Äiti pahoinpiteli 1-vuotiasta adoptiolasta – ”En tuntenut kiintymystä”

Ja miksi pitää pahoinpidellä?! Pyytäisi itse apua eikä purkaisi pahaa oloaan pieneen lapseen.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:19"]

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/09/1809401/aiti-pahoinpiteli-1-vuotiasta-adoptiolasta---en-tuntenut-kiintymysta

luulisi, että adoptiosäännöt on niin tiukat, ettei näin pääsisi käymään :( 

[/quote]

Valitettavasti niilläkään adoptiota järjestävillä ihmisillä ei ole kristallipalloa josta tulevaisuuteen näkisi. 

Tämä on se syy, miksi itse en ole halunnut adoptiolasta vaikka olen jäämässä lapsettomaksi. En nyt varmaan pahoinpitelisi ketään lasta, omaanikaan, mutta kun rehellisesti tarkastelen omaa luonnettani läpivalaisemalla siitä pimeimmätkin nurkat,. pidän mahdollisena etten pystyisi emotionaalisella tasolla samaan kuin biologisen lapsen kanssa. Tai venymään samalla tavalla "mahdottomiin". Moni adoptiovanhempi pystyy, omalla kohdallani en pidä asiaa lainkaan varmana.

Adoptioprosessissa varmistetaan että adoptiovanhemmat näyttävät hyvältä paperilla. Tämä taas ei kerro heidän mielenterveydestään mitään.

Miten yksinelävä, vielä lisääntymisiässä oleva naisihminen on saanut adoptiolapsen? Luulin, että adoptioprosessi on todella pitkä, syyt adoptioon punnitaan perusteellisesti, suositaan perheitä, joissa molemmat vanhemmat.

Onko tässä lapsi "ostettu" rahalla tai asemalla? Eipä juuri herunut äidillisiä tunteita lapsiparkaa kohtaan. Törkeä tapaus!

äh no adoptioäiti on äiti siinä missä muutkin. Ei kukaan tiedä ihan varmaksi miten kokee lapsen hoitamisen ja vastuun lapsesta, ja adoptioprosessiin liittyy vielä paljon enemmän niitä vierauden kokemuksia. Kyllä on maailma väärällään lapsia pahoinpiteleviä biovanhempiakin.

Voi pientä kultaa...Itku tulee lapsen puolesta. Onneksi pikkuinen on päässyt uuteen perheeseen. Voi olla että adoptiovanhemman on vielä vaikeampi hakea apua kuin biologisen vanhemman. Tulee varmaan tunne että kun on leikkiin ryhtynyt niin leikki on kestettävä millä hinnalla hyvänsä.

Voi lapsiparkaa. Toivottavasti hänen on nyt hyvä olla uudessa perheessä.

Tämä nainen ei ollut ilmeisesti harkinnut adoptiota ihan loppuun asti. tulee mieleen, joku muka-maailmanparantaja, josta oli vaan siistii adoptoida joku "raukka lapsi". kappas, kun arki ei sit ollutkaan niin helppoa, mutta ylpeydestä ei hakenut apua, vaan antoi tällaisen puolen tulla itsestään esiin. Lapsella on nyt onneksi varmaan kypsät vanhemmat... Tavallaan säälin tätä nuorehkoa adoptioäitiä, joka tunsi itsensä niin huonosti, että mokas alunperinkin noin. Nyt sitten edessä taatusti vuosien terapia äitiyden traumasta jne. Tämä kuvaa jotenkin pelottavan hyvin kliseistä karikatyyriä itsekkäästä pääkaupunkilais-sinkkunaisesta, joka on tottunut siihen, että kaikki pyörii hänen ympärillään.

Eikö tämä ollut adoptoinut lapsen Afrikassa, ei siis Suomessa.