Minusta valehtelu on varastamista

Minä laittaisin valehtelun otsikon "väärän todistuksen lausuminen" alle.

Sitähän se on kun asiaa miettii. Ja huijaamista.

Mutta todellinen idiootti on se valehtelija, hän se siinä menettää kun valheet paljastuu.

Mua vituttaa valehtelijoissa se, että he kuvittelevat olevansa älykkäämpiä kuin muut. Eli koska ihmiset haluavat uskoa mitä joku sanoo, se tekee heistä tyhmempiä tämän valehtelijan mielestä. Lisäksi he sotkevat rehelliset ihmisetkin mukaan valheisiinsa ja omiin ongelmiinsa. Inhoan olla osa jonkun ongelmaa. 

Hyvin sanottu! Valehtelu on toisten aliarvioimista.

Tunnen yhden elämäntapa-valehtelijan joka keksii mitä omituisimpia tarinoita toisista ihmisistä. Näitä sitten levittelee ympäriinsä ja ilmeisesti itsekin uskoo omiin satuihinsa. Hän on myös narsistinen persoona eli manipuloi ihmisiä toimimaan oman tahtonsa mukaan ja on hyvin kiero persoona.

Mutta missä se raja menee, ei yksikään ihminen puhu 100-prosenttisen totta aina?

Valehtelu on usein hyödyllistä ja joskus tarpeellista. Valehtelu on yhtä luontevaa kuin toden puhuminenkin. Ei toinen ole itsessään toista parempaa.

Se on myös oman edun tavoittelua. 

Rumaa ja inhottavaa. 

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 17:27"]

Mutta missä se raja menee, ei yksikään ihminen puhu 100-prosenttisen totta aina?

[/quote]

Kiinnostaisi miinuspeukuttajan kommentti: oletko eri mieltä, väitätkö, ettei suustasi koskaan pääse edes valkoisia valheita? Jos niin väität, valehtelet :)

Ja miksi pitää miinuspeukuttaa pelkkä kysymys? Haluaisin oikeasti kuulla sen, missä mielestänne menee raja siinä, millainen ei-toden puhuminen on hyväksyttävää ja mikä taas ei.

Lasteni isä valehteli minulle vuosia. Ja todellakin tunnen että hän varasti ne vuodet minulta. Jos olisin tiennyt totuuden olisin elänyt aivan eri lailla. Se jonka mielestä valehtelu on hyödyllistä ja tarpeellista vois kyllä katsoa peiliin, että onkos kaikki ihan kunnossa siellä pääkopassa.. Kyllähän joskus joku pieni valhe säästää paljolta, mutta pääsääntöisesti itseään ja toista kunnioittava ihminen ei valehtele, koska hänellä on varaa olla sellainen kuin oikeasti on.

Jos kaverini on käynyt kampaajalla ja itksee epäonnistunutta kampausta ja valehtelen että ei se niin kamala ole (vaikka oikeasti näyttäisi mieletsäni täysin kammottavalta) halutessani lohduttaa kaveria niin keneltä varastan? Lapseni halusi ilahduttaa minua synytmäpäivänäni ja leipoi minulle pienen annoskakun. Maistui kammottavalta, keneltä varastin kun valehtelin että oli hyvää?

Mä olen tehnyt kumpaakin ja voin sanoa, että ei pidä paikkaansa. Varastaminen tuntuu jälkikäteen miljoona kertaa pahemmalta, se katumus ja pelko siitä että jää kiinni. Valehtelu taas usein helpottaa.

Toisten täytyy valehdella kun eivät haluamaansa rehellisin keinoin muuten saisi.

On valheita ja valheita. Monien valkoisten valheiden tarkoitus on olla pahoittamatta toisen mieltä eikä viillä tavoitella omaa etua. Monien "tavallisten" valheiden tavoite taas voi olal ihan päinvastainenkin.

Haluatteko muka todella että kaikki valehtelu lopetettaisiin? Että jokainen sanoisi brutaalin rehellisesti just tasan tarkkaan sen mielipiteensä vaikka toisten ulkonäöstä, ruuanlaittotaidoista lapsen piirustustaidoista?

Joskus ihminen heittää v.s valkoise valheen, se on joissakin poikkeus tapauksissa ymmärrettävää, mutta jos siitä tulee tapa niin huono asia.

Minullekkin tulee todella kurja olo jos joku valehtelee. Valehtelija jää joskus kiinni ja sen jälkeen ei enää tideä mitä pitää uskoa ja mitä ei. "Anoppi" jäi kiinni valheesta minulle juuri ja en tiedä mitä ajatella. jos ei halua jotain kertoa niin kannattaa ennemmin vaihtaa puheenaihetta taikka yrittää selitää jotenkin luovien. Minulle oli toinen henkilö kertonut miten asia oli ja tuli todella kumma olo.

Jos haluaa rakentaa ihmisuhdetta ja pitää sitä yllä valheet tuhoavat sen.

Aivan, ei ole sellaista asiaa kuin vain yksi valhe.

Sitä alkaa epäillä kaikkea mitä kyseinen henkilö on sanonut ja tehnyt.

Auttaako anteeksi pyytäminen?

Jos se on vilpitön, ehkä.

Minulle eräs hlö valehteli 2v systemaattisesti. Sanoin, etkö ole edes anteeksi pyyntöä 

minulle velkaa? Suuttui silmittömästi ja sanoi "en ole sinulle velkaa mitään".

Kannattaa kuunnella sisintään/vaistoaan.

Se ääni usein oikeassa.

Sitä ehkä HALUAA uskoa, mutta ei kannata. Sinä se "häviät" asian tullessa julki.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 17:36"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 17:27"]

Mutta missä se raja menee, ei yksikään ihminen puhu 100-prosenttisen totta aina?

[/quote]

Kiinnostaisi miinuspeukuttajan kommentti: oletko eri mieltä, väitätkö, ettei suustasi koskaan pääse edes valkoisia valheita? Jos niin väität, valehtelet :)

Ja miksi pitää miinuspeukuttaa pelkkä kysymys? Haluaisin oikeasti kuulla sen, missä mielestänne menee raja siinä, millainen ei-toden puhuminen on hyväksyttävää ja mikä taas ei.

[/quote]

...ei vain tule vastausta. Aika tekopyhää minusta miinuspeukuttaa tällainen kommentti.

Ymmärrän aloittajan pointin, enkä voi sietää epärehellisiä ihmisiä, mutta raja on häilyvä. Ihmisillä on taipumus selittää asiat itselleen parhain päin ja siinä teistä puhtoisimmaltakin totuus välillä taipuu. Jos kannattaa sellaista rehellisyyttä, mitä täälläkin peräänkuulutetaan, tuollainen pitää tiedostaa ja hyväksyä itsessään. Vain silloin voi myös kiinnittää siihen huomiota ja pyrkiä puhumaan totta silloinkin, kun se ei ole ihan helppoa. Nekin valkoiset valheet, joilla suojellaan muita, ei esimerkiksi haluta loukata totuudella, pitää tiedostaa. Joskus siinäkin on viime kädessä todellisuudessa kyse siitä, että halutaan itse välttää epämiellyttävää totuutta, eikä siitä, että sitä toista halutaan varjella.

Itse olen huomannut, että valehtelen joskus vahingossa suojellakseni itseäni. Tällainen tapahtuu silloin kun en luota johonkuhun enkä voi oikein olla sanomatta mitään. Yritän kyllä olla luova ja esimerkiksi huonon kampauksen pystyy kiertämään sanomalla, ettei voi oikein arvioida koska itsellä niin eri maku tms. Monissa asioissa voi sanoa rohkaisevasti vaikka ei valehtele.

Mutta monesti joutuu sellaisiin tilanteisiin, että ei halua kertoa omasta elämästä ja silloin voi olla vaikea olla vain hiljaa. Uteliaat juoruilijat ja muuten pahanilkiset ihmiset ovat hankalia sillä heille en ainakaan halua omia asioitani puhua.

Vastustan valehtelua, mutta valitettavasti valkoisiin valheisiin ja puolitotuuksiin sorrun välillä koska olen pakotettu olemaan tekemisissä ihmisten kanssa joihin en luota.