Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
10 v. ei kaipaa kaveriseuraa
21.07.2013 |
Meidän esikoinen 10 v. poika ei ole kesäloman aikana nähnyt kuin kahta koulukaveria kerran kumpaakin. Ei kaipaa kavereittensa seuraa. Itse olen muutaman kerran ehdottanut, että soitatko sille tai tuolle mutta ei kuulemma halua. Viihtyy kotona esim. legojen ja lukemisen parissa. Kouluaikanakaan ei ole kauheasti kavereitten perään mutta silloin onkin ensin koulupäivät, läksyt ja vielä harrastukset illalla niin en ole asiasta juuri "huolestunut". Harvemmin kukaan kaveri hänelle soittaa mutta jos soittaakin saattaa poika sanoa, että ei nyt tule ja eihän kukaan sitten uudestaan soita jos kieltäviä vastauksia tulee useampi. Pikkuveli on sosiaalisempaa sorttia ja hänellä kavereita on vähän väliä. Toki esikoinen leikkii sisarustensa ja näiden kavereiden kanssa myös. Onko muita yhtä hyvin yksinään / kotona viihtyviä samanikäisiä? Onko syytä huoleen vai ei? Poika on sosiaalisesti ehkä vähän "kömpelö", eikä mikään kaikkien suosikki mutta kavereita kuitenkin jonkin verran on. Yksi "paras ystävä" hänellä on mutta koska nykyään ovat eri luokilla ovat heidän välinsä vähän viilenneet ja tällä toisella on paljon muita kavereita. Pitääkö 10 vuotiaan mennä jo itsenäisesti kylillä ja viihtyä paremmin kavereitten kuin oman perheen kanssa ja jos niin mitä tuolle meidän kotihiirelle pitäisi tehdä?
Kommentit (11)
Olisit ap tyytyväinen. Mun tytöllä pitää olla kaveri koko ajan, ja se vasta on rasittavaa. Jos ei kaveria ole, niin tyttö on ihan fyysisesti sairas. Parasta kaveria ei hänellä tällä hetkellä ole, mutta onneksi seuraa riittää pihapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perehdy introverttiyteen. Poikasi kuulostaa vähän siltä. Mutta Se ei tosiaan ole mikään huono juttu, lähinnä kyse siitä mistä ihminen saa energiansa ja mikä kuluttaa sitä. Introvertit luonteet eivät kaipaa muita ihmisiä niin paljon
Ei sinun pidä tehdä kotihiirelle mitään siis.
.
Meillä samanlainen poika jolla on yksi kaveri jolle menevät yhdessä nuoremman sisaruksensa kanssa ja sitten hänellä on yksi kaveri joka on koko ajan liikkeellä ja välillä käy meilläkin kylässä. Muuten leikkii nuoremman sisaruksensa (joka sosiaalisempi tapaus) kavereiden kanssa.
Meillä samanlainen poika jolla on yksi kaveri jolle menevät yhdessä nuoremman sisaruksensa kanssa ja sitten hänellä on yksi kaveri joka on koko ajan liikkeellä ja välillä käy meilläkin kylässä. Muuten leikkii nuoremman sisaruksensa (joka sosiaalisempi tapaus) kavereiden kanssa.
Ajattelin aivan samaa lukiessani ap:n viestin! Meillä on myös yltiösosiaalinen 10 v. poika, joka alkaa lähes hyppiä seinille, jos kavereita ei ole ympärillä. Itse taas olen rauhallinen kotihiiri, enkä niin edes välitä vierailuista puolin ja toisin.
Jos kavereita ei ole maisemissa, niin poika kulkee jalkuvasti kännykkä kourassa ja puhuu kavereidensa kanssa...(Puhelin saattaa soida viikonloppuisinkin n. 20-30 kertaa päivässä).
Poika on ainoa lapsi, joten en osaa sanoa, olemmeko ehkä kasvattaneet hänet liian "vaativaksi" vai johtuuko temperamentista...Mutta rasittavaa on.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 19:44"]
Olisit ap tyytyväinen. Mun tytöllä pitää olla kaveri koko ajan, ja se vasta on rasittavaa. Jos ei kaveria ole, niin tyttö on ihan fyysisesti sairas. Parasta kaveria ei hänellä tällä hetkellä ole, mutta onneksi seuraa riittää pihapiirissä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole huolestuttavaa. Lapsestasi tulee omilla aivoillaan ajatteleva ihminen, kun kerran viihtyy yksin. Oma teinipoikani on samanlainen, legot vain ovat vaihtuneet tietokoneeseen. Ja perjantaipullona on kokis omalla sohvalla.
Me ihmiset olemme erilaisia sosiaalisesti. Itse tarvitsen paljon yksinäisyyttä luovan työni vuoksi ja tunnen monia, etenkin miehiä, jotka ovat lähes erakkoja. Ja tähän ei liity mitään henkistä epätasapainoisuutta.
Ihan ok, meillä vähän samankaltainen tyttö. Toki leikkii aina välillä joidnkin oikein hyvien ystäviensä kanssa. Seuraa ei sinänsä seuran vuoksi kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä! En kadehdi teitä, joiden lapset haluavat kokoajan kavereita. Kultainen keskitie olisi paras. Helposti vain tulee verrattua omaa lastaan luokkakavereihin, joiden vanhemmat puuskahtavat, että kokoajan on joku kylässä ja lapsella on niin paljon kavereita yms. Siinä ei osaa sanoa oikein mitään. Nykyään on ilmeisesti tavoiteltavaa, että lapsi on menossa koko ajan ja hänellä on vilkas, oma sosiaalinen elämä... Mun pitää vaan yrittää hyväksyä lapsi omana itsenään ja nauttia hänen luonteensa hyvistä puolista (niitä on paljon).
ap
Ei kaikki ole laumasieluja. Viihtyvät yksinkin ja keksivät tekemistä, silti jos seuraa on niin osaavat jutella jne. Itsekin oon seurallinen mutta tykkään olla yksinki ja viihdyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulta, itsekin introverttinä viihdyin lapsena/nuorena paremmin ja enemmän yksin kuin kaverini. Paras kaverini taas oli hyvinkin ekstrovertti, ja muistan itsekin että joskus täytyi sanoa että "voi olla", ihan ilman mitään syytä. Eli kuulostaa normaalilta.
Alue: Aihe vapaa
Mulla samanlainen veljessarjan keskimmäinen ja samoja asioita olen miettinyt. Veljet ovat sosiaalisempia, tälle jepelle riittää koti ja sisarukset. Olkoon sitten niin. Joskus kutsun itse meille kavereita kylään, helppoa, kun tunnen vanhemmat. Touhuaa kyllä kaverien kanssa, mutta harvoin haluaa itse alkaa kavereita. Pakkoko kaikkien on olla samanlaisia ja mennä samojen normien mukaan? Jos lapsi on muuten terve, eikä ole viitteitä esim. masennuksesta, niin miksi ei annettaisi lapsemme nauttia sellaisesta lomaelämästä kuin itse haluaa? Ei kaikki aikuisetkaan ole niin yltiösosiaalisia.