huomannut että ei yllä lähellekään isosiskonsa taitoja saman ikäisenä ja vastaavasti "erityisenlahjakas" valittaa että häntä kehutaan (muka) vähemmän kuin kuin pikkusiskoa, kun en viitsi ylen määrin hehkuttaa isosiskon taitoja tai "saavutuksia" (kehun toki).
Miten tässä pitäisi toimia? Molemmat lapset ovat ihania ja osoitamme rakkautemme heille riippumatta mistään taidoista.
Kommentit (25)
Meillä hiukan sama tilanne kuin ap:lla. Esikoinen on ollut hyvin aktiivinen kaikessa ja tosi hyvä suurimmassa osassa kouluaineita. Kun opettajat kehuvat kilpaa jopa keskusradion välityksellä, saa parhaat stipendit ja hymypatsaan, niin pakosti tietää tilanteen nuorempikin, vaikkei kotona hehkutettaisikaan toisen hyvyyttä. Nuoremmalla oli vielä tosi epäreilu opettaja, joka suosi muutamaa oppilasta. Lisäksi ikäeroa on vain vuosi, niin nuorempi vertaa itseään helposti vanhempaan. Meillä nuorempikin on lähes ysin oppilas, eli ei missään tapauksessa ole huono hänkään. Onneksi vanhemmalla on pari heikompaa taitoa (musiikki ja kuvis) joissa voidaan kehua nuorempaa urakalla. Myös kielissä esikoinen ei ole aivan huippu eli nuorempi pystyy kilpailemaan ja jopa pärjäämäänkin.
Me ollaan kyllä luonnollisesti kehuttu vanhempaa, mutta myös nuorempaa, koska hänkin tosiaan pärjää hyvin. Meillä onneksi vanhempi lapsi on todella reilu, eikä mitenkään mustasukkainen paremmuudestaan ja hänkin antaa ansaittua tunnustusta nuoremmalle, kun siihen on aihetta :) Ollaan lapsille jo pienestä pitäen puhuttu, ettei ole häneltä pois, jos joku muukin pärjää hyvin tai osaa jotain paremmin kuin hän. Kehutaan lapsia myös muissa asioissa kuin koulumenestyksestä, mutta esikoinen on myös luonteeltaan hyvin helppo ja mukava eli siinäkin nuorempi hiukan "häviää." Harrastukset on myös aivan erilaiset, eli niissäkin voidaan kehua molempia erikseen. En kuitenkaan usko, että nuoremmalla olisi pahoja ongelmia itsetunnon kanssa ja yritämme myös kovasti tehdä töitä, ettei niin kävisikään.
Kuopukseen on pitkä ikäero ja häntä kehumme koko porukka, ei ole huonommuuden tunnetta isommilla, vaikka kuopus loistaa jo nyt yhdellä osa-alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:47"]
Vanhemmille lapsille pitää opettaa ettei pienemmille tarvitse olla toitottamassa miten itse ollaan oltu parempia siinä iässä. Ei tarvitse kilpailla suorituksissa. Miksi teillä edes vertaillaan? Jotenkinhan tuo tilanne on teidän syntynyt, että nuorempi tietää mitä isompi on siinä iässä osannut ja ajattelee olevansa huonompi.
[/quote]
Jotkut asiat ovat niin näkyviä, että hanka niitä on peitellä. Kyllä kuopus tietää että isosisko oli taitava soittamaan jo ennen kouluikää, mutta hän ei osaa soittaa käytännössä yhtään. Kun kuopus oppi lukemaan 7-vuotiaana, niin puoli sukua muisti todeta että isosikohan oppi 4-vuotiaana. Esikoisen kirjahyllystä löytyy alaluokilla luettuja Harry Pottereita, kuopus ei todellakaan saa luettua niin pitkää kirjaa vieläkään. Esikoinen on aina tehnyt läksyt hetkessä, kuopus takkuaa niiden kanssa usein. Koulun yhteisessä aamunavauksessa on kerrottu ketkä ovat päässeet oppilaskunnan jäseneksi tai palkintosijoille yleisurheilukilpailuissa.
Hankala sitä on taitojaan peitellä.
Ap
Meilläpä on päinvastainen tilanne – ja vielä vaikeampi peitellä... Kun pienempi on aina kaikessa parempi, ei voi edes lohduttaa, että "se nyt kuitenkin on sua vanhempi", vaan pitää keksiä ihan uudet lohduttelukeinot.
Ehdottaisin pikkusiskolle jotain ihan omaa harrastusta, jossa hän suhteellisen lyhyessä ajassa kehittyy sisartaan paremmaksi. Esim. Taitoluistelu (tai vaikka lätkä), pianonsoitto, öljyvärimaalaus tms., jossa tulee hyväksi vain harjoittelemalla. Ja kun isompi ei tätä lajia harrasta, on pikkusiskolla joku ihan oma juttu, jossa loistaa. Sitten kehua retostatte molempia. Isompikin tarvitsee kannustusta ja tukea. Muuten voi käydä niin, ettei isompi koskaan löydä sijaa elämässään. Ei osaa valita kun kaikessa on hyvä. Tai ensimmäinen iso vastoinkäyminen vie pohjan elämältä.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:47"]
Vanhemmille lapsille pitää opettaa ettei pienemmille tarvitse olla toitottamassa miten itse ollaan oltu parempia siinä iässä. Ei tarvitse kilpailla suorituksissa. Miksi teillä edes vertaillaan? Jotenkinhan tuo tilanne on teidän syntynyt, että nuorempi tietää mitä isompi on siinä iässä osannut ja ajattelee olevansa huonompi.
[/quote]
Jotkut asiat ovat niin näkyviä, että hanka niitä on peitellä. Kyllä kuopus tietää että isosisko oli taitava soittamaan jo ennen kouluikää, mutta hän ei osaa soittaa käytännössä yhtään. Kun kuopus oppi lukemaan 7-vuotiaana, niin puoli sukua muisti todeta että isosikohan oppi 4-vuotiaana. Esikoisen kirjahyllystä löytyy alaluokilla luettuja Harry Pottereita, kuopus ei todellakaan saa luettua niin pitkää kirjaa vieläkään. Esikoinen on aina tehnyt läksyt hetkessä, kuopus takkuaa niiden kanssa usein. Koulun yhteisessä aamunavauksessa on kerrottu ketkä ovat päässeet oppilaskunnan jäseneksi tai palkintosijoille yleisurheilukilpailuissa.
Hankala sitä on taitojaan peitellä.
Ap
[/quote
Mutta miksi verrataan, eli miksi isosisko on muka parempi kun on oppinut lukemaan 4-vuotiaana? Vertaillaanko teillä myös että milloin on opittu kävelemään/syömään/puhumaan? Eihän niillä asioilla ole mitään välilä. Kerro lapsille että ei mitään väliä, molemmat osaavat lukea nyt. Kerro että ihmiset ovat erilaisia, toisille toiset asiat ovat helpompia kuin toisille eikä se tee toisesta sen parempaa. Kerro ettei se määritä lapsen arvoa että hän on parempi kuin toinen/muut. Tämä on tärkeää, ei se miten hyvin/aikaisin kehitytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:47"]
Vanhemmille lapsille pitää opettaa ettei pienemmille tarvitse olla toitottamassa miten itse ollaan oltu parempia siinä iässä. Ei tarvitse kilpailla suorituksissa. Miksi teillä edes vertaillaan? Jotenkinhan tuo tilanne on teidän syntynyt, että nuorempi tietää mitä isompi on siinä iässä osannut ja ajattelee olevansa huonompi.
[/quote]
Jotkut asiat ovat niin näkyviä, että hanka niitä on peitellä. Kyllä kuopus tietää että isosisko oli taitava soittamaan jo ennen kouluikää, mutta hän ei osaa soittaa käytännössä yhtään. Kun kuopus oppi lukemaan 7-vuotiaana, niin puoli sukua muisti todeta että isosikohan oppi 4-vuotiaana. Esikoisen kirjahyllystä löytyy alaluokilla luettuja Harry Pottereita, kuopus ei todellakaan saa luettua niin pitkää kirjaa vieläkään. Esikoinen on aina tehnyt läksyt hetkessä, kuopus takkuaa niiden kanssa usein. Koulun yhteisessä aamunavauksessa on kerrottu ketkä ovat päässeet oppilaskunnan jäseneksi tai palkintosijoille yleisurheilukilpailuissa.
Hankala sitä on taitojaan peitellä.
Ap
[/quote]
Vanhempien pitää antaa viestiä, että lapsi on aivan ihana juuri omana itsenään. Että voimme yhdessä ihailla miten isosisko sattuu olemaan niin taitava, muttei hän silti ole lainkaan sen rakastettavampi tai ihanampi kuin pikkusisko. Ainakin minä osaan tämän hyvin, koska en itsekään ole koskaan ollut niin kunnianhimoinen että tavoittelin kymppejä tai kilpaurheilussa sitä voittajan paikkaa. Minulle on aina riittänyt se, että olen ihan hyvä. Itseasiassa en arvosta kilpaurheilua, minusta se on sairasta. Ja miksi lapsen pitäisi osata lukea jo 4-vuotiaana? Hämmästyttävää, jos joku osaa, mutta en minä silti rakastaisi sellaista lasta enemmän kuin toista.
Suomessa arvostetaan vain pelkkää kylmää osaamista. Kunhan saat kymppejä ja olet kaikessa paras niin olet valio yksilö ja nokkimisjärjestyksen huipulla. Persoonana voit olla sitten täysin olematon, nyhverö, paha, sadisti, hullu, mitä vaan. Sillä ei ole mitään väliä, kunhan olet jossain hyvä, etkä vaan "tavallinen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä että mennään perse edellä puuhun, jos lasta kehutaan jatkuvasti osaamisestaan. Kyllä lasta tulisi kehua hänestä itsestään, ja molemmissa on varmasti tasan yhtä paljon siinä lajissa kehuttavaa! Ei ole mitenkään suositeltavaa pönkittää lapsen itsetuntoa onnistumisten kautta, siten tehdään ylisuorittajia tai epäonnistujia. Anna heidän puuhata ja touhuta, kiitä, kehu siitä että ovat mitä ovat: reippaita, suloisia, rakkaita, ja vaikka eivät aina olisikaan. Lapsi ei kasva luuseriksi ja lakkaa yrittämästä vaikka häntä ei jatkuvasti nostaisi taitojensa takia korokkeelle.
Eikö itsetunnon pitäisi perustua johonkin? En oikein ymmärrä mitä järkeä on alkaa kasvattamaan lapselle itsetuntoa jolla ei ole mitään katetta. Ehkä tärkeintä olisi, että lapsi hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, oli sitten huonompi tai parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannustaisin molempia yrittämään parhaansa. En kiinnittäisi niin paljon huomiota siihen lopputulokseen vaan kehuisin sinnikästä yrittämistä.
Pienemmän pitäisi varmaan löytää 'oma juttunsa' mistä tykkää. Eikä sen tarvi olla urheilua tai mitään tavoitteellista vaan esim taiteita, musiikkia, tanssia, partiota, mistä nyt sitten ikinä tykkääkään. tai sitten olla onnellinen kun on enempi aikaa kavereille kun ei tartte koko ajan suorittaa ja olla hyvä. (Nää on nyt vaan arvailua kun en tiedä onko kyse siitä että toinen on parempi koulussa vai harrastuksissa vai missä)
Heh, se on parempi kaikessa... Meillä oli tuo tilanne. Minä olin hyvä koulussa,sosiaalinen, nätti, hyvä urheilussa, kätevä käsistäni jne.
Siskoni ei ole vieläkään päässyt tästä yli. Ollaan keski-ikäisiä. Minä demppasin ja häpeilin vuoisikausia, mutta enää en. Se suututti aitten siskon lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella vaikea kysymys. Kolikon kääntöpuoli on sitten se että jos lahjakkaan lapsen saavutuksia ei kehuta välttääkseen pahan mielen tavallisen lapsen taholta, saattaa toinen lapsi tuntea että vaikka kuinka hyvin asiat tekisi, ei olisi koskaan "riittävän hyvä".
Meillä nimittäin niin päin. En tietenkään nuorena tajunnut että syy olisi voinut löytyä siinä ettei vanhemmat halunneet sisarukseni tuntevan alempiarvoisuutta. Minusta tuli suorittaja ja vaikka vetelin kymppejä ja vaikka kuinka hyvin mistäkin suoriuduin, en koskaan saanut huomiota tai kehuja (joita tavoittelin, tunnustusta ja arvostusta) kuin heikommin suoriutunut pikkusisarukseni. Tämän takia tunsin etten koskaan kelpaa, en koskaan ole riittävän hyvä.
Itse lapsuudessa (ja nykyisinkin) samassa tilanteessa olleena, yrittäisin etsiä huonosti pärjäävästäkin niitä piirteitä, joita kehuisin. Ne ei tarvitse olla välttämättä taitoja vaan ihan luonteenpiirteitä kuten empaattinen, sosiaalisesti älykäs, itsepäinen, itsensä hyväksyvä, hauska, vakava, mietteliäs, rento tai mitä ne ominaisuudet ovatkaan. Kehuisin ja kertoisin totuudenmukaisen kuvauksen lapselle hänestä itseni silmin, miten arvostan näitä piirteitä ja hänen yrittelijäisyyttään. Painottaisin myös sitä, ettei ylpeyteni lapsia kohtaan kumpua siitä mitä he tekevät ja mitä osaavat vaan siitä mitä he ovat. Etsikää myös ihan vain kahdenkeskinen juttu, jota alatte vaikka harrastaa tai tekemään ja sama tietenkin isosiskon kanssa. Painottaisin myös lasten erillisyyttä ja erilaisuutta, omia kavereita jne.
Totuus on myöskin se, että se on teidän nuoremman siskon taakka. On rankkaa kasvaa kaikessa hyvän isosiskon varjossa. Riippuu myös lapsen omasta tempperamentista kuinka hyvin pärjää tulevaisuudessa lapsen kanssa. Teinivuodet, kun itse olin kova kapinoimaan ja sisko vain loisti kaikessa, olivat rankkoja. Äiti oli väsynyt minuun, mikä ihan ymmärrettävää, ja hän sai lohtua ja tukea omaan äitiyteen isosiskon pärjäämisestä, mikä sekin on ymmärrettävää. Vaikka sitä ei sanottu eikä näytetty mitenkään erityisesti, kyllä teininä sen tajusin ja se loukkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sisaruksilla hyvät välit? Voisiko molemmat kokea, että toisen taidoista vois olla itselle iloa, eikä tarvis olla kateellinen? Mikä olisi heille yhteinen projekti, johon tarvitaan kahden ihmisen panosta? Aseta porkkana ja laita tytöt yhteiseen hommaan.
5 korjaa. Siis riippuu myös lapsen omasta tempperamentista kuinka hyvin hän tulee pärjäämään asian kanssa, että sisko on kaikessa parempi.
Ja vielä lisäisin, että isosiskoakin tulee siis kehua ihan samalla tavalla kuin pienempää. Lisäksi minusta olisi tärkeää, että kehutaan paljon ihan vain niin, että paikalla on yksi lapsi ja vanhempi/vanhemmat.
Anna kummallekin tasan yhtä monta kehua. Esim. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa sanot sen asian/ ne asiat mistä tänään olet ollut iloinen ja ylpeä. Muuten et hehkuta kumpaakaan. Kehu suorituksia, mutta usein myös asennetta, auttamista, ystävällisyyttä.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 08:58"]
Anna kummallekin tasan yhtä monta kehua. Esim. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa sanot sen asian/ ne asiat mistä tänään olet ollut iloinen ja ylpeä. Muuten et hehkuta kumpaakaan. Kehu suorituksia, mutta usein myös asennetta, auttamista, ystävällisyyttä.
[/quote]
Ai kun lapsi kertoo voittaneensa koulujenvälisissä urheilukisoissa ei häntä saa silloin kehua? Vasta nukkumaanmennessä saa kehaista? Outoa minusta...
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 08:58"]
Anna kummallekin tasan yhtä monta kehua. Esim. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa sanot sen asian/ ne asiat mistä tänään olet ollut iloinen ja ylpeä. Muuten et hehkuta kumpaakaan. Kehu suorituksia, mutta usein myös asennetta, auttamista, ystävällisyyttä.
[/quote]
Ai kun lapsi kertoo voittaneensa koulujenvälisissä urheilukisoissa ei häntä saa silloin kehua? Vasta nukkumaanmennessä saa kehaista? Outoa minusta...
[/quote]
No ei varmaan orjallisesti tarvi ohjetta noudattaa, mutta vinkin hyvä puoli on se, että kumpikin tietää saavansa positiivista palautetta ja itse huomaat ja tiedät, että annat posittiivista palautetta yhtä paljon. Saa käyttää, ei oo pakko..;)
Suorituksista kehumisen sijaan panosta keskusteluun. Miltä tuntui? Mitä ajattelit? Oletko itse tyytyväinen? Opitko uutta? Mikä oli vaikeaa? Voi olla monin tavoin hedelmällisempää kuin jatkuva hyvä, hyvä! Se on vaan vanhemmille helppoa sanoa, että miten hieno piirustus kuin kuunnella ja ottaa selvää lapsen mietteistä.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 22:39"]
Olen sitä mieltä että mennään perse edellä puuhun, jos lasta kehutaan jatkuvasti osaamisestaan. Kyllä lasta tulisi kehua hänestä itsestään, ja molemmissa on varmasti tasan yhtä paljon siinä lajissa kehuttavaa! Ei ole mitenkään suositeltavaa pönkittää lapsen itsetuntoa onnistumisten kautta, siten tehdään ylisuorittajia tai epäonnistujia. Anna heidän puuhata ja touhuta, kiitä, kehu siitä että ovat mitä ovat: reippaita, suloisia, rakkaita, ja vaikka eivät aina olisikaan. Lapsi ei kasva luuseriksi ja lakkaa yrittämästä vaikka häntä ei jatkuvasti nostaisi taitojensa takia korokkeelle.
[/quote]
Minusta taas on naurettavaa jos lasta ei enää saisi kehua jos hän tekee jotain hyvin. Tietenkin lasta kehutaan myös hänen kaikenlaisesta ihanuudestaan, mutta pitää osaamisestakin saada kehua.