Lue keskustelun säännöt.
Down-lapsen syntymä ja äidin hylkäämisreaktio
20.07.2013 |
Järkytyin, kun eräs nainen kertoi synnyttäneensä down-lapsen täytenä yllätyksenä. Hänen reaktionsa vammaisuuteen oli ollut hylkääminen - hän oli pyytänyt viemään vauvan pois heti synnytyksen jälkeen. Vauva oli ollut pari päivää vauvalassa, ja sitten äiti oli havahtunut ja halunnut vauvan itselleen.
Tuli kovin surullinen olo kun kuulin tästä ja mietin, että voisiko näin käydä omalle kohdalle tai kenelle tahansa normaalin empatian ja tunneälyn omaavalle. Epäilen vähän, mutta mistä sitä tietää miten luonto on mielen ohjelmoinut tällaisia tapauksia varten.
Miten muut olette reagoineet vauvan vammaisuuteen ensi hetkillä?
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 17:41"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 15:28"]
Minä synnytin Downin syndroma vauvan ja olen rakastanut häntä aivan yhtä paljon kuin terveitä lapsiani. Tiesin raskausaikana, että lapseni ei saata olla terve, mutten halunnut lisätutkimuksia, enkä aborttia, vaikka sitä suositeltiin.
Minun mielestä on jokaisen oma asia, tunteeko itse, että on voimavaroja hoitaa vammaista lasta tai aikuista. En tuomitse niitä, jotka tekevät abortin, enkä tuomitse iitä, jotka pitävät lapsen. Oman valinnan kanssa on vaan jaksettava elää. Itselleni abortti ei tullut edes kysymykseen, sen valinnan kanssa en jaksaisi elää.
[/quote]
Tässä ainoa mahdollinen järkevä mielipide tästä aiheesta. Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää elämäänne!
T. Abortin teettänyt
[/quote]
Yhdyn sataprosenttisesti edelliseen! Kunnioitan todella suuresti vastaajaa nro 16, mutta myös niitä, jotka ovat realistisesti arvioineet omat voimavaransa ja päätyneet toiseen ratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi yhyyy. Tuo eaktio oli juuri ihan valtavan fyysisen ja henkisen rääkin läpikäyneen ihmisen reaktio, eikä kerro MITÄÄN siitä millainen hän on äitinä ja rakastaako lastaan, oli se lapsi millainen vaan.
Esikoisen kohdalla, kun homma oli sitämyöten ohi ja se suloinen käärö makasi siinä vierellä, purskahdin itkuun ja mietin että tuohonko sitouduin seuraaviksi vuosiksi ihan kokonaan. Vaan hei, se oli reaktio mullistavan kokemuksen jälkeen, väsyneenä ja hieman päästä sekaisena.
Näitä asioita alkaa tajuta sitten kun tulee vähän ikää ja elämänkokemusta enemmän. No, toiset ei tajuu koskaan.
Tuo reaktio voi tapahtua myös ihan terveen lapsen kohdalla.
Niinpä, tuo reaktio voi tapahtua ihan terveenkin lapsen kohdalla, ja hänen mielensä vain puolustautua eikä hän jaksanut heti alkaa asiaa käsittelemään. Näen hänen reaktionsa ihan normaalina ja toivottavasti hän jaksaa työstää asioita ja hyväksyä lapsensa vammaisuuden. Se ei ole helppo isku.
Tiedän tapauksen jossa lapsi annettiin laitokseen 1vuotiaana. Äiti hyväksyi lapsen kehitysvamman, mutta isä ei. Lapsella ei ollut Down, mutta oli 6kk tasolla koko elämänsä ajan. Kuoli alle 30vuotiaana laitoksessa. Äiti kävi katsomassa 1-2krt vuodessa, isä ei koskaan. Ainoa mikä lohdutti,oli ajatus ettei lapsi ymmärrä tilannettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä onneksi seulassa jo havaittiin vamma, joten synnyttämään asti ei tarvinnut lähteä. Ihan normaali reaktio.
On vain yksi painajainen, joka on pahempi kuin se, että tulisin tietämättäni raskaaksi ja joutuisin synnyttämään lapsen. Se on painajainen, jossa lapsi paljastuukin kehitysvammaiseksi. En todellakaan ihmettele tuollaista reaktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi ymmärtää. Lasta hankkiessa pitää hyväksyä se, että tuleva lapsi ei välttämättä ole terve. Sitä paitsi jollain tavalla poikkeava lapsi vasta sitä rakkautta tarvitseekin.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 13:21"]
En voi ymmärtää. Lasta hankkiessa pitää hyväksyä se, että tuleva lapsi ei välttämättä ole terve. Sitä paitsi jollain tavalla poikkeava lapsi vasta sitä rakkautta tarvitseekin.
[/quote]
Kuvottavaa tekopyhyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en uskaltanut katsoa vauvaa, kun hän syntyi. Peitin silmäni ja hoin vaan: "Ei helvetti, ei helvetti, ei helvetti. En mä pysty kattoo!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 13:38"]
Minä en uskaltanut katsoa vauvaa, kun hän syntyi. Peitin silmäni ja hoin vaan: "Ei helvetti, ei helvetti, ei helvetti. En mä pysty kattoo!"
[/quote]
Uteliaisuudesta kysyn, koska pystyit katsomaan vauvaasi ensimmäisen kerran?
Sitä kielteisempi reaktio mitä vähemmän hyväksyy kehitysvammaiset. Meidän lapselle kehitysvamma epäily tuli vasta lapsen ollessa 2v. Masennuin ja surin sitä hoitotaakkaa. Näin käy suurimmalle osalle. On se äidille järkytys synnyttää vammainen lapsi, kun on muutenkin puhki ja hormooni huuruissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 13:38"]
Minä en uskaltanut katsoa vauvaa, kun hän syntyi. Peitin silmäni ja hoin vaan: "Ei helvetti, ei helvetti, ei helvetti. En mä pysty kattoo!"
[/quote]
Tämä kuvannee hyvin sitä, että juuri synnyttänyt äiti saattaa olla melkoisen sekaisin (toivottaavsti sanavalintani ei loukkaa ketään), vaikka lapsi olisi täysin tervekin (hoitohenkilökunta varmaan vakuutteli tätä saadakseen äidin katsomaan). Siltä pohjalta en ihmettele, että down-lapsen saanut reagoi vielä rajummin. Ollaan lempeitä juuri synnyttäneitä kohtaan!
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 13:21"]
En voi ymmärtää. Lasta hankkiessa pitää hyväksyä se, että tuleva lapsi ei välttämättä ole terve. Sitä paitsi jollain tavalla poikkeava lapsi vasta sitä rakkautta tarvitseekin.
[/quote]
Kuvottavaa tekopyhyyttä.
[/quote]
Voisitteko kertoa, millä tavalla ajatukseni on tekopyhä? Kiinnostaisi tietää. Olen aidosti tuota mieltä, enkä ole millään tavalla tekopyhä ihminen, päinvastoin. En itse olisi ikinä hankkinut lasta, ellen olisi kestänyt ajatusta vammaisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 13:21"]
En voi ymmärtää. Lasta hankkiessa pitää hyväksyä se, että tuleva lapsi ei välttämättä ole terve. Sitä paitsi jollain tavalla poikkeava lapsi vasta sitä rakkautta tarvitseekin.
[/quote]
Kuvottavaa tekopyhyyttä.
[/quote]
Voisitteko kertoa, millä tavalla ajatukseni on tekopyhä? Kiinnostaisi tietää. Olen aidosti tuota mieltä, enkä ole millään tavalla tekopyhä ihminen, päinvastoin. En itse olisi ikinä hankkinut lasta, ellen olisi kestänyt ajatusta vammaisuudesta.
[/quote]
No onhan se teoreettisella tasolla helppo puhua siitä, kuinka on hyväksyttävä sitä tai tätä, kun ajatus on pelkkä ajatus. Mitään ei voi kuvitella niin elävästi, että varmasti tietäisi, miltä jokin asia tuntuu, kun se tulee todeksi - peruuttamattomasti todeksi omassa elämässä. Siksi tuollainen sormi pystyssä sarrnaaminen on tekopyhää.
Toisaalta, koska en tunne sinua, en voi mitenkään tietää, puhutko toereettisesti vai onko sinulla omaa kokemusta. Jos on, et minusta vieläkään voi edellyttää, että jokainen kantaisi kokemuskensa yhtä uljaasti kuin sinä.
Minä synnytin Downin syndroma vauvan ja olen rakastanut häntä aivan yhtä paljon kuin terveitä lapsiani. Tiesin raskausaikana, että lapseni ei saata olla terve, mutten halunnut lisätutkimuksia, enkä aborttia, vaikka sitä suositeltiin.
Minun mielestä on jokaisen oma asia, tunteeko itse, että on voimavaroja hoitaa vammaista lasta tai aikuista. En tuomitse niitä, jotka tekevät abortin, enkä tuomitse iitä, jotka pitävät lapsen. Oman valinnan kanssa on vaan jaksettava elää. Itselleni abortti ei tullut edes kysymykseen, sen valinnan kanssa en jaksaisi elää.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 15:28"]
Minä synnytin Downin syndroma vauvan ja olen rakastanut häntä aivan yhtä paljon kuin terveitä lapsiani. Tiesin raskausaikana, että lapseni ei saata olla terve, mutten halunnut lisätutkimuksia, enkä aborttia, vaikka sitä suositeltiin.
Minun mielestä on jokaisen oma asia, tunteeko itse, että on voimavaroja hoitaa vammaista lasta tai aikuista. En tuomitse niitä, jotka tekevät abortin, enkä tuomitse iitä, jotka pitävät lapsen. Oman valinnan kanssa on vaan jaksettava elää. Itselleni abortti ei tullut edes kysymykseen, sen valinnan kanssa en jaksaisi elää.
[/quote]
Tässä ainoa mahdollinen järkevä mielipide tästä aiheesta. Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää elämäänne!
T. Abortin teettänyt