Ahdistuneisuus oireista

Kun kohtaus tulee, se tarkoittaa sitä että sun mieli haluaa päästä eroon painolastista ja koteloituneesta trauma-aineksesta ja yrittää tunkea sitä ulos sun tietoisuuteen. Opettele mindfullness-tekniikkojen avulla vain "tyynesti" seuraamaan mitä mielessäsi tapahtuu. Aluksi on hirvittävän vaikeaa kyetä tarkkailemaan itseään voimassa pahoin, mutta jo tämän kyvyn oppiminen helpottaa oloa valtavasti. Minussa kärsitään on paljon helpompi kestää kuin se että koko minuuteni on kärsimys. Sitten kun pystyt katsomaan pahoinvointiasi pelkäämättä sitä, tietäen että se on vain tunne eikä voi vahingoittaa sinua, tulee se vaihe että joudut vain kestämään sen kun traumaattinen aines kypsyy valmiiksi näyttämään itsensä sulle. Tää vaatii paljon sillä traumat on työnnetty mielen perälle pakasteeseen juuri siksi että niitten sisältö on sietämätön, ja sun pitää pystyä sietämään se tismalleen sama sietämätön uudelleen. Olo on siis juuri ennen trauman laukeamista ihan hirveä. Mutta sitten kun olet tässä vaiheessa järjestä itselles aikaa olla yksin ja anna tunteen tulla, oikein ui siihen. Silloin muistat jotain, ymmärrät jotain minkä olet aina tiennyt mutta piilottanut itseltäsi tai jotain vastaavaa. Tämä vaihe tuntuu kipeältä ja euforiselta yhtä aikaa, kuin vetäisit tikun ulos lihasta. Ja sen jälkeen huomaat selvän eron olossasi loppuelämäsi ajan.

Liikunta auttaa. Kun ahdistusoireeni oli oikein paha, minusta tuli pakonomainen himoliikkuja. Joka päivä piti tehdä pitkiä lenkkejä ja kuntosalillakin kävin ihan liian usein. Uiminenkin auttaa ahdistukseen. 

Urheilusuorituksen jälkeen kävin saunassa, mikä rentouttaa myös lihaksia. Kun olin rääkännyt itseni uuvuksiin, unikin maistui vaihteeksi. 

Sama juttu siivouksen kanssa. Matot ulos vähän väliä ja suursiivouksen kimppuun. Kesällä ajoin isot nurmikkopläntit ja talvella tein lumityöt. 

Ja kunto kasvoi, vaikka sisällä jäyti ahdistus. Jossakin vaiheessa sitten romahdin ihan kokonaan ja hakeuduin ammattiauttajalle. Hankkiuduin myös eroon ahdistavista asioista: silloisesta miehestäni ja työstäni, vaihdoin asuinpaikkakuntaa. Nämä kaikki ovat auttaneet. Varsinkin avioero helpotti kummasti. Samoin terapia ja lääkitys ovat auttaneet.

Ap, onkohan käynyt niin, että terapiasi ei ole auttanut sinua, koska terapia on ollut vääränlaista? Kognitiivinen terapia auttaa pääsemään eroon vääristyneistä ajatus- ja toimintamalleista. Minuun tuo on auttanut. 

Kolmonen jatkaa. 

Kakkosen puheenvuorossa on paljon samaa, mitä opin terapiassa. Ahdistus on tosiaankin tunne, joka tulee ja menee, eikä siihen kuole, vaikka siltä voisi tuntuakin. Se menee lopulta ohi. Olen oppinut tyynnyttelemään itseni lepäämällä ja ajattelemalla. Toisinaan kun ahdistus on oikein paha, otan päiväunet (minulla on siihen nykyään mahdollisuus). Joskus otan pienen annoksen ahdistuslääkettä, jotta pääsen tyynempään mielentilaan. En nimittäin halua turruttaa ahdistustani ihan kokonaan pois. 

Itsensä tyynnyttäminen on hyvä asia mutta jos ahdistuksesta haluaa päästä eroon loppuiäkseen on kohdattava ne asiat jotka sen aiheuttaa. Tai sitten osa pystyy järjestämään elämänsä sellaiseksi että traumat pysyy hallinnassa, esim rajoittamalla elämäänsä, erakoitumalla tms. Jos näin voi tehdä niin onhan sekin tavallaan ihan ok, mutta hauras tila.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 11:17"]

Itsensä tyynnyttäminen on hyvä asia mutta jos ahdistuksesta haluaa päästä eroon loppuiäkseen on kohdattava ne asiat jotka sen aiheuttaa. Tai sitten osa pystyy järjestämään elämänsä sellaiseksi että traumat pysyy hallinnassa, esim rajoittamalla elämäänsä, erakoitumalla tms. Jos näin voi tehdä niin onhan sekin tavallaan ihan ok, mutta hauras tila.

[/quote]

Eristäytyminen ei ole terve ahdistuksen itsehoitokeino sen enempää kuin pakkomielteinen liikuntakaan. Itsensä tyynnyttely sen sijaan on. Samoin mielestäni on tervettä hankkiutua eroon kaikista sairastuttavista elementeistä. Minulla sairastuttavia tekijöitä löytyi avioliitosta ja työpaikasta. 

3

Joskus pitää suosiolla antaa ahdistaa ja joskus tehdä siitä huolimatta. Mulla ainakin aivokemikaalit niin pyllyllään, että lääkkeiden lisäks pitää ruveta säätämään ruokavaliota. Elämässä ei vois asiat paremmin olla, itessä vaan joku pielessä.

Itse käytin alkoholia. Ei ehkä paras tapa ja minulla ei ollut oireita usein.

Minä puolestani olen vähentänyt alkoholinkäytön äärimmäisen vähäiseksi. Sain ahdistusoireita muutamasta lasillisesta viiniä. Hetken nousuhumalaisesta euforiasta se oli mielestäni liian kova hinta. Olen vakaasti sitä mieltä, että en tarvitse alkoholia tällä hetkellä yhtään mihinkään, en edes ruuanlaittoon.