Opiskelu hoitovapaalla,kertokaa kaikki kokemuksenne,tietonne ,kiitos =)
Hei,
kuulisin tosi mieluusti kaikkien kokemuksia ja tietoja tästä,etenkin jos on useampi lapsi,niin miten se onnistuu??
Olen siis aikeissa aloittaa jossain vaiheessa tai mahd.pian opsikelut ja mieluiten aikuispuolella(hiukan lyhyempi) monimuotokoul.
miten esim.rahoitus silloin toimii parhaiten?mistä sitä voisi tiedustella,kela sanoi,että opintoraha ja laina ainoat.
juu ja että miehen tuloilla vaan.
mutta entä lapset,kunnal.päivähoitoonko päiviksi vai onko mahdoton koittaa työskennellä ja oppia ja hoitaa lapset ja kotikin samalla,hooh...
tuntuu että on ikuisuus kun olin koulussa viimeksi( 10v.)
enkä tosiaan enää tiedä kyllä mistään mitään.
monesti kuulemma tällä hetkellä räätälöidään opiskelijalle omanlainen se opiskeluhomma,mitä se käytännössä voisi tarkoittaa?
mutta kiitos kaikille,jotka vinkkaavat ihan mitä vaan tietoa tai ajatuksia minulle =0)
Kommentit (3)
Täällä toinen neljän lapsen opiskelijaäiti :) Minä olen tällä hetkellä päätoiminen opiskelija eli päivät koulussa ja illat kotona (läksyjä tekemässä:)) Meillä kaksi vanhinta ovat koulussa ja kahdella nuoremmalla on hoitaja kotona. Saimme hoitajan työllistämistuella ja näin ollen meille jää maksettavaa vähemmän kuin kahdesta lapsesta kunnallisessa hoidossa.
Minulla ei vielä ole mahdollisuutta saada aikuiskoulutusrahaa ja siksi tilanne on siis tylysti se, että minä saan vain perusopintotukea. Opintolainaakin saisin, mutta vielä ei onneksi ole tarvinnut siihen turvautua. Edelliseen tutkintooni sitä jouduin aikoinani ottamaan ja sen olen saanut pois maksettua. Uusi laina ei siis houkuttele. Mutta siis, oikein muita tukia ei tarjolla ole.
Minä en pystyisi tämän katraan kanssa opiskelemaan niin, että yrittäisin hoitaa lapset samalla. Mutta jos sinulla opiskelu olisi monimuotokoulutusta niin se voisi jopa onnistuakin. Riippuen tietysti kontaktiopetuksen määrästä ja ajankohdista. Mutta sitten toisaalta taas, jos on kovin vähän kontaktiopetusta, kotona tehtävää työtä on usein monin verroin enemmän.
Minä en voi muuta kuin kannustaa lähtemään koulun penkille. Itse nautin kovasti omasta opiskelustani, vaikka välillä tuntuu, että vuorokaudessa saisi olla tuplasti tunteja :) Mutta jos en olisi nyt siellä, missä olen, olisin luultavasti loppu ikäni katunut, että en edes yrittänyt.
Meillä siis nuorin on 1v8kk ja minä vakituisesta työstäni tällä hetkellä hoitovapaalla. Tuon hoitovapaan joudun vielä muuttamaan virkavapaaksi, sillä en millään valmistu ennen kuin kuopus täyttää kolme.
Minulla lapsia neljä ikähaarukalla 1v-9v ja tällähetkellä opiskelen ja käyn töissä. Lapset ovat vanhin koulussa, kaksi seuraavaa kunnallisessa pk:ssa ja nuorin yksityisellä pph:lla. Eli saan siis nuorimmasta kotihoidontuen. Hoitopäivät on kuopuksella keskimäärin 4t-6t/pv ja vapaapäiviä tulee keikkaluonteisesta työstä johtuen vaihtelevasti. Joskus ei yhtään kuukaudessa, joskus monta viikkoakin. Kotihoidontuki ei siis yleensä mene ihan kokonaan edes hoitomaksuihin vaan itelle jää siitä hitusen palkan lisäksi. Opintotukea en siis saa.
Itse aloitin opiskelun jo ennen vauvan syntymää ja kun kuopus oli 2vkoa istuttiin jo ekan kerran yliopistolla luennolla. Töihin palasin heti kun äitiysloma loppui. No tarkoitus on vielä jatkaa maisterintutkintoon. Kandin tutkinnon sain juuri valmiiksi. Minä taas toivon ensi syksynä voivani jäädä ihan täyspäiväiseksi opiskelijaksi aikuisopintorahan turvin. Työhistoriaa kun on jo reilu 10v ja vakituinen virkakin on, josta nyt tosin olen virkavapaalla. Itse en pysty monimuoto-opiskelua oikein edes harkitsemaan, koska mieheni työpäivät on aina ainakin 18 asti, joten lapsille pitäisi aina illoiksi löytyä hoitaja, siksi koen helpompana päiväopiskelun. Saadaan sitten illat olla perheen kesken ja kaikilla on hoitopaikka päivisin. Ikääkin on se sen verran, että mielelläni suht nopealla temmolla haluaisin valmistua ja uuteen ammattiin valmistua. Onneksi olen nyt äitiysloman jälkeen saanut jo kerättyä hyvää työkokemusta tulevasta toiveammatistani, että en ihan vihreänä valmistu, kun sen aika on. :)
Minusta ei saa perinteistä kotiäitiä millään, mutta näin ole ollut kaikinpuolin tyytyväinen. Hoitopäivät eivät ole olleet kohtuuttoman pitkät kuopuksellakaan, mutta hoitaja on aina kun tarvitaan!