Lue keskustelun säännöt.
Haluan erota, mies luulee että kaikki on hyvin. Muilla samanlaisia kokemuksia?
06.07.2013 |
Oon ollu yhessä miehen kanssa reilu 4v ja viime kesänä pidettiin häät, meillä on 3v tyttö.
Viime aikoina oon pohtinu meidän suhdetta syvällisemmin, ja tuntuu että oon tehny _järjettömän virheen_ mennessäni naimisiin. Kauheaa sanoa näin. Meidän suhde on ollut jo pitkän aikaan kaverisuhde (siis mun osalta), en tunne mitään räiskyviä rakkauden tunteita miestä kohtaan, mutta kuitenkin välitän. Mies on maailman paras ja huolehtivaisin isä meidän tytölle, mutta välillä taas mua kohtaan niin välinpitämätön etten edes tiedä muistaako se mua ollenkaan. Toisinaan taas se suunnittelee asuntolainaa ja muita isoja yhteisiä hankintoja.
Viimeisen vuoden aikana on tullut paljon esiin asioita, jotka ovat pieniä, mutta kun niitä on tarpeeksi, niin tulee niistäkin isoja. Esimerkiksi mua ärsyttää miehessäni se, ettei se koskaan voi kuunnella mun asioita vaan _joka_ kerta kaikki mistä yritän kertoa, kääntyykin siihen. Kuinka se on tehnyt sitä ja tätä.. Häiden jälkeen otin perinteisesti miehen sukunimen, eikä kaikki ystävät ja tuttavat ole sitä vielä(kään) omaksuneet, ja niimpä aina välillä joudun esim. puhelimessa tms. esittelemään itseni tyttönimellä, jotta toinen osapuoli tunnistaisi kenen kanssa on tekemisissä. Mies suuttuu siitä todella, tiuskii vain että sulla on nykyään uusi sukunimi, käytä sitä. Tuntuu niin pahalta. Lisäksi miehellä on paha tapa asettaa äitinsä, isänsä ja siskonsa minun ja tyttäremme edelle. Eli jos ollaan sovittu että mennään mökille kolmestaan, ja jos miehen isä sattuu soittamaan että tuletko leikkaamaan nurmikon, niin ukko menee automaattisesti sinne. Ja tuo tietysti mökille mukanaan vanhempansa, kun pikku askareiltaan ehtii.
Kuullostaan todella valittavalta akalta, kun luettelen vain näitä pikkuvikoja, mutta on miellä joskus ollut hyviäkin hetkiä, niitä ei vain enää tule mieleen.
Mies kuvittelee ja luulee että kaikki on 100% täydellisesti meidän suhteessa, vaikka olen monesti sanonut että kaikki ei ole hyvin ja yrittänyt puhua omista tuntemuksista. Tuntuu kuin kaikki menisi kuuroille korville, ja mies eläisi jollain omalla vaaleanpunaisella planeetallaan.
Miehellä on taustalla pitkä masennusjakso ennen seurustelun alkua, ja siitä syystä hän on todella omistushaluinen ja haluaisi kahlita minut kotiin. Kuitenkin homma menee tasaiseen tahtiin niin överiksi, ettei mulla ole kauppaankaan asiaa.
Ero huolettaa, miten mies pärjää, kun oon itse hoitanut laskut yms. kotitalousjutut. Ja kuinka saadaan sovittua lapsen huoltajuudesta.. Voipi olla aika riitaisa ero. Eikä mies iki päivänä tule uskomaan että jätän sen, ilman että mulla olisi jotain toista äijää.
Huh, olipa sekava tilitys. Tuntuu että tukehdun tähän kaikkeen.
-myrtti
Kommentit (13)
Ammattiauttajaa olen yrittänyt miehelle ehdottaa, mutta hän kiistää kaikki ongelmat. Koita siinä nyt toista raahata mihinkään kalonkutistajalle väkipakolla.
Näin jälkeenpäin luettuna tekstini todella antoi vaikutelman että en edes yritä parisuhteen eteen mitään, mutta totuus on kuitenkin se, että joka kerta kun haluaisin viettää laatuaikaa miehen kanssa kahdestaan ja saada jotain otetta ja viritellä keskustelua, hän valitsee joko kaverinsa tai lapsuuden perheensä. Onko jotain pielessä? Ja tämä siis tapahtuu valehtelematta joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Kuulostaa tosiaan siltä, että hyötyisitte pariterapiasta, kun vielä olisi ehkä voimia muuttaa asioita ja keskustella. Mutta, sitten taas, kun toinen ei ole motivoitunut, et ole yksin vastuussa. Voithan toki todeta miehellesi ehdon, että menette pariterapiaan, tai suhteenne oli tässä. Jos sellainen herättely auttaisi? Omassa avioliitossa se sai äijän heräämään, edes hetkeksi.
Jo pelkkä otsikko ihmetyttää! Miten mies voi luulla kaiken olevan hyvin ja sinä haluat erota? Onko mukavaa olla suhteessa, jossa ei puhuta rehellisesti toinen toiselle.
Mä jopa preppasin miestä pari vuotta, ihan oman elämäni kustannuksella. Eli opetin ruuanlaiton, pyykinpesun ja itsenäiseksi. Sitten kun sanoin lähteväni, niin mies ei millään uskonu. Aikaa mennyt erosta jo 10 vuotta, ja piinaa mua vieläkin, koska ei halua uskoa, että en sitä elämää halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7. jatkaa. Meillä oli ihan kivaa vaateostoksilla, keskusteluissa tyhjänpäiväisistä ja baarissa. Mies oli selvästi homppeli, ja en halunnut sellasta.
Näytä sille miehelle vaikka tämä viestiketju, että olet tosissasi ja haluat teille ammattiapua. Kuvailemasi jutut saadaan varmaan keskustelulla setvittyä, mutta ette varmaan pysty siihen yksin. Paskinta mitä voit tehdä on ilmoittaa erosta vaikka toinen luulee että kaikki on hyvin. Mulle tehtiin niin ja siitä väkisinkin katkeroituu. Aluksi oli riitaisaa, mutta nyt ihan hyvissä väleissä. Alhaista silti uskotella kaiken olevan hyvin eikä voi kertoa mistä kenkä puristaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletpa vaikeassa tilanteessa.
Kieltämättä miehesi on itsekeskeinen ja asettaa kaikki muut ihmiset vaimon ja lapsen edelle. Ilmeisesti hän myös rajoittaa sinun elämääsi jollakin tavalla. Näin tulkitsin mainintasi, että aina et pääse kauppaankaan. Miksi et pääse? Onko miehesi mustasukkainen?
Olet yrittänyt keskustella tunteistasi ja tyytymättömyydestäsi avioliittoa kohtaan, mutta mies vaihtaa puheenaihetta ja rupeaa itsekkäästi kertomaan itsestään.Miehesi kieltäytyy uskomasta, että olet onneton avioliitossanne. Kuulostaa kovin tutulta. Samanlainen oli myös minun mieheni. Kuulemma kaikki oli hyvin hänen mielestään. Minun pitäisi vain lakata valittamasta pienistä. Otin avioeron puheeksi tasaisin väliajoin vuosien mittaan ja vihdoin jossakin vaiheessa hänkin suostui eroon. En tiedä oikeastaan itsekään, miksi odotin miehen suostumusta. Olisinhan voinut erota täysin yksipuolisestikin. Siinä olisin säästynyt monelta erimielisyydeltä avioliitossani.
Miehesi muistuttaa omaani siinäkin, ettei hän suostu keskustelemaan ammattiauttajan kanssa. Entäpä jos varaisit ajan ja kertoisit miehellesi, että toivot hänen tulevan mukaan sinun tähtesi. Haluat, että myös sinulla on hyvä olla, mutta et tiedä, miten se on mahdollista. Sano, että toivot oppivan pariterapiassa, kuinka ollaan onnellisia, ja mies voisi tulla mukaan tukemaan sinua.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 20:21"]
Jo pelkkä otsikko ihmetyttää! Miten mies voi luulla kaiken olevan hyvin ja sinä haluat erota? Onko mukavaa olla suhteessa, jossa ei puhuta rehellisesti toinen toiselle.
[/quote]
Voihan sitä yrittää, kuten ap on ilmeisesti tehnytkin, mutta milläs pakotat toisen kuuntelemaan ja ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia kaikille vastauksista ja vinkeistä. Heti eilen illalla otin asian taas puheeksi, kuinka onneton olen ja tuntuu että elän yksin parisuhteessa. Mies vähätteli ja veti esiin selityksiä, kuten töissä on pakko käydä (no kyllä, mutta niin on kotonakin välillä oltava) ja vanhempia autettava (joo, mutta pikkuhiljaa voisi jo vierottautua eikä juoksisi heti porukoilleen kun puhelin kilahtaa). Kyllästyin selityksiin ja läjäytin tämän viestiketjun miehen silmille (kuten joku täällä vinkkasi, kiitos! :) ), hetken mies tätä selailtuaan totesi että "on se perkele kun pitää mennä paskaa jauhamaan nettiinkin".... että näin.
En enää tiedä mitä tekisin tai jaksanko enää yrittää. Tuntuu että papin aamenen jälkeen mies luottaa siihen että tässä sitä ollaan hautaan asti, ettei mitään muka tarvitsisi parisuhteen eteen tehdä...
Naurettavia, teinimäisiä ja kummallisia syitä eron harkitsemiselle, varsinkin kun teillä on vielä lapsikin. Selvittäkää ne ongelmat puhumalla, niin kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 18:16"]
Naurettavia, teinimäisiä ja kummallisia syitä eron harkitsemiselle, varsinkin kun teillä on vielä lapsikin. Selvittäkää ne ongelmat puhumalla, niin kuin muutkin.
luuletko tosiaan ettei ap ole yrittänyt ? !
[/quote]
no tuon tekstisi perusteella sanoisin, että hakekaa ammattiapua, mitkään kuvaamistasi asioista eivät ole sellaisia etteikö kaksi parisuhteensa eteen työtä tekevää saisi niitä keskusteltua ja muutettua. Minusta on käsittämätöntä, että sinä, jos et kerran ole tyytyväinen suhteesesi et tee sitä aloitetta että oikeasti tekisit jotain parisuhteen rakentamiseksi/muuttamiseksi sen sijaan,että haaveilet vaan luovuttamisesta ja erosta. kypsä aikuinen ei käyttäydy sinun tavallasi yrittäen juosta pakoon omgelmiaan vaan kohtaa ne ja hakee siihen tarvittavaa apua. jos kyseessä olisi vain kahden aikuisen liitto niin senkun eroisitte vaan ja toistaisitte samaa virhettä seuraavassa ja sitä seuraavassa suhteessa... mutta kun on lapsikin/lapsia perheessä niin sen verran aikuisuutta täytyy löytyä että jos ongelmat on noin mitätöntä luokkaa niin hakee ensin kaikki muut mahdolliset avut (siis sen parisuhdeterapian, parisuhderyhmät jne.) ennenkuin eroa edes harkitsee.