Onko normaalia ettei mies näytä koskaan tunteitaan?

Ei se tarkoita etteikö miehesi rakastaisi sinua.

Meillä ei mies ole 19 vuoden tuntemisen aikana koskaan eikä milloinkaan leperrellyt tai katsellut kuola valuen mua silmiin. Sen sijaan hän osoittaa tunteensa pienillä teoilla kotona arjessa.

Eikä kyllä koskaan raskaana ollessani silitellyt mahaani. Silti yhdessä olemme olleet kohta 20 vuotta eikä loppua näy :-)

Ei kaikilla tarvitse olla sitä elokuvista opittua "rakkautta" eivätkä kaikki vaan osaa näyttää tunteitaan! Uskokaa jo.

Ei kaikki ole sen tyyppisiä että lepertelisi tai kehuisi kauheasti. Se ei todellakaan tarkoita ettei rakasta. Meillä on onneksi kumpikin sellaisia rationaalisia introvertteja ettei kaivata sellaisia ulkoisia rakkauden näyttöjä niin juurikaan.

Eikä varsinkaan tunteista puhumista, ei hitto muistan entisistä suhteista kuinka tympeää paskanjauhantaa se oli. Jos tunteet ei johdu toisesta, niin miksi niitä toisen päälle kaataa, käsittelee itse. Jos taas johtuu toisesta, niin on parempi puhua siitä asiasta joka ne aiheuttaa (esim. saa liian vähän seksiä tai mies ei tee osaansa kotitöistä) kuin alkaa tunne-elämäänsä läpikäydä.

Meitä ihmisiä on niin erilaisia, ja tuossa asiassa ei kyllä ihminen kauheasti muutu ajan kanssa.

Seurustelin joskus miehen kanssa, joka leperteli, kehui ja suitsutti rakkauttaan ja halusi keskustella tunteista. Siis varmaan juuri sellaista käytöstä mistä niin monet naiset unelmoi!

Ja mitäs minä: jätin miehen. En kestänyt sitä siirappia, alkoi ällöttämään.

Nyt kumppanina järkimies, joka ei turhia kehu eikä puhu rakkaudesta. Tekee juuri niitä pieniä tekoja ja näin on ihan paras mulle :-)

Voisitko ilman syyttelyä ja ihan vaan vilpittömäsi kysyä hyvänä hetkenä: Miltä sinusta tämä raskaus, isäksi tuleminen ja vauvan saaminen tuntuvat?

Eikö kumppaniksi kannattaisi valita henkilö, joka olisi edes lähellä sitä ihmistä, jota itse haluaa? Kannattaako tehdä lapsia ihmisen kanssa, jossa on jokin noin isosti ärsyttävä tekijä?

Kuule, luultavasti parempi noin. Mun lasteni isä ei myöskään leperrellyt mulle tai taputellut mahaa tms. Sitten kun vauva jo potki, saattoi silloin tällöin laittaa käden mahan päälle ja naurahdella hämmentyneenä kun kantapää rummutti kättä vasten, mutta ei mitään siirappia siis.

Olimme yhdessä liki 20 vuotta.

Kaveri odotti samaan aikaan, ja mä kadehdin sitä. Sen mies hieroi jalkoja, paijasi, lässytti, silitteli massua, teki kaiken mahdollisen ja mahdottomankin, osteli koruja, kehui mahan kaunista pyöreyttä jne. Erosivat ennen kuin vauva täytti 1 v.

Ei se ole rakkaudettomuutta jos ei koskettele jne.... me ilmaisemme rakkauttamme eri tavoin, koskettelu yms on sinun käsitys rakkaudesta.

Suuri virhe parisuhteessa on olettaa että toinen toimii niinkuin minä toimin tai että niinkuin että minä haluisin. Et pety toiseen vaan omiin odotuksiisi

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 02:01"]

Olen raskaana, mies ei koskaan silittele mahaa, eikä luo lempeitä katseita minuun kuten olen nähnyt joittenkin miesten tekevän vaimoilleen. Ei halaa, ei pussaa, ei puhu tunteistaan koskaan. Tunnetta ei ole häneltä missään asiassa. vauvoille ei lepertele, eikä helly mistään.

Nuorempana ja suhteen alussa oli jonkinlaista läheisyyttä havaittavissa mutta ei enää, eikä silloinkaan sanottavasti. Kaikessa hänellä on vain se järki etusijalla.

Rakkaudettomuus on loppujen lopuksi ehkä kamalin tunne.

[/quote]

NIin vai kannattaisiko välillä tarkastella niitä omia kriteerejä?? onko viat aina siinä toisessa? millä ominaisuuksilla on oikeasti merkitystä

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 11:07"]

Eikö kumppaniksi kannattaisi valita henkilö, joka olisi edes lähellä sitä ihmistä, jota itse haluaa? Kannattaako tehdä lapsia ihmisen kanssa, jossa on jokin noin isosti ärsyttävä tekijä?

[/quote]