G: 20-25 -vuotiaana lapsen saaneet:
näin jälkeenpäin ajatellen, olitko kypsä äidiksi?
Kommentit (28)
olin omasta mielestäni. olin 23-v kun poika syntyi ja nyt on jo 17-v
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 21:05"]
näin jälkeenpäin ajatellen, olitko kypsä äidiksi?
[/quote]
Olin. Ja olin kahden aiemminkin saamani lapsen kanssa.
Olin 24 ja ihan kypsä ja lapsen myötä kasvoin vielä vanhemmuuteen. Nyt lapsi 10 ja toinen 2 ja oon ihan poikki tän nuoremman kans. Olis pitänyt tehä samaan syssyyn nuorempana :(
Olin juuri täyttänyt 23, kun esikoinen syntyi. Kyllä olin mielestäni kypsä, ja 28-vuotiaana jo kolmen lapsen äiti. Olen lasten välissä lukenut kaksi ammattia itselleni, nyt jo kokopäiväisesti työelämässäkin kun nuorinkin on jo 4-vuotias.
Tämä oli minulle oikein hyvä ratkaisu :)
No nyt olen 25v. Pidän itseäni kypsänä äitinä.
Toivottavasti ei mieli muutu lähempänä 40v ikää, tai turhaanhan se mieli muuttuu jos muuttuu :) Lapset on jo tehty ja sillä siisti, näillä mennään :)
Kyllä. En koe menettäneeni mitään ja olen onnistunut tähän mennessä kasvattamaan hienon ihmisen. Itseasiassa ajattelen, että juuri näin sen pitikin mennä.
En ollut. vielä lapsen isän kuolema yhtä aikaa, niin elämä oli aikamoisen vaikeaa, vaikka vain yhden lapsen äiti olinkin. Liian paljon tapahtui yhtä aikaa.
Mistä sen tietää oliko kypsä vai ei? Mitkä ne kypsyyden mittarit on? Sain esikoisen 23-vuotiaana. En kulkenut baareissa, olin juuri valmistunut ammattiin ja olin naimisissa. Mutta ei mulla ollut työpaikkaa ja mieskin vielä opiskeli. Lapsi oli haluttu ja toivottu, mutta muistan mä olleeni usein melko lapsellinen. Muistan kuinka paljon mua harmitti, kun äitini kysyikin puhelimessa aina ensin vauvan kuulumiset eikä enää minun.
Olin vähän vaille 21v, kun esikoinen syntyi. Henkisesti olin mielestäni kypsä, mutta siinä mielessä en ollut kypsä, etten ollut osannut ajatella lapsen kanssa olemista kokonaisuutena. Minulla ei ollut ammattia (pelkkä yo-tutkinto ja vuosi yliopisto-opintoja takana), en oikein tiennyt missä kaupungissakaan haluaisin asua ja ennen kaikkea taisin valita vääränlaisen isän lapselleni. Miehen kanssa ollaan edelleen yhdessä, mutta olisi pitänyt olla viisaampi, hänen arvomaailmansa ei oikein sovi lapsiperhe-elämään tai ei ainakaan vastaa minun toiveitani.
Mutta jaksoin hyvin vauvaa, paneuduin pikkulapsiarkeen, tutustuin kasvatusasioihin jne. Mielestäni sisäistin hyvin, miten haluan lasta kasvattaa ja millaista toivon elämämme olevan. Myönnän, että heräsin moniin asioihin vasta lapsen synnyttyä, mutta ne olivat enemmän noita materiaalisia juttuja. Ennen lapsen syntymää (tai tekemistä) en osannut kuvitella, miten tärkeä hänestä minulle tulee ja miten paljon ahdistaa, kun ei pysty tarjoamaan lapselleen parasta. Onneksi lapsi ei tajua vielä tällaisista asioista mitään.
Kyllä olin. Nyt 34 vuotiaana olen mielestäni samanlainen äiti uusimmalle tulokkaalle (3kk) kuin olin 23 vuotiaana esikoiselle. Yövalvominen kyllä oli silloin helpompaa. Kakkonen syntyi 1v2kk ikäerolla. Nyt en kyllä enää samalla tavalla jaksaisi sitä kahden syöttämistä päivin öin(todella huonouninen esikoinen), kahden vaipattamista jne.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 21:18"]
Mistä sen tietää oliko kypsä vai ei? Mitkä ne kypsyyden mittarit on? Sain esikoisen 23-vuotiaana. En kulkenut baareissa, olin juuri valmistunut ammattiin ja olin naimisissa. Mutta ei mulla ollut työpaikkaa ja mieskin vielä opiskeli. Lapsi oli haluttu ja toivottu, mutta muistan mä olleeni usein melko lapsellinen. Muistan kuinka paljon mua harmitti, kun äitini kysyikin puhelimessa aina ensin vauvan kuulumiset eikä enää minun.
[/quote]
Ja nyt sinulla on neljä omaa lasta? ja kolme melkein omaa lisänä?
Kyllä.
Opiskelut takana, vakituinen työ ollut jo monta vuotta, avoliitossa myös monta vuotta ja elämä oli kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 21:18"]
Mistä sen tietää oliko kypsä vai ei? Mitkä ne kypsyyden mittarit on? Sain esikoisen 23-vuotiaana. En kulkenut baareissa, olin juuri valmistunut ammattiin ja olin naimisissa. Mutta ei mulla ollut työpaikkaa ja mieskin vielä opiskeli. Lapsi oli haluttu ja toivottu, mutta muistan mä olleeni usein melko lapsellinen. Muistan kuinka paljon mua harmitti, kun äitini kysyikin puhelimessa aina ensin vauvan kuulumiset eikä enää minun.
[/quote]
Ja nyt sinulla on neljä omaa lasta? ja kolme melkein omaa lisänä?
[/quote]
Ehei, sama mies edelleen. Lapsia on kyllä enemmän kuin se yksi. Kuinkas niin?
Aah juu, tarkoitat siis, että sen kypsymättömyyden olisi siitä voinut huomata, että jos olisinkin eronnut jne.? Kai mä sitten olin kypsä, kun sitä ei ole tapahtunut? Vai mitä ajat takaa? :)
Joo, ihan tarpeeksi. Lapsi tuli hoidettua, vaikka suhde lapsen isän kanssa olikin tuhoon tuomittu.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 21:18"]
Mistä sen tietää oliko kypsä vai ei? Mitkä ne kypsyyden mittarit on? Sain esikoisen 23-vuotiaana. En kulkenut baareissa, olin juuri valmistunut ammattiin ja olin naimisissa. Mutta ei mulla ollut työpaikkaa ja mieskin vielä opiskeli. Lapsi oli haluttu ja toivottu, mutta muistan mä olleeni usein melko lapsellinen. Muistan kuinka paljon mua harmitti, kun äitini kysyikin puhelimessa aina ensin vauvan kuulumiset eikä enää minun.
[/quote]
Ja nyt sinulla on neljä omaa lasta? ja kolme melkein omaa lisänä?
[/quote]
Ehei, sama mies edelleen. Lapsia on kyllä enemmän kuin se yksi. Kuinkas niin?
Aah juu, tarkoitat siis, että sen kypsymättömyyden olisi siitä voinut huomata, että jos olisinkin eronnut jne.? Kai mä sitten olin kypsä, kun sitä ei ole tapahtunut? Vai mitä ajat takaa? :)
[/quote]
Ei, vaan kuulosti niin erään fb-tuttavani kokemuksilta:)
Tottakai, eihän tuo ole mikään ihmeellinen ikä. :O
Ymmärtäisin jos kyse olisi jostain alaikäisistä, hassu kysymys.
Opiskelin samalla ja sopi ihanasti pienten lasten arkeen, työelämässä niin kiire että ei kiitos enää.
Äidiksi tulin 21v 24v, nyt 35v eikä enää jaksaisi mitään pikkulapsiaikaa, huh. Kyllä se kuuluu nuorille naisille. :)
Ammatti oli miltei hankittu ja tavoitteena itse elättää oma lapsensa. Töihin heti, kun mahdollista. Siis kypsä ja sopiva vanhempi.
Olin 25-vuotias, yksi kurssi lääkistä käymättä. Työpaikka odotti, oli tullut matkustettua ja rymyttyä koko opiskeluaika. En olisi voinut olla valmiimpi saamaan lasta.
22 esikoisen sain ja olin kypsä, asunto ja vakkari työ jo tuolloin