Lue keskustelun säännöt.
Uskonnottomat/agnostikot: Miten kerrotte lapsillenne uskonnoista?
21.07.2013 |
4 v lapsi alkaa olemaan siinä iässä, että kuulee ja rekisteröi ympäristöstään myös uskonnollisia tarinoita, lauluja yms. Miten olette selittäneet lapselle uskonnot? Haluaisin lapsen ymmärtävän uskontojen olemassaolon oikein, kunnioittavan toisten tapoja uskoa, mutta myös mahdollisuuden olla uskomatta. Oppivan ajattelemaan asioita itse ja ymmärtävän eri maailmankatsomusten merkityksen ihmisille, ilman, että kokee "pakkoa" uskoa niihin, jotta pelastuu tms.
Miten siis kerrotte lapsille, pienemmille ja isommille uskonnoista?
Kommentit (11)
Sama täällä, kertonut uskomisesta ihan perustasolla. Ollaan juteltu siitä miten ihmiset joka puolella maapalloa kaikkina aikoina ovat kehittäneet erimuotoisia uskontoja. Useimmissa on yhteisenä piirteenä sääntöjä ohjaamaan yhteisön käytöstä ja uskomuksia siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ihminen on pohdiskelevainen laumaeläin :)
Uskonto kulttuurina on myös rikas aihe, erityisesti lasta nyt hiukan isompana (12v) kiinnostaa katolisen kirkon vaikutus Euroopassa, se näkyy joka käänteessä historiassa. Kirkot kuuluvat vakiovierailukohteisiin joka reissulla.
Pienempänä kiinnosti Egypti (tottakai) ja antiikin mytologia. Nykyään kaveripiirissä on osa uskonnollisista perheistä, osa tapakristittyjä ja sitten ihan sekalaista sakkia. Lapset hyväksyvät toistensa uskonnot sen kummemmin ihmettelemättä, joissakin perheissä vietetään ramadania, joissakin ei syödä sikaa, joissakin paastotaan ennen pääsiäistä ja joissakin ei ole mitään erityisiä uskontoon sinänsä liittyviä syviä perinteitä.
Lapsi joskus kysyi että kun ne ja ne on katolilaisia, naapurit muslimeita niin mitä me ollaan? Vastasin että kristityiksi meidät on kastettu ja se on sukumme perinne, mutta henkilökohtaisesti uskonto on minulle "vain" kulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nyt 6v.
Kerrotaan historian ja kulttuurin kautta....eipä anna kovin mairittelevaa kuvaa mistään uskonnoista :)
Korostettu sitä, että tarhassa voi kuunnella tarinoita ja laulaa lauluja, mutta itse uskonnosta saa/voi päättää "sitten aikuisena". Ollaan laitettu hindut ja buddhat samalle viivalle ev. lut. uskonnon kanssa.
Lapsi ei kuulu kirkkoon, joten keväällä pitäisi sitten valita kouluun mihin ryhmään menee, et vai uskis.
No ihan samalla tavalla kuin muistakin ihmisten erilaisista jutuista, esim. kulttuureista. Uskontoja on niin montaa erilaista, ettei niitä kaikkia pysty esittelemään, mutta ollaan kerrottu ns. pääuskonnoista. Ohjataan lasta lähinnä kiinnostumaan erilaisista asioista ja selviämään monenlaisissa tilanteissa.
Tuon tyyppisen ymmärryksen haluaisin luoda lapselleni uskonnoista kuin kolmonen on tehnyt. En halua "piilottaa" uskontoja lapseltani vaan ymmärtävän niitä ja niiden vaikutusta enemmän kuin "perustapauskovainen". Niillä kun on aika suuri merkitys kulttuureissa. (Vai ovatko kulttuurit vaikuttaneet enemmän uskontoihin kuin päinvastoin?)
Lisäksi eri uskonnoissa ja filosofioissa on paljon yleisesti järkeviä elämänohjeita, usein saman suuntaisiakin, joten haluaisin lapsen ymmärtävän näitä hieman syvällisemmällä tasolla kuin vain "uskontoja on erilaisia ja sillä hyvä" -tasolla. Itse en ajatellut asioita aiemmin oikein mitenkään, mutta vasta aikuisena olen tajunnut, että uskonnoista kannattaisi olla hieman enemmän ymmärrystä.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 14:00"]
Meillä nyt 6v.
Kerrotaan historian ja kulttuurin kautta....eipä anna kovin mairittelevaa kuvaa mistään uskonnoista :)
Korostettu sitä, että tarhassa voi kuunnella tarinoita ja laulaa lauluja, mutta itse uskonnosta saa/voi päättää "sitten aikuisena". Ollaan laitettu hindut ja buddhat samalle viivalle ev. lut. uskonnon kanssa.
Lapsi ei kuulu kirkkoon, joten keväällä pitäisi sitten valita kouluun mihin ryhmään menee, et vai uskis.
[/quote]
Ei sitä mitään valita vaan lapsi ohjataan suoraan ET:n kun ei kuulu ev.lut kirkkoon. Voitte erikseen sitten anoa uskontotunnille siirtämistä. Jos näin ei toimita jossain kunnassa on se vastoin lakia.
Meillä lapsella on ET. Luokalla on toinen lapsi, jolla ET. Muilla on uskonto. Hyvin meni eka vuosi ET:tä vaikka oli eri koululla. ensi vuonna sitten omalla koululla ja pienryhmässä on 1-6 luokkalaisia, joten on sinäkin mielessä aivan erilainen oppimisympäristö ja vaihtelua koulupäiviin. Lapsi ei käy uskonnollisisa aamun avauksissa (kerran kuussa) vaan menevät tietokoneluokkaan ja saavat käyttää tietokoneita siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron uskontojen olevan kertomuksia ja tarinoita, joiden avulla ihmiset oppivat elämään hyvää elämää. Kerron myös esimerkkejä tällaisista tarinoista, ja sitten kerron miten saman asian/opetuksen voi perustella ilman uskontoa. Mainitsen joidenkuiden uskovan, että nuo tarinat ovat ihan kirjaimellisestikin totta. Kerron, että itse en usko näin, mutta uskon silti uskontojen perusajatukseen siitä, miten ihmisen kannattaa elää, ja että joidenkin toisten elämään sopii sellainenkin tapa ajatella että tarinat ovat kirjaimellisesti totta. Kerron vielä että jokaisen täytyy itse pohtimalla päättää, miten itse haluaa uskoa, koska oikeaa tai väärää tapaa ei ole, ja että aikaa tähän menee yleensä vuosia, ja se on yksi osa aikuistumista. Jos lapsi kiinnostuu aiheesta, kannustan häntä ottamaan selvää kaikenlaisista uskonnoista, koska vaikka niissä on paljon yhteisiä piirteitä, erojakin on, ja läheisin uskonto itselle ei välttämättä ole se, mikä omassa maassa on yleisin.
Olen itse oikastaan uskonnonvastainen:mielstäni uskonnot ovat aiheuttaneet jo tarpeeksi pahaa ja toivoisin, että ihmiste uskoisivat enemmän itseensä ja muihin, kuin johonkin satuihin.
Lapsille olen kuitenkin kertonut, että joillekin uskonto on lohduttavaa ja esimerkiksi, kun läheinen kuolee (lasten isovanhemmat ovat kuolleet ja silloin tästä puhuttiin), voi olla lohduttavaa ajatella, että läheinen on jossakin (taivaassa) ja joskus vielä tavataan. Lasten kysyttyä, uskonko minä, olen vastannut, että en usko, mutta he saavat mielellään uskoa, minkä kokevat hyväksi. En torju enkä tuomitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnilleen samoilla linjoilla on meillä menty kuin 8 kirjoitti. Miehen vastustuksesta huolimatta pidin pääni siinä, että lapsi kävi samoilla uskontotunneilla kuin muutkin ja samoissa tilaisuuksissa. Vasta lukiossa vaihtoi ET:hen. Mielestäni on vain hyvä, että lapsi tutustuu valtauskontoon, niin tietää sitten, mihin uskoo tai on uskomatta. Meidän tapauksessamme jälkikasvu on ainakin ihan itse, omien pohdintojen tuloksena päätynyt jälkimmäiseen. Olen valmis hyväksymään senkin, jos hän joskus tulee toisiin ajatuksiin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 14:00"]
Meillä nyt 6v.
Kerrotaan historian ja kulttuurin kautta....eipä anna kovin mairittelevaa kuvaa mistään uskonnoista :)
Korostettu sitä, että tarhassa voi kuunnella tarinoita ja laulaa lauluja, mutta itse uskonnosta saa/voi päättää "sitten aikuisena". Ollaan laitettu hindut ja buddhat samalle viivalle ev. lut. uskonnon kanssa.
Lapsi ei kuulu kirkkoon, joten keväällä pitäisi sitten valita kouluun mihin ryhmään menee, et vai uskis.
[/quote]
Ei sitä mitään valita vaan lapsi ohjataan suoraan ET:n kun ei kuulu ev.lut kirkkoon. Voitte erikseen sitten anoa uskontotunnille siirtämistä. Jos näin ei toimita jossain kunnassa on se vastoin lakia.
Meillä lapsella on ET. Luokalla on toinen lapsi, jolla ET. Muilla on uskonto. Hyvin meni eka vuosi ET:tä vaikka oli eri koululla. ensi vuonna sitten omalla koululla ja pienryhmässä on 1-6 luokkalaisia, joten on sinäkin mielessä aivan erilainen oppimisympäristö ja vaihtelua koulupäiviin. Lapsi ei käy uskonnollisisa aamun avauksissa (kerran kuussa) vaan menevät tietokoneluokkaan ja saavat käyttää tietokoneita siellä.
[/quote]
Onhan se valinta, se uskontotunneille "anominenkin". Eli tarkoitus on selvittää just noita, mitä lapsi tekee sen ajan jos "kaikki" on uskontotunnilla. Eikä meidän muksua tarvi mihinkään tietsikkaluokkaan työntää pelaamaan aamunavauksen ajaksi, voi ihan hyvin osallistua siihen aamunavauksen ja oppia kunnioittamaan toisten vakaumusta. Uskontotunneilla on mahdollisuus oppia paljonkin tästä meidän kulttuurista, vaikkei siihen hölynpölyyn uskokaan.
Mutta lähinnä olen ajatellut, että jos et:ssä on pari kuudesluokkalaista ja meidän ekaluokkalainen ja tunnit on joskus koulupäivän jälkeen, niin menköön mieluummin luokkakavereiden kanssa kuuntelemaan jeesus-juttuja.
t. nelkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 14:22"]
Kerron uskontojen olevan kertomuksia ja tarinoita, joiden avulla ihmiset oppivat elämään hyvää elämää. Kerron myös esimerkkejä tällaisista tarinoista, ja sitten kerron miten saman asian/opetuksen voi perustella ilman uskontoa. Mainitsen joidenkuiden uskovan, että nuo tarinat ovat ihan kirjaimellisestikin totta.
[/quote]
Näin :) Kerron uskonnoista samalla tavalla kuin eri maiden kulttuureista tai historiasta. Opetan myös, että muiden uskontoja pitää kunnioittaa, riippumatta siitä, uskooko itse.
On myös yleissivistyksen kannalta tärkeää, että lapsi oppii kristinuskosta, mutta opetan lapseni kyseenalaistamaan. Vaikka ope sanoi, että Jeesus teki sitä tai tätä, ei kaikkea tarvitse uskoa.
Meilläkin on Raamattu ja sitä ollaan selailtu yhdessä esim. joulunaikaan ja pääsiäisenä, mutta opetan, että sen kertomukset ovat tosiaan tarinoita.
Hyvin yksinkertaisesti: jotkut uskovat näin, toiset noin, jotkut ei mihinkään. Kukaan ei tiedä varmasti totuutta.