Mitä mieltä miehestä joka ottaa vaimonsa sukunimen avioituessaan?

Ihan tavallinen mies se on. On kai joskus sanonut ääneen, että on kyllästynyt omaan sukunimeensä, vaikka ei kai siinä näin ulkopuolisen mielestä mitään vikaa. Myös lapsilla on luonnollisesti äitinsä sukunimi.

Ei mitään mieltä. Ihan se ja sama.

Joskus ovat ottaneet protestiksi omalle suvulleen. Väkisin tulee ekana mieleen, kun näitä tapauksia tiedän pari. 

Ihan normaali mies. Ei mikään huonolla itsetunnolla varustettu "tosimies".

Vaimo pakottanut kun ei halua mennä massan mukana ja ottaa miehen nimeä eli haluaa olla erikoinen.. Huoh..

Mies joka niin tekee on luultavasti feministin kanssa elävä alistuva viherpiipertäjä hippi. Just sayin'.

Ehkä vaimolla on joku todella harvinainen tai häviämässä oleva sukunimi.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 20:52"]

Vaimo pakottanut kun ei halua mennä massan mukana ja ottaa miehen nimeä eli haluaa olla erikoinen.. Huoh..

[/quote]

täysin samaa mieltä, vaimo tavoittelee erikoisuutta eikä halua tehdä niinkuin muut tekevät, luulee olevansa niin helvetin cool, ja mies nössykkänä suostuu.. 

Ehkä ovat vaimon kanssa miettineet että kumpi sukunimi kuulostaa paremmalta ja kumpaan on helpompi keksiä mahdollisten tulevien lasten nimiä. 

Tai sitten ei ole kovin läheisissä väleissä sukunsa kanssa...

nynny mies :)

En oikein tiedä.. mun tuttavapiirissä on kaksi miestä, jotka ottivat vaimonsa nimen. Uusi alku entisille vankilakundeille. Toinen jopa vaihtoi samalla etunimensä, toinen otti käyttöön toisen nimen.. Lasten kautta tutustunut nlihin perheisiin, suht avoimia ovat olleet menneisyydestään. 

[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 21:00"]

Ehkä vaimolla on joku todella harvinainen tai häviämässä oleva sukunimi.

[/quote]

Ainakin tälläisissa tapauksissa ymmärtää hyvin että jotkut haluavat säilyttää häviämässä olevan sukunimen.

Tai jos miehellä on jokin kauhea sukunimi eivätkä halua lapsilleensa nimeä josta mahdollisesti joutuvat kärsimään..

Meillä saattaa näin käydäkin kun joskus naimisiin mennään. Miehen sukunimi on yleisyystasoa "virtanen" ja minulla ihan suomalainen sukunimi, mutta kantajia hyvin vähän. Minusta oma nimeni on myös nätimpi, tietysti ;) Ainakin lapsellemme tulee minun sukunimeni.

En ole feministi eikä mieheni viherpiiperö, muttei mikään karjalalippis junttikaan.

Meillä mieheni halusi sukunimeni. Ja myönsi ihan että haluaa sen koska se on ulkomaalaisena nimenä hänen korvaansa erikoisempi ja jotenkin hienompi. Vitsaili itsekin että naiset lakoaa kun signor X di Y saapuu, toisin kuin herra Möttösestä :D Minusta perustelu oli jotenkin aika söpö, lapsellisen viaton. 

Hieman vastustin nimen ottoa yhteiseksi koska ajattelin että se on Suomessa vaikea ja että lapset voivat joutua kiusatuksi ilmiselvästi ulkomaalaisen sukunimen takia. Mutta suostuin kuitenkin ja onneksi uhkakuvat eivät ole toteutuneet. Muuten kuin että pari kertaa asiakastilaisuuksissa humaltuneet asiakkaan edustajat ovat ihmetelleet miten näin fiksu nainen on ottanut jonkun ns karvakäden miehekseen, aavistamatta että minä olen se karvakäsi ja suomalainen mies ottanut minun sukunimeni :D

Yx äidinkielen ope vaihtoi sukunimensä avioiduttuaan, sinänsä hyvin ymmärrettävää omansa omituisuuden vuoksi. Mulle antoi hylsyn esseestä, vaikka taatusti oli täydellinen. Weird.

Tunnen yhden miehen, joka otti vaimonsa sukunimen. Hänessä on keskimääräistä enemmän miestä ja eihän kukaan nössykkä uskaltaisikaan vaihtaa nimeään. Voi äiti suuttua. 

Minäkin tiedän tuollaisen tapauksen, että vaimon sukunimi on tosi harvinainen niin päättivät sitten ottaa sen. Oudompaa minusta on se, että kummankaan sukunimi ei kelpaa vaan keksitään ihan uusi ja erikoinen nimi mitä ei kellään ole. Tälläisenkin pariskunnan tiedän.

En kyllä ymmärrä yhtään sellaista miestä. Tai poikasta oikeastaan. Saisi kyllä kasvaa aikuiseksi ennen kuin menee naimisiin.

Ihanan modernia, niitä lisää!