Hämähäkkejä pelkäävät ihmiset tunutvat kamalan lapsellisilta, vaikea suhtautua

No ei se vaarallisuus vaan se, että ne ovat hämähäkkejä.

Mä yritän kyllä hillitä itseni jos sattuu tulemaan hämis vastaan kun lapset ovat paikalla. Meillä kyllä silti lapset nauravat mun hämispelolle, ei sen puoleen :D

Sano muuta, ne kun ei edes pistä tai pure.

Tunnen myös yhden,ei pysty työtäänkään aina kunnolla hoitaa hämähäkkipelkonsa takia. en ymmärrä..

Ja tuo on vielä niin opittu pelko, en tosiaan ymmärrä jos joku äiti/isä ei pysty lastensa edessä hillitsemään itseään vaan kirkuu kuin joku lahdattava possu.

Sinsän aika mielenkiintoista että koko ilmiö on pelkästään eurooppalainen. Niissä maissa joissa on oikeasti pelättäviä myrkyllisiä lajeja, ei kukaan huuda jonkun muurahaisenkokoisen vaarattoman pikkuhämpyn nähdessään.

Ainahan ne toisten pelot tuntuvat hassuilta/naurettavilta. Mun yks tuttu pelkää hammaslääkäriä niin, että panikoi puoli vuotta ennen tarkastusaikaa ja joutuu hakeen hoitajalta Diapamia jne. Siis haloo, hammaslääkäriä?? Kivaa setää tahi tätiä joka kurkkii suuhun ja suihkuttaa vettä?? Erilaiset toimenpiteet toki on eri juttu, mutta tää tärrää pelkkää tarkistusta.

Itselläni taas on ahtaanpaikankammo, saan paniikkioireita vaikkapa isossa väkijoukossa jossa en voi liikkua kuten haluan ja ihmiset tuuppivat minua. Pelkään ilman loppuvan ympäriltä jne. Todennäköisesti tää hammaslääkäripelko-tyyppi pitää sitä taas ihan naurettavana ja miettii että olenko kovastikin päästäni vialla :) Meillä kaikilla kun on erilaisia fobioita joita muuut eivät välttämättä voi ymmärtää.

Mä en ymmärrä mitään pelkotiloja. Siis haloo, joku lentopelkokin! Ihan typerä.

Tai ahtaanpaikankammo... Voi juma... Mitähän muita turhia fobioita olikaan, nauranut useillekin!! Mä en ymmärrä!

Mutta minkäs teet, kun ne ahdistavat, oksettavat ja pelottavat oikeasti?! Näen niistä painajaisia ja pienoinen paniikki nostaa päätään, varsinkin jos hämähäkki on löytänyt tiensä sisätiloihin:(

Ja minä en kuulu niihin ihmisiin, jotka pelkäisivät myös hiiriä, rottia, käärmeitä yms. Päinvastoin, pidän niistä! Kuumeisesti mietin miten pystyisin skarppaamaan ja jotenkin voittavan hämähäkkifobiani, niin etten tartuttaisi sitä esimerkilläni pienelle lapselleni, joka kohta alkaa ymmärtämään äitinsä panikoinnin hämähäkin juostessa seinällä.

Mikä ap on oma fobiasi?

Fobioistakin voi parantua. Itse pelkäsin ampiaisia ja muita pistäviä siivekkäitä pitkälle aikuisikään (30+) saakka. Sain aina hirmuiset hepulit, jos yksikään lensi läheltä. Mutta häpesin tätä lapsellista käytöstäni ja päätin lopettaa sen. Itsehillinnän avulla pystyn nyt hillitsemään itseni. En edelleenkään pidä siitä, että ampiainen pörrää ympärilläni, mutta pystyn suhtautumaan siihen rauhallisesti ja odottamaan paikallani, että se lentää pois.

Joo, ymmärrään kyllä fobiat, mutta kun tuohon liittyy se täysin järjetön kiljuminen, hyppiminen yms. Harvemmin korkeanpaikankammoiset tai ahtaanpaikankammoiset kirkuu kuin vähä-älyiset vaikka ahdistaisikin.

Miksi pitää huutaa kuin pikkuvauva? Eikö voi vaan mennä etäämmälle tms?

Ahtaanpaikankammo on todellinen. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta minkäs teet kun täpötäysi hissi tai jouluostosruuhka ahdistaa niin, että silmissä sumenee ja tuntuu ettei saa henkeä vedetyksi. En edes tiedä miksi pelkään, eihän happi lopu vaikkapa hissistä tai kauppakeskuksesta enkä pelkää mitään kontrollinmenettämistä tai muuta, mutta himputti että väkijoukot voi ahdistaa!

Mun fobia alkoi lapsuudessa kun jäin jumiin erääseen ahtaaseen paikkaan ja mun rintakehän päällä oli painoa enkä voinut hengittää. Siitä se sitten lähti.

Täällä myös yksi, jolla fobia vaikeuttaa elämää. Hämähäkit, ja myös muutamat muut tietyt hyönteiset aiheuttavat mussa täyden paniikin. Hikoilen, tärisen, itken. Kyllä, itken.

Mä tiedän aivan hyvin, ettei ne pure ja pelkäävät taatusti mua enemmän, kuin minä niitä. Tiedän myös, että oma reaktioni niihin on täysin suhteeton niiden edustamaan uhkaan verrattuna (käytännössä olemattomaan siis), mutta ei auta. Ne on vaan niin kamalia. Niin pohjattoman, käsittämättömän, uskomattoman kamalia.

Elämäni olisi paljon helpompaa ilman tätä lapsellista fobiaa, mutta minkäs teet. En ainakaan vielä ole terapiaa lähtenyt hakemaan, ehkä joskus teen senkin, en tiedä.

Juuri tätä peräänkuulutan! Itsehillintää! Fobia varmaan jossain määrin säilyy mutta käytöstään voi säädellä.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 22:19"]

Fobioistakin voi parantua. Itse pelkäsin ampiaisia ja muita pistäviä siivekkäitä pitkälle aikuisikään (30+) saakka. Sain aina hirmuiset hepulit, jos yksikään lensi läheltä. Mutta häpesin tätä lapsellista käytöstäni ja päätin lopettaa sen. Itsehillinnän avulla pystyn nyt hillitsemään itseni. En edelleenkään pidä siitä, että ampiainen pörrää ympärilläni, mutta pystyn suhtautumaan siihen rauhallisesti ja odottamaan paikallani, että se lentää pois.

[/quote]

Onko teillä hämähäkkipelkoisilla ollut lapsuudenperheessä äiti tai isä joka on ollut samanlainen? Nykytieteen mukaan tuo pelko opitaan varhaislapsuudessa, synnynnäistä se ei ole.

Onko teillä hämähäkkipelkoisilla ollut lapsuudenperheessä äiti tai isä joka on ollut samanlainen? Nykytieteen mukaan tuo pelko opitaan varhaislapsuudessa, synnynnäistä se ei ole.

13 vastaa. Ei ole ollut hämipelkoisia vanhempia. Mutta rikkonainen lapsuus ja nuoruus, joskus miettinyt, että siinä olen vähän pimahtanut:)

Mutta haluan tarkentaa, että itse en pidä mitään teatraalista kiljuntaryntäilyshowta, kun näen hämiksen, lopetan vain toiminnan ja koitan mahd. vakavasti otettavalla sävyllä selvityä pois tilanteesta tai saada jonkun hoitamaan se hämis pois tilanteesta.