Lue keskustelun säännöt.
Entäs kun abortti ei kaduta
18.06.2013 |
Täällä, ja muillakin vauvapalstoilla on tasaisin väliajoin aloituksia ja ajatuksia abortista, abortin oikeutuksesta, huuteluja murhaajista ja murhattavista ja katumuksestakin. Mietin tuossa eilen muutamia aiheeseen liittyviä aloituksia lukiessani toisaalla, että entäs kun abortti ei kaduta. Tai aiheuta syyllisyyttä. Entäs jos sen on antanut itselleen anteeksi. Enkä varmasti ole ainoa. En koe olevani kylmä ja tunteeton toisin kuin joidenkin ihmisten tarve on palstakeskusteluissa väittää. Olen hyvin sinut asian kanssa.
Miksi sinä et kadu? Vai kadutko?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 02:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 02:10"]
En kadu aborttiani ollenkaan, en syyllistänyt itseäni silloinkaan. Se oli selvä päätös ei lapsia enempää, kaksi riittää. En olisi silloin jaksanut pienillä ikäerolla kolmatta. Nytkin pystytään kahdelle antamaan enemmän henkisesti kuin fyysisestkin.
[/quote]
Tosi kiva kuulla, että nuo kaksi muuta kuitenkin piditte, ettekä vieneet heitä piikille.
[/quote]
Hienoa, että sä ymmärsit edes ilkeilyn kautta. Eikä viestisi satuttanut, vaikka sitä yrititkin. Kaltaisesi saa kyllä mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekopäät jyllää...ehkä tää on väärä paikka puhua aborteista, jotka on tehty tilanteissa, joissa vaihtoehtoja oli kaksi: huono ja erittäin huono. Noi "piikki" heitot on joltain mopsin omistajalta...eikun kissatyypiltä...mopsia joutuu ulkoiluttamaan.
Itsellä yksi keskeytys vaikean perhetilanteen vuoksi, tavallaan kaduttaa, mutta näin jälkeenpäin tarkastellen en olisi varmaankaan selvinnyt hengissä ko. tilanteessa. Oli pieni poika, jota piti suojella, enkä olisi siihen pystynyt uuden vauvan kanssa :(
Pitääköhän kukaan oikeasti aborttia murhana? Esim. jos vaikka uusi tuttavuus jumppasalilta kertoisi, että tehnyt edellispäivänä abortin vs. tappanut miehensä kirveellä, niin onko reaktio muka sama, rinnastuuko nämä jonkun päässä toisiinsa..
Minulle abortti oli elämäni parhaita päätöksiä. Avasinkin tästä aiheesta ketjun jokin aika sitten. Sekin voi kiinnostaa jotakuta: http://www.vauva.fi/keskustelu/3823808/ketju/abortti_oli_elamani_parhaita_paatoksia
En kadu, enkä ole antanut itselleni anteeksi. En ole pitkän pohdinnankaan jälkeen löytänyt mitään anteeksiannettavaa. Jos olisin jäänyt lapsettomaksi, olisin ehkä ajatellut "mitä jos" - hukkasinko ainoan mahdollisuuteni tulla äidiksi? Mutta siinäkään ei olisi kaduttanut se alkio sinänsä, vaan asiat, joita se edusti. Varhaisilla viikoilla tehdyssä abortissa keskeytetään raskaus, kukaan ei kuole. Kaikki muu on minulle samantekevää. Joko sitä pitää ihmisenä tai sitten ei. Itselleni alkio ei ole ihminen, koska en ole kuullut yhtäkään hyvää syytä siihen, miksi näin olisi. Terve järjen päätelmät taas tuntuvat tukevan sitä toista vaihtoehtoa.
Sivumennen sanoen: Jos alkio on jonkun mielessä ihminen niin ok, mutta silloin en kyllä ymmärrä puhetta vanhempien lasten suojelusta, vaikeista olosuhteista, adoption inhuudesta, siitä kuinka raskaaksi tullut oli nuori/raiskattu ja blaa blaa. Eihän nyt ihmisen murhaa voi oikeuttaa sillä, että jollakin toisella on vähän tai vähän enemmän ikävää. Eihän nyt ihmistä voi tappaa siksi, että "kun sen elämä nyt olis kumminkin kurjaa". Ihmiset, jotka väittävät pitävänvä alkioita ihmisinä, mutta keksivät silti olosuhteita, joissa abortti voi olla sallittu (muusta syystä kuin äidin pakottavasti hengenvaarasta tai vammasta, joka tekee alkiosta ei-ihmisen) voivat minusta olla kahden sorttisia. Joko he elävät itsepetoksessa eivätkä oikeasti pidä sitä alkiota ihmisenä, vaikka uskottelevatkin itselleen näin tai sitten he ovat pelottavia ja vaarallisia otuksia, jotka eivät arvosta ihmiselämää pätkääkään ja suhtautuvat murhiin kevyesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha syytellä abortin tekijöitä, he kyllä maksavat rikoksistaan viimeisellä tuomiolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 14:06"]
Sitten pitää mielessä ettei toiset meistä pääsääntöisesti salli että naisystävä on joskus päätynyt aborttiin. Vaan en aio ottaa naista jolla on lapsiakaan joten niin no.
[/quote]
Ja mä en koskaan huolisi itselleni miestä, jota on joskus lyöty, katsottu pahasti tai haukuttu. Joten niin no.
En ole koskaan ollut siinä tilanteessa, että olis tarvinut miettiä abortin tekoa. Mut olettaisin, että jos abortti ei koskaan kaduta, se on ollut siihen tilanteeseen oikea päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt abortin kaksi kertaa elämäni aikana, kerran olen saanut keskenmenon, ja lapsia on kolme, eli viisi kertaa olen tullut raskaaksi. Koskaan en ole abortteja katunut, toki se on ollut ikävä juttu, ja on harmittanut tosi paljon että on mokannut ja joutunut sellaiseen tilanteeseen, en tykkää mennä sairaalaan ronkittavaksi ym. Pahinta on ollut se keskenmeno, se kun oli toivottu ja vuosia yritetty lapsi, sen takia vielä 5 vuoden päästä kun odotin kaksosia oli kauhea pelko koko ajan että mitä jos jotain sattuu. Minä olen abortit tehnyt aina sen mukaan mikä on minulle ja perheelleni, olemassa olevalle ja tulevalle parhaaksi.
En ole tehnyt ikinä aborttia, mutta en näe abortin tekemisessä mitään väärää. Tsygootti ei ole ihminen eikä sillä ole tietoisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minuakaan kaduta. Eniten harmitti, että tulin raskaaksi. Tiesin, etten voi hoitaa uutta vauvaa enkä edes halua. Vaikeinta asiassa oli tunne siitä, että tekee jotain minkä toisten on mahdollista tuomita. Mutta kun lopulta olin tehnyt sen, tilanne kääntyikin jopa voimaannuttavaksi kokemukseksi minulle. Tein sen kamalan teon siitä huolimatta, että joku voi nyt kivittää. Sain voimaa siitä, että en kuunnellut muita, vaan kuuntelin itseäni. Miehelleni abortti oli myös aivan ok. Olin häntä varoitellutkin, että jos tulen raskaaksi, teen abortin. Mutta koskaanhan ei voi täysin tietää omia tunteitaan etukäteen. Asiasta on nyt vasta 2 viikkoa, mutta olen asian kanssa ihan sinut. En ymmärrä millä perusteella minun pitäisi surra alkiota tai raskautta jota ei kertakaikkiaan pitänyt tapahtua.
Meillä on kakai lasta, jaksan tämän ansiosta olla heillekin parempi äiti, koska osaan olla kiitollinen heistä ja myös siitä, ettei mun ollut pakko ottaa vastaan vauvaa, joka olisi vienyt sen vähänkin ajan minkä lasten kanssa jaksan olla pois heiltä vauvalle.
En kadu aborttiani ollenkaan, en syyllistänyt itseäni silloinkaan. Se oli selvä päätös ei lapsia enempää, kaksi riittää. En olisi silloin jaksanut pienillä ikäerolla kolmatta. Nytkin pystytään kahdelle antamaan enemmän henkisesti kuin fyysisestkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 02:10"]
En kadu aborttiani ollenkaan, en syyllistänyt itseäni silloinkaan. Se oli selvä päätös ei lapsia enempää, kaksi riittää. En olisi silloin jaksanut pienillä ikäerolla kolmatta. Nytkin pystytään kahdelle antamaan enemmän henkisesti kuin fyysisestkin.
[/quote]
Tosi kiva kuulla, että nuo kaksi muuta kuitenkin piditte, ettekä vieneet heitä piikille.
Ensin kirjoitetaan, sitten tykätään omasta tekstistä. Mikäli poistat välimuistin voit tykätä vielä 200 kertaa uudestaan.
Ei kaikki vanhemmat välitä lapsistaan. Touko Tarkki kidutti pienen tyttärensä hengiltä ihan tietoisena siitä mitä oli tekemässä. Kuinka moni edes uskoisi, jos Tarkki väittäisi katuvansa? Ihmiset vain ovat arvoiltaan niin kovin erilaisia eikä kaikkien omatunto toimi samalla tavalla.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 02:41"]
Ensin kirjoitetaan, sitten tykätään omasta tekstistä. Mikäli poistat välimuistin voit tykätä vielä 200 kertaa uudestaan.
[/quote]
Onko näin? Luulin, että tuo tieto peukusta tallennetaan serverin päähän.
15-vuotiaana tein ja ei kaduta, ei ole kaduttanut ikinä. Vaikken sen takia saisi ikinä omia lapsia, en olisi ollut valmis.
T. 23v
mä tein abortin 18 v, olin vielä lukiossa. ei kaduta pätkääkään. ehkä sitten olis kaduttanut, jos en olisi sen koomin saanut yhtään lasta. mutta sain, niin paljon kuin halusin.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 13:08"]
No hyvähän se on jos ei abortti kaduta. Silloin on tehnyt oikean päätöksen sen tehdessään.
[/quote]
Mä kans mietin, että silloinhan päätös on ollut oikea, kun ei kadu. Olisi kauheaa, jos tuollaista asiaa katuisi :-o
[/quote]
Ei nämä netin syövereistä tulevat murhahuudot ja lapsen päälle ajamiset kännipäissään ainakaan hyödytä asioiden puhumisesta avoimesti.
Olen tehnyt abortin. Päätös oli vaikea ja sillä hetkellä koin valtavasti tuskaa kykenemättömyydestä olla vanhempi. Abortti oli paras päätös mitä siihen hetkeen ja sen jälkeisiin hetkiä tarkastellessa pystyin tekemään.