Lue keskustelun säännöt.
Kuka toivottaa osanoton kenelle?
20.07.2013 |
Siitä on vähän erilaisia käsityksiä. Toiset ovat sitä mieltä että kaikkien kuuluu lähimmälle omaiselle toisottaa osanotto. Mutta minusta se on loukkaavaa jos ne joille menetys oletettavasti myös on ollut iso, toivottaisivat osanoton. Ikäänkuin eivät surisikaan sitten itse.
Ajatellaan vaikka tilannetta, että mieheni isä kuolisi. Toivottaisinko osanoton siinä tapauksessa mieheni sisaruksille? Omasta mielestäni en, koska suru on yhteinen. Ajattelen että se olisi loukkaavaa.
Jos miehen mummo kuolisi, toivotanko osanoton miehen äidille? Mummo on läheinen, ikäänkuin toinen anoppi koska asuu anopin kanssa. On itselleni läheisempi kuin oma anoppi.
Jos muille tulee mieleen muita tilanteita, kertokaa. Itse olen joskus ymmällä näiden kanssa, että milloin on moukkamaista toivottaa osanotto ja milloin on moukkamaista olla toivottamatta?
Kommentit (2)
2: Ihmettelen jos toivottaisit apelle ja miehen sisaruksille, varsinkin kun anoppi kuin oma äiti. Ikäänkuin ei suru olisi itsellesi myös suuri. Kertoisit siis sillä että et surisi muuten, otat vain toisten suruun osaa.
En siis ymmärrä sitä että jos toivotetaan osanotto siinä tapauksessa jossa suru on itsellekin iso. Hassua ottaa toisten suruun osaa jos itsekin suree kovasti. Jos kyseessä vieraampi niin luonnollisesti.
Oikeampi tapa olisi vaikka toivottaa voimia tai halata tai muuta, osoittaa se jotenkin että se toisen suru on tietysti paljon isompi. Mutta en menisi osanottoja toivottelemaan siinä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äitini kuoli, en tietenkään toivottanut isälleni tai veljelleni. Veljeni vaimo ei toivottanut minulle, mieheni sen sijaan veljelleni ja isälleni. Ihan ok, ei mitään outoa. Jos anoppini menehtyisi, toivottaisin apelle sekä miehen sisaruksille, vaikka anoppi on kuin oma äitini.