varatun naisen ihastus

noniin... eli elän avoliitossa ja meillä on miehen kanssa kaksi lasta. ollaan oltu miehen kanssa kuutisen vuotta yksissä, ja todennäköisesti tullaan olemaan vastakin. semmonen kuitenkin kaihertaa jonkin verran kun tuli ihastumisen tunteita ystävää/kaveria kohtaan. kaveri siis on mies.

alunperin tunnetaan koulusta, oltiin samalla luokalla ja tutustuttiin vuosien kuluessa. sillon jo tuntui kovasti hyvältä jutella tämän miehen kanssa, sanotaan vaikka jaakoksi. molemmat kuitenkin seurusteltiin niihin aikoihin, joten ei tullut mentyä flirttiä pidemmälle. itselle tuli ero ensin. käytiin paljon juhlimassa ja eräänä yönä jaakon mennessä kotiinsa narahti tyttöystävä sängystä exänsä kanssa. syyksi sanoi että hänestä minä ja jaakko pidimme peliä hänen selkänsä takana. mitä nyt ei loppujen lopuksi ollut nimeksikään, kovin viatonta silmiin katselua ja merkittäviä hymyjä, koskaan ei edes puhuttu meistä ja tunteista mitä oli.

no, joka tapauksessa jaakko näytti ovea tälle tytölle ja halusi olla omissa oloissaan jonkin aikaa. ei nähty toviin ja sinä aikana itse tapasin avomieheni. rakkaus lähti ensisilmäyksestä. aika elokuvaa, mutta niin se meni. seuraavan kerran kun kuulin jaakosta, se oli lähinnä ilmoitusasia. hän päätti muuttaa opiskelemaan lisää toiselle paikkakunnalle. nopeasti nähtiin ja uudesta onnesta soikeana sanoin heipat ja pidetään yhteyttä. eipä pidetty. oltiin avomiehen kanssa kuin paita ja peppu.

vuodet vieri ja lapset tuli. nyt sitten jaakko muutti takaisin kaupunkiin. sovittiin nostalgisesti että nähdään. oltiin tärkeitä toisillemme aikoinaan, parhaat ystävät silloin. no, nähtiin. ja kylläpä pääsin pinteeseen. muistin nimittäin miten hyvältä tuntuu olla yhdessä. miten ihanaa on kun joku kuuntelee ja ymmärtää niin hyvin että täyttää lauseet. niin nolostuin etten saanut enää katsottua silmiin tapaamisen loppupuolella. mietin näkyykö kovinkin selvästi nämä tunteet kun muutkin mietteet tuntuu olevan ilmiselvät. hyvässä hengessä puheltiin mitä meille kuuluu nykyään. minulla perhe, jaakolla ei. mikään järkyttävä yllätys tämä ei tietysti ollut, ei nimittäin ole mikään varsinainen komistus kyseessä. pienehko mies ja jokseenkin ujo. hassu juttu miten silti sai sydäntä sykäytettyä, ja suoraan sanoen jotain muutakin...

nyt sitten on miettimisen aika. mitä tehdä asialle? luonnollista kai tämmöinen ihastuminen on. ja mitään perustavanlaatuista en aio tehdä. niin kuin että jättäisin mieheni ja perustaisin perheen jaakon kanssa. ei tule kuuloonkaan. kuitenkin sitä tulee väkisinkin mietittyä että pitäisikö enää nähdä kun tietää miltä itsestä tuntuu. vai onko se turhan dramaattinen päätös? pitäisikö olla samaan malliin kaveria kuin aiemminkin? nyt lisänä ihastukseen on seksuaalinen veto, jota ei aiemmin todellakaan ollut. ihastumisethan tahtoo haihtua ajan myötä, mutta miten pitkään siinä menee? en aio kertoa avomiehelle tästä, koska voin kuvitella että se vain loukkaisi. enkä halua puhua jaakon kanssa tästä, ettei tule väärää kuvaa asiasta. vakavaahan tästä ei tule. miten pitkälle voi mennä ystävyyden nimissä? pettää en halua, ainakaan järjen mukaan. tunteet sitten on toista mieltä. keho huutaa miten se haluaa haluaa haluaa.... mieli kuvittelee kaikenlaisia kohtaamisia jotka kaikki päättyy eläimelliseen seksiin. ja se tuntuu hyvältä.

millä päästä tästä ihastuksesta eroon? pitäisikö katkaista välit tuoreeltaan? vai ollan niin kuin ennen oltiin ystäviä ja odottaa että se menee ohi?