Mä tajusin vasta kolmekymppisenä, että...

On kyllä aika hassua, jos kolmikymppiseksi asti syö vain kotona oman perheen parissa.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 23:45"]

On kyllä aika hassua, jos kolmikymppiseksi asti syö vain kotona oman perheen parissa.

[/quote]

No en oo nähnyt mitään syytä mennä ystävien arkiruokapöytään kyttäämään, miten he kasviksensa syövät. Juhlissa harvoin kurkkupaloja laitetaan esille, ravintoloista puhumattakaan.

siis hä? onko tuo erikseen mainittu jossain suomalaisena ruokaperinteenä? ja sitten jos siihen lisää salaatinlehtiä, se on salaatti jota sinun lapsuudenkodissasi syötiin?

Että "Kaksipa poikaa kurikasta" ei tarkoitakaan jotenkin kurittomia poikia, vaan poikia jotka ovat Kurikasta.

Ja nelikymppisenä tajusin, miten elämä on ihanaa eikä yhtään niin vaikeaa tai hankalaa tai vakavaa..=)

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 00:13"]

Että "Kaksipa poikaa kurikasta" ei tarkoitakaan jotenkin kurittomia poikia, vaan poikia jotka ovat Kurikasta.

Ja nelikymppisenä tajusin, miten elämä on ihanaa eikä yhtään niin vaikeaa tai hankalaa tai vakavaa..=)

[/quote]

Viisikymppisenä opit lukemaan? ;)

Helppoa ja nopeaa ja menee lapsillakin hyvin alas. Meillä on tosin myös paprikaa usein. Salaattia laitetaan leivän päälle. Arkioloissa näin, viikonloppuisin sitten sotketaan nuo sekaisin ja laitetaan jotain muutakin, mutta en näe paljon eroa ravintoarvoissa syökö nuo yksitellen vain sekaisin sotkettuna. Meillä ei esikoinen pysty syömään kuin kurkkua ja lehtisalaattia, joten hänelle niitä on joka tapauksessa erikseen. Meillä kuuluu lämpimän ruuan lisukkeeksi usein myös kasviswokkia, jos on jotain pihviä tai filettä. Tai sitten se lämmin ruoka on esim. kanawokkia, ei se enää salaattia kaveriksi kaipaa.