Nettituttavuuksista kokemuksia? Kuinka nopeasti

up

up

Tietysti ne vihjailee siitä seksistä, eihän ne muuta haekaan. Mun mielestä hälytyskellojen on syytä soida alusta asti, suurin osa kuitenkin on niitä karseita tapauksia, varattuja ja pimpulin perässä juoksijoita.

no mulla on netti tuttu ollut nyt varmaan vuoden... seksiä on mietitty, mutta olen sanonut että harkitsen vieläkin... meillä sama kiinnostuksen aihe elämässä. Ei olla tavattu. Asutaan suht lähekkäin kuitenkin. On ollut todella antoisaa kirjoitella. Ollaan kirjoiteltu melkein päivittäin viikolla. Seksissä mennään mun ehdoilla ja sitä en ole kyllä luvannut.

Luotamme toisiimme, tiedän miehestä asioita jotka pilaisivat hänen elämänsä jos tulisivat julkisiksi ja hän tietää minusta myös asioita... mutta kun on sokea luottamus niin pärjätään. Mies ei pitkään aikaan tiennyt edes oikeaa nimeäni ja vahingossa sen paljastin...

Ok, aika rauhallista etenemistä siis. Itse törmäsin kivaan mieheen, ja hän haluaisi soittaa. Meilissä on synkannyt kyllä tosi hyvin. Hän asuu niin kaukana, että tuskin tulee pyörimään ovelle. Eikä ole vihjaillut seksistä, kuin yhden kerran ja aika siististi, menee ihan huumorin piikkiin. On kertonut nimensä, työnsä, harrastuksensa.. ja kyllä minäkin omani. Tuntuu tyhmältä valehdella, koska ei ole mitään salattavaa. 

Mies vaikuttaa ihan fiksulta, on hyvässä duunissa jne. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, millainen sekopää voi silti olla. 

Ap

Mä kannatan aika pikaista tapaamista jossain julkisella paikalla. Kirjoittaessa toisesta muodostaa mielikuvan, joka ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa.

Sinuna hankkisin prepaidin (jos oman numerosi perusteella nimesi ja osoitteesi saa selville etkä halua niitä kertoa). Sopikaa kuitenkin treffit aika pian vaikka jonnekin kahvilaan, sittenhän sen näkee kiinnostaako oikeasti. Jos asutte eri paikkakunnilla, sopikaa tapaaminen vaikka puolimatkaan niin molemmat on "puolueettomalla maaperällä".

Kyllä minusta kannattaa tavata aika nopeasti, jos tavoitteena on että nettituttavuudesta voisi kehittyä jotain muuta. Jos sen sijaan haluatte vain vaihtaa ajatuksia ja kirjoitella, niin mikäs siinä.

Varotoimenpiteet on tietysti tarpeen, mutta ei netti kuitenkaan niin muusta elämästä erillinen alue ole. Vai kuinka moni hankkii baarista tapaamansa miestä varten prepaidin, ei paljasta osoitetaan tai puhelinnumeroaan jne.. Aika vähäisellä tuntemisella niitä tietoja annetaan muille ihmisille kuitenkin.

Se on hyvä, että mies on kertonut nimensä ja työpaikkansa, mä ainakin googlailisin vähän että vaikuttaako pitävän paikkansa. Ja ekat tapaamiset julkisille paikoille, niin kuin aina tuntemattomien kanssa.

Äkkiä tapaaminen, ettei käy niin että ihastuu fiktiiviseen henkilöön.. Siitä myös tietää tulleensa peteyksi jos tapaaminen siirtyy aina eteenpäin ja eteenpäin mitä kummallisimmista syistä.. nim. kokemusta on ;)

No kyllä näyttää pitävän paikkansa, ja sähköposti ja numerokin on työpaikan, eli aika avoimin kortein pelaa. Joo, jos tavataan, niin toki jossain julkisella paikalla. Mutta onko tapana esim. soitella ensin..? Onhan se kivempi puhua kuin kirjoittaa toisaalta. 

Ap

Siis puhutaanko nyt nettituttavuuksista vai nettideiteistä vai mistä? Onko siis päämääränä ystävyys vai rakkaussuhde? Silloin varmaankin haetaan erilaisia "hälytyskelloja" yms.

Minulla on paljon nettikavereita, enkä kyllä kenenkään kanssa keskustele mistään seksistä. Valtaosa nettikavereistani on tosin naispuolisia, ja ovat siis tosiaan kavereita. Ystäviä. Vanhimmat ystävät ovat 10 vuoden takaa, ja heidät olen livenä tavannutkin useamman kerran.

Joitain ikäviä kokemuksia on ollut, mutta sanoisin, että hälytyskellot on helpompi tunnistaa jälkikäteen kuin etukäteen. Todellisen karvan näkyminen netin kautta tuntuu kestävän vähintään vuoden. Tosin näissä epämiellyttäviksi paljastuneissa tapauksissa ON aiemminkin ollut ajoittain jotain ahdistavaa, mutta olen järkeillyt sen aina pois, en ole osannut ajatella oikeasti "vaistoavani" jotain todellista epämiellyttävää netin välityksellä. Nykyään luotan vaistoihini enemmän. Jos "jokin" kertoo minulle, etten halua olla tämän nettituttavuuden kanssa kavereita, uskon sitä "jotain". (Huom: en tarkoita sitä, että joku nettituttavuus vaikuttaa ärsyttävältä tms. Monesti ärsyttävät ihmiset ovat paljastuneet aivan ihaniksi, kun tutustuu lähemmin. Mutta tarkoitan epämääräistä ahdistavaa tunnetta, joka joistain ihmisistä tulee. Se ei ole koskaan tullut turhaan.)

Yksi iso hälytyskello: jos ihminen kertoo sinulle kaikki elämänsä suurimmat traumat liian pian ja kirjoittelee pitkiä viestejä joka ikinen päivä, tuttavuus voi olla kehittymässä huonoon suuntaan. Näin minun kokemukseni.

Tuo tahtihan ihan riippuu siitä, mitä on hakemassa. Mä uskon kyllä siihen, että se kohtaaminen kertoo ihan tarpeeksi - mutta sitä ennen kiinnostus kannattaa herättää muutamalla sähköpostilla.

Ihan pelkkä "moi. nähtäisiinkö?" ei toimi, ainakaan mun kohdalla. Mutta noille miehille kannattaa antaa mahdollisuus, monetkaan eivät ole mitään ruunepereja mutta silti ihan hyviä tyyppejä.

Jotkut hakee ihan vaan eroottista kirjoitteluseuraa, siihen lähdin itsekin mukaan. Sitten alkoi tulla tarinaa muustakin. Pahimmat vonkaajat kannattaa jättää huomioitta.

Prepaid ei ole niin iso panostus, sulla on kuitenkin joku vanha kännykkäkin johon saat sen laitettua. 

Oma tarina: kirjoittelin netissä, sovin tapaamisia ja sitten... tuli vastaan se, josta tiesin jo heti, että anonyymit sähköpostiosoittteet ja nimettömät numerot on turhia. Mutta ne varotoimet oli silti ihan tarpeen, koska siihen prepaidiin yksi epätoivoinen lähetteli viestejä vielä monta kuukautta...

Sitä saa edetä ihan sitä tahtia, miltä tuntuu. Kunhan pitää tietyt varovaisuussäännöt mielessä (mm. rekisterinumeron perusteella selviää aika paljon asioita, kannattaa liikkua julkisilla jos mahdollista)  ja varautua stalkkereihin, kaiken varalta, ja tärkeintä: arvosta itseäsi sen verran että tiedät mihin kannattaa suostua. Arvosta toista myös, jos tuntuu että kipinää ei ole, niin sano se.

Et ole huono nainen, jos käyt kahvilla useammankin kanssa. Suosittelen. Hyvät treffit on aina onnistunut asia, ja huonoista saa parhaimmillaan hyvän tarinan. Monille asioille voi nauraa jälkeenpäin.

Meidän tarina:

Chattailtiin yhdellä palstalla, jossa vonkaajia riittää. Jotenkin keskustelu alkoi ikään kuin ohimennen, ja oli paljon kaikenlaista juteltavaa, tosi hyvin kävi yksiin, eikä mitään kupppikokojen uteluita tosiaan ollut. Juteltiin varmaan kuutisen tunti pitkälle yöhön, ja päätettiin, että nyt pitää tavata mahd pian ette, tule just noita toisesta omistuisen haavekuvan muodostamisia. Treffit julkiselle paikalle siis ylihuomiseksi. Nähtiin, kai ihastuttiin tosissaan, ja pari tuntia pussailua autossa (oltiin kuitenkin lähes kolmikymppisiä, mutta näin se meni...). Sitten toisella oli muuta menoa, joten ei voitu nähdä viikkoon, mutta sen jälkeen yökylään. Puoli vuotta, niin ostettiin yhteinen asunto. Nyt seitsemän vuoden päästä kaksi lasta.

Eli siis etsimällä etsien ei osunut kohdalle, vaan silloin kuin vain aluksi juteltiin "lämpimikseen", se oli menoa. Kumpikaan ei pelannut mitään pelejä.

Puhutaaks tässä nyt deittipalstailusta vai ihan muustakin? No mä tapasin vuosi sitten ekan kerran ihmisen jonka kanssa olen eräällä harrastus/elämäntapafoorumuilla heitellyt ajatuksia muutaman vuoden. Hän ehdotti tapaamista. No peli oli selvä ensi katseesta, puoli tuntia niiin hotelli olii varattu, seuraava yö niin rakkaus oli jo syttynyt. Tai syttyihän se jo varmaan parin vuoden aikana sillä foorumilla, joka siis ei ole mikään deitti- tai seksifoorumi. Tietäneekä tuo vieläkään minun kuppikokoa, ei oo kysyny...

Kannattaa lukea myös tuo ketju : miten teitä on mies yrittänyt huijata treffeillä

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 11:37"]

asiat ovat edenneet? Eli jos olette alkaneet kirjoitella, niin kuinka pian olette vaihtaneet sähköposteja, numeroita, tavanneet..? Entä mikä on saanut hälytyskellot soimaan? Onko normaalia, että miehet vihjailevat melko pian jotain seksiin viittaavaa? Minkä pitäisi herättää epäilyksiä?

T. Deittipalstojen noviisi 

[/quote]

1pv - 6 kk

[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 15:12"]

No kyllä näyttää pitävän paikkansa, ja sähköposti ja numerokin on työpaikan, eli aika avoimin kortein pelaa. Joo, jos tavataan, niin toki jossain julkisella paikalla. Mutta onko tapana esim. soitella ensin..? Onhan se kivempi puhua kuin kirjoittaa toisaalta. 

Ap

[/quote]

Ehdottomasti kannattaa soittaa ensin. Puhelimessa voi nimittäin selvitä, ettei edes halua tavata koko ihmistä.

Itse en vaihda numeroita ollenkaan, vaan sovin tapaamisesta netin kautta. On nimittäis sellaista seurakuntaa välillä liikkeellä, ja mitää prepaideja en tämän vuoksi ala hankkimaan. On sitä ennen vanhaankin ilman kännyköitä treffattu.

Pahimmat kilikellot on soineet, kun deitti kysyi kuukausipalkkaani. Rahasta puhuminen muutenkin (oman varallisuuden esiintuominen tai köyhyyden ruikuttaminen) on epähienoa. Tietty pyynnöt edes pienestä rahalainasta kannattaa laittaa epäilyttävän piikkiin. Tosin olin mä kerran treffeillä kaverin kanssa, jolla ei ollut yhtään käteistä - joten maksoin narikat. Ja se treffikumppani on kyllä sen jälkeen maksanut muutamankin illan (terveiset vaan kotiin oma mussukka)

Toinen, muuten vaan molopää, jonka mielestä tapaamisella ei edetty tarpeeksi nopeasti, alkoi inttää, syönkö pillereitä. Että tarviiko hänen käydä ostamassa kumeja vai ei. No se oli selkeä vinkki siitä, että tiesin häipyä paikalta.

Ja sellainen, että kumpikaan ei oikein pysty keskittymään toiseen... ei se siitä sen kummemmaksi muutu.

Joo, ja aseharrastuksesta puhuminen oli myös hieman epäilyttävä piirre. Mun suvussa on kapiaisia, mutta nekään ei tuo pyssyjään noin yleensä esille.

Myös se, että on ihan säälipallo jonka kaikki entiset on olleet hirveitä syöjättäriä jotka eivät ole muuta halunneet kuin hyötyä tästä miehestä - juokse. Ja vähän riippuu taustoista, mutta äidin kanssa asuvaa miestä en ihan vakavalla mielellä katselisi. Enkä sellaista, joka on niin rikas että ranteet notkuu, mutta ei tarjoa edes sitä kahvia.