Toteaisitko kuolemansairaalle tutullesi,

No en toteaisi kenellekään, koska en ole aivoton, tunteeton kusipää.

Ei hyvänen aika sentään, en missään nimessä sanoisi noin.

Olen sanonut syöpää sairastavalle ystävälleni noin. Niin alkoi kyllästyttämään sen itsesäälissä rypeminen. 

Kyllä minäkin voisin noin sanoa, tottahan se on.

4, etkö todellakaan ymmärrä ap:n viestissä olevien eroa...olet ikävä ihminen.

Kaikki eivät ymmärrä tilannetta. Asenne saattaisi muuttua, jos kyse olisikin omasta sairaudesta.

Arvatkaa, montako kertaa olen kuullut sanottavan noin? Jopa läheisiltä ystäviltä ja psykiatriselta hoitajalta, joka työskentelee nimenomaan parantumatonta syöpää sairastavien kanssa. Nähdäkseni terve ihminen ei kykene asettumaan parantumattomasti sairaan nahkoihin tässä asiassa, ei todellakaan ole sama asia tietää kuolevansa lähivuosina mahdollisesti kituen pois kuin ajatella että kuka tahansa voi kuolla onnettomuudessa milloin tahansa.

Toivon, että yritätte välttää tuon sanomista. Se on oikeasti loukkaavaa ja ymmärtämätöntä.

Isäni on kuolemansairas, mutta elämää nähneenä me molemmat tiedetään ettei hän välttämättä lähde ennen jotakuta meistä läheisistä vaikka tiedämme että hän tulee kohta kuolemaan.

Harmillista ettei kuolemastakaan voi puhua sellaisena mitä se on. Ei kuolemansairaankaan tulisi jättäytyä sängynpohjalle jos voisi vielä tehdä jotain mutta toisaalta: se kuolemansairaskin saattaa kuolla vaikkapa onnettomuudessa.

Hän vain tietää että nyt on joku sairaus, muut ei sitä tiedä. Joku muu saattaa saada todella ärhäkän taudin tai sairauden joka vie muutamassa kuukaudessa ja vastaavasti se kuolemansairaus- tiedon saanut saattaakin elää vuosikausia.

Elämää on se mitä elämää on. Ei saisi puhua siitä että huomenna voisi kuolla, koska se voi tapahtua jo tänään.

En sanoisi sairauteen liittyvässä keskustelussa. Mutta jos muussa yhteydessä tuon toteaminen olisi keskustelussa paikallaan, voisin sanoa niin sairaan kuullen.