Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni viiskymppiseksi!
25.07.2013 |
Ja olen hätäisesti 30-vuotias. Olen ensimmäisen vauvan kanssa kotona, en liiku, syön usein mitä sattuu, olen koko ajan väsynyt ja jotenkin kivulias (niskat, selkä, jalat, päänsärkyä...). Tavallista?
Vauva heräilee muutaman kerran yössä ja vaatii tietysti hereilläollessaan huomiota jatkuvasti muttei muuten ole mitenkään erityisen vaikea vaan ihan iloinen vauveli.
Kai tästä nousee? Ennen vauvaa liikuin paljon ja söin järkevästi, voi että kun pitäisi ryhdistäytyä. Míeskin on reissuhommissa joten ei sitä omaa aikaa kovin paljoa ole, liikkumaan pääsystä on hetken vielä ihan turha haaveilla...
Missä vaiheessa elämä helpottaa? :)
Kommentit (6)
Tulin katsomaan miltä se 50v olo pitäisi olla, mutta tuota se ei ole. Onneksi ei ole pientä vauvaa, en jaksaisi. Minusta tuo kuulostaa ihan pienen vauvan äidin elämältä.
Liikkumaan pääsee kun laittaa vauvan vaunuihin ja lähtee lenkille, kun vauvalle tulee joku rytmi ja oppii elämä helpottuu, viimeistään muutamassa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla oli tuollaista kolmannen lapsen syntymän jälkeen, tuntui, että olen niin jäykkäkin, että kävelin kuin rollaattorilla kulkevat vanhukset. eipä siihen kauan mennyt, että pääsi taas jaloilleen. liikkuminen ja ruokailun järkevöittäminen varmasti vievät väsymystäkin, vaikka toki sitä aiheuttaa vauvan valvominenkin. tosin olen sitä mieltä, että jos on tunne, että tarvitsee enemmän lepoa kuin liikkumista, niin sekin täytyy vain tehdä.
Sitten sinun itsevarmuutesi ja itsetuntosi on huipussa, hyvä! Mutta miksi et liiku ja syö kunnolla.....
No sanotaan sitten, että tuntuu kuin olisin vanhentunut 20 vuotta vuodessa.
Ai miksi en liiku kunnolla :D Mihin ihmeeseen mä tuon lapsen laitan? Liikuin 20 vuotta kunnolla, urheilin ja kilpailin joten voi olla, että kevyt identiteettikriisi riivaa. Kun katson itseäni peilistä voin tosiaan todeta että vieraalta näyttää :) Pitäiskö sitä tunnetta hävetä? Pitäisikö olla yhtä itsevarma kuin ennen? Voisin kuvitella että samantapaisen "kriisin" voisi kokea, jos saisi 30 raskauskiloa. Siinä mielessä luojan kiitos, että sain vain 2 :D Käyn välillä kärrykävelyllä ja ulkoillaan, mutta en vaan koe sitä oikeasti liikunnaksi. Ajanvietettä.
Vali vali, että kuulostan kamalata. Täytyy sanoa, että v-i-h-a-a-n tätä olotilaa, toivottavasti elämään saa jonkinlaisen rytmi piakkoin.
Ei tarvitse liikkua ihan niitä määriä, mitä ennen liikuit. Mutta kun vauva nukkuu päiväunia kotona, tee olohuoneen lattialla kuntopiiriä: punnerruksia, vatsa- ja selkälihaksia, kyykkyjä. Ja kunnon venyttelyt. Ja useasti vaunujen kanssa reippaalle kävelylle, niin että saat pienen hien pintaan.
Ei se elämä koskaan helpotu, jos et sitä itse helpota.
Mistä tiedät miltä viiskymppisestä tuntuu? Järkevämpää on jos viiskymppinen sanoo tuntevansa itsensä kolmekymppiseksi, koska siitä hänellä on kokemusta.