GAD (Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö) pilaa elämäni

nyky aikana tuohon voisit hankkia helpotusta. Ota vaikka valokuva työhuoneesta kun lähdet pois. Tai video, siis puhelimeen. Siinä näkyy että ovet ja ikkunat on kiinni.

Itse kärsin voimmakkaista pakkoneurooseista, mutta lopulta pääsin niistä eroon. Ne nostelevat vielä päätään mutta pärjään niiden kanssa. Lääkkeet auttavat myös.

Niinno, jos unohtaisin ottaa kuvan/videon niin olisi sitten kaksi asiaa rintapieltä painamassa. Kääk. Ja nämä kun vielä ovat moninaisia, siis ahdistuksen syyt.

Heippa, kuulostaa ilkeältä vaivalta. Oletko ajatellut, että menisit juttelemaan siitä jollekin? Oletko koskaan kokeillut meditointi tai rentoutusharjoituksia? Esim  jos tekee 10 minuuttia illassa rentoutusharjoituksia joka päivä, niin huomaat jo lyhyen ajan sisällä kuinka mieli alkaa rauhoittua. Onko sinulla harrastusta, jotta saisit mielen välillä pois stressistä ja huolista? Onko elämässäsi joku isompi murhe, jonka siirrät pois mielestä, mutta sitten se säteilee pieninä murheina ilmentyen noin että murehdit esim työpaikan asioista?

yleensä kun pakko-oireet menevät pitkälle ahdistuksen syy on niin syvällä ja vaikea että sitä on vaikea käsitellä. Terapia ja lääkkeet auttaa. Ja tietoisuus siitä että olet ihminen ja teet virheitä.

Entäpä se että monistat itsellesi listan tai kirjoitat vihkoon jota pidät mukana että hommat tarkastettu.

Ja hei mitä sitten jos ikkuna jää auki... tai talo palaa maantasalle? elämää se on, virheitä sattuu. Ja tietysti kun olet tuollainen pakkoneurootikko niin sulle sattuu niitä luonnostaan vielä vähemmän kuin normaaleille ihmisille.

Pohdin, josko menisin työterveyslääkärille. Mitään lääkityksiä en mielelläni ottaisi, mutta tilanne on ollut jo useamman vuoden tällainen, että iso osa lomista ja vapaista menee ns. pilalle pakkoajatusten takia.

Liikun vähintään 3krt/vko (punttis ja lenkkeily), liikunnan aikana ei yleensä pakkoajatuksia tai ahdistusta. Minulla pahimmat ahdistushetket tulee iltaisin tai vielä tyypillisemmin yöllä nukuttuani ensi pari tuntia. Eli ahdistavat pakkoajatukset haittaavat yöunta merkittävällä tavalla, useimpien öiden unimäärän jäädessä siihen pariin tuntiin.

En osaa tällä hetkellä osoittaa mitään isompaa murhetta - tämä on isoin.

Minä olin vuoden verran lääkityksellä ja sillä meni ohi. Tosin minun ahdistuneisuushäiriöni syynä oli viivästynyt stressireaktio. Lääkkeet kuitenkin auttoivat, eikä minusta kannata lähtökohtaisesti ajatella, ettei lääkkeitä syö. Oma tilanteeni oli pahimmillaan niin kamala, että olisin voinut järsiä ranteitani hampailla, jotta ajatusketjut olisivat katkenneet. No en kuitenkaan järsinyt, vaan hain apua.