Kehtaako kukaan tunnustaa että on jossain ihmissuhteessa

kaveruus- tai mies, taloudellisen edun toivossa?



Niin moni tuntuu aina ajattelevan että joku yrittää käyttää heitä hyväkseen, niinkin pienet asiat kuin autokyydit ym.

En voi käsittää sitä ollenkaan, minusta se on halveksuttava tapa ajatella ihmisistä, jos ne jotka aina varovat ettei kukaan vain saa heistä mitään taloudellisesti vain ymmärtäisivät miten PALJON maailmasta menettävät saituutensa vuoksi!!



Itselle ei tulisi mieleenkään käyttää ketään hyväksi, enkä usko että niin tekee kukaan muukaan lukuunottamatta jotain häiriintyneitä rajatapauksia ehkä. Olenko vääärässä?



No, se tunnustettakoon että lapsena kävimme aina leikkimässä yhden toisen lapsen kanssa koska heillä sai aina karkkia. Mutta aikuisena??