Uusperheellisille kysymys

Jahans. Sulla on edessä pitkä keskustelutuokio miehen kanssa, tai sitten kirjoitat ne paperille niin mies saa lukea ajan kanssa. Hän voi ottaa helposti myös syyttelynä tuon.  Mutta onhan tuo käytös kummallista, vaikka pitää ymmärtää lapsia ja heidän mustasukkaisuuttaan ja pelkojaan, tuollainenkaan käytös ei ole hyvästä. Eivät he ikinä opi tunnistamaan mikä oikein olet, jos mies käsittelee sinua kuin äijää.

Asuvatko lapset miehen kanssa? Jos eivät, voihan se olla jotain kärhämästä exän kanssa johtuvaa käytöstä, eli toisin sanoen ex ei sulata että miehellä on nainen tai ei pidä siitä että mies tapaa sinua lasten kanssa ollessaan. 

Mutta kyllähän tuo pitäisi pystyä puhumaan lävitse.

Mulla oli alkuvaiheessa miehen kanssa pitkiä keskusteluja koska hänen 13-vuotias tyttärensä ei hyväksynyt millään että isänsä seurustelee. Olisi vaan halunnut että äiti ja isä palaa takaisin yhteen, ja mustasukkaisuuksissaan tuli suoraan väliin jos mies antoi mulle suukon ohi mennessään tms. 

Mutta joo, nyt olisi sen tunteista puhumisen aika. 

Kiitos sulle asiallisesta vastauksesta. Lapset ovat miehellä vuoroviikoin, asuvat virallisesti äidillään. Äiti on ilmeisesti asian kanssa ihan ok, ainakaan en ole kuullut että mitään kummempaa syyttelyä tai mustasukkaisuutta olisi sieltä puolelta ilmassa. Pystymme puhumaan miehen kanssa hyvin asioista, mutta tämä aihe on pelottava sillä se tosiaan helposti tuntuu syyttelyltä. Toisaalta minäkään en halua olla mikään "äijä" tässä suhteessa silloin kun lapset ovat läsnä. Joskus olen maininnut asiasta että miten mun pitäisi olla, niin mies on sanonut että ihan oma itsesi. Mutta kun se minä oma itseni on halailija ja ohimennen pussaava, enkä oikeasi uskalla tehdä sitä hänen lasten nähden. Ahistaa perkele :D

Pystyisitkö esittämään asian miehelle omasta näkökulmastasi, eli siten, että sinusta tuntuu, että mies ei halua osoittaa lapsille, miten tärkeä olet hänelle? Ja kysyä, mistä tämä johtuu? Lisäksi ehkä kannattaisi jutella miehen kanssa kahdestaan siitä, miten suhteenne mahdollisesti jatkossa etenee. Oletteko harkinneet yhteenmuuttoa, naimisinmenoa, yhteisiä lapsia?

Myös lasten olisi hyvä ymmärtää asemasi perhekokonaisuudessa. Itse juttelisin asiasta myös jossain vaiheessa yhteisesti lapsillekin. Ehkä mies ei vain tajua kokonaistilannetta ja sitä, miten lapset voivat tulkita asioita.

Veljeni uusi vaimo jutteli itse veljen tytön kanssa asiasta, kun tyttö oli aika mustasukkainen alkuun. Kertoi tytölle, että ymmärtää, jos tyttö on mustis, mutta myös sen, ettei tuo läheisyys ole tytöltä pois, vaan se on ihan erilaista. Nainen sanoi myös tytölle, ettei koskaan tule korvaamaan tämän äitiä, vaan että tytön äiti on aina oleva se ainoa äiti. Uusi vaimo on kuitekin se toinen aiukuinen veljeni huushollissa. Tyttö rauhoittui silminnähden keskustelun jälkeen.

Itsekin olen uusperheellinen, eikä meillä koskaan ole arasteltu näyttää tunteita lasten kesken. Lasten äiti sen sijaan tapaili "naapurinmieheksi" tituleeraamaansa miestä monta vuotta, ja pienimmät ihmettelivät, kun naapurinmies nukkui äidin sängyssäkin. Mitään miesystävää tällä äidillä sen sijaan ei virallisesti ollut. Itse en usko kaksinaismoralismiin, lapset ovat fiksuja ja kyllä ymmärtävät asiat ja suhtautuvat niihin hyvin, kunhan vaan on selvät sävelet.

Sen verran olemme puhuneet, että minä kerroin että haluan näyttää omille lapsilleni mallia, millainen on hyvä parisuhde. Ja siihen suhteeseen kuuluu halaukset ja pussaamiset, eikä se ole lapsilta pois. Olemme "sopineet" (mitä tässä elämässä nyt voikaan sopia) että yhteen emme muuta vielä, sillä lapsemme ovat kovin eri ikäisiä ja meillä ei ole sen puolesta mikään kiire. Yhteisiä lapsia ei tule (olemme nelikymppisiä) ja naimisiin voisimme mennä sitten joskus vuosien päästä. Mutta idealla, että pysytään näin yhdessä eikä hötkyillä mihinkään. Olemme avoimesti puhuneet siitä, että tarkoitus on olla loppuelämä yhdessä, kun on niin hyvä olla. Odotellaan, että lapset kasvavat.

Lapset nukkuvat isänsä kanssa samassa sängyssä, ovat nukkuneet perhepedissä myös kun olivat naimisissa. Miehellä ei ollut minkäänlaista kosketusyhteyttä vaimon kanssa sen jälkeen, kun lapset olivat syntyneet. Vaimo ei halunnut. Eli heillä ei ole näytetty aikuisten välistä hellyyttä ikinä. Tämä on varmasti asia, mikä tähän vaikuttaa. Nyt mies on todella onnellinen, että on suhteessa missä kosketetaan ja pussataan, mutta voihan se olla miehelle vaikeaa alkaa näyttää tätä mallia lasten edessä.

Tuo on ihan totta, että lapset kyllä ymmärtävät. Siksi mielestäni sellainen "ei halata lasten nähden" on aika naurettavaa touhua.

Olen kuin miehesi, eli omien lasten läsnäollessa välttelen myös pussailuja yms, en oikein tiedä syytä tähän. Jotenkin se liittyy lapsiin, eli en halua, että he "pahoittavat" mielensä isänsä vuoksi tai jotain, en tiedä. Mun lapset eivät liikoja tykkää tästä miehestä, ehkä se johtuu siitä?